SERKKU

Tädin, sedän tai enon lapsi. Kreikkalainen sana a·ne·psi·osʹ (serkku) esiintyy ainoastaan Kolossalaiskirjeen 4:10:ssä, missä Paavali sanoo Markusta ”Barnabaan serkuksi”. Tämä kreikkalainen sana tarkoittaa pääasiassa täysserkkua, mutta laajemmassa merkityksessään muitakin serkkuja. Sanaa a·ne·psi·osʹ on käytetty myös Septuagintassa 4. Mooseksen kirjan 36:11:ssä (monikossa), mutta masoreettisen tekstin heprealainen ilmaus on kirjaimellisesti käännettynä ”isänsä veljien pojat”.

Kuningas Jaakon käännöksessä Elisabetia sanotaan Luukkaan 1:36:ssa Marian serkuksi (syg·ge·nisʹ). Tätä kreikkalaista sanaa pidetään eräänä muotona sanasta syg·ge·nēsʹ, joka on nykykielisissä käännöksissä käännetty vastineella ”sukulainen” (Lu 2:44; 21:16; Ap 10:24; KR-92, UM, UTN). Sana syg·ge·nēsʹ esiintyy Septuagintassa viisi kertaa, ja se merkitsee näissäkin kohdissa pikemminkin ’sukulaisia’ yleensä kuin nykyistä rajallista ilmausta ”serkku” (3Mo 18:14; 20:20; 25:45; 2Sa 3:39; Hes 22:6; LXX).

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ei käytetä sanaa serkku, vaan tämä sukulaisuussuhde ilmaistaan esimerkiksi ilmauksilla ”Aaronin sedän – – pojat” ja ”hänen – – setänsä poika” (3Mo 10:4; 25:49). Joidenkuiden – Jaakobin ja Raakelin sekä Selofhadin tyttärien – kerrotaan menneen naimisiin serkkujensa kanssa (1Mo 28:2; 29:10–12; 4Mo 36:11). Insestiä koskevissa Mooseksen lain kielloissa ei mainittu serkusten välisiä avioliittoja (3Mo 18:8–16). Nykyään tästä asiasta on olemassa erilaisia lakeja; joissakin valtioissa sallitaan serkusten mennä naimisiin keskenään, joissakin se kielletään.