’Vaeltakaa edelleen Kristuksen yhteydessä’
”Sen tähden, niin kuin olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, vaeltakaa edelleen hänen yhteydessään.” (KOLOSSALAISILLE 2:6)
1, 2. a) Miten Raamatussa kuvaillaan Jehovalle uskollisen palvelijan Hanokin elämää? b) Miten Jehova on auttanut meitä vaeltamaan kanssaan, kuten Kolossalaiskirjeen 2:6, 7:ssä osoitetaan?
OLETKO koskaan katsellut, kuinka pieni poika kävelee isänsä kanssa? Pikkumies matkii isänsä jokaista liikettä, ja hänen kasvonsa hehkuvat ihailua; isä puolestaan auttaa häntä eteenpäin ja hänen omilta kasvoiltaan säteilee rakkaus ja hyväksyntä. Sopivasti Jehova soveltaa samaa kuvausta uskollisten palvelijoidensa elämään. Esimerkiksi uskollisesta miehestä Hanokista sanotaan Jumalan sanassa, että hän ”vaelsi jatkuvasti tosi Jumalan kanssa”. (1. Mooseksen kirja 5:24; 6:9.)
2 Niin kuin huomaavainen isä auttaisi pientä poikaansa kävelemään kanssaan, Jehova on antanut meille parhaan mahdollisen avun. Hän lähetti ainosyntyisen Poikansa maan päälle. Maanpäällisen elämänsä joka askeleella Jeesus Kristus heijasti täydellisesti taivaallista Isäänsä (Johannes 14:9, 10; Heprealaisille 1:3). Vaeltaaksemme Jumalan kanssa meidän täytyy siis vaeltaa Jeesuksen kanssa. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Sen tähden, niin kuin olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, vaeltakaa edelleen hänen yhteydessään, juurtuneina häneen ja rakentuen hänessä ja vakaantuneina uskossa, niin kuin teitä on opetettu, uhkuen uskoa kiitoksessa.” (Kolossalaisille 2:6, 7.)
3. Miksi voimme Kolossalaiskirjeen 2:6, 7:n mukaan sanoa, että Kristuksen yhteydessä vaeltamiseen liittyy muutakin kuin vain kasteella käyminen?
3 Koska rehellissydämiset Raamatun tutkijat haluavat vaeltaa Kristuksen yhteydessä pyrkien seuraamaan hänen täydellisiä askeleitaan, he menevät kasteelle (Luukas 3:21; Heprealaisille 10:7–9). Yksistään vuonna 1997 otti koko maailmassa yli 375 000 ihmistä tämän tärkeän askeleen – keskimäärin yli 1 000 ihmistä joka päivä. Tämä kasvu on todella innostavaa! Mutta Kolossalaiskirjeen 2:6, 7:ään muistiin merkityt Paavalin sanat osoittavat, että Kristuksen yhteydessä vaeltamiseen liittyy muutakin kuin vain kasteella käyminen. Sanoilla ”vaeltakaa edelleen” käännetty kreikkalainen verbi kuvailee toimintaa, jonka täytyy olla jatkuvaa. Paavali vielä lisää, että Kristuksen kanssa vaeltamiseen sisältyy neljä seikkaa: on juurtunut Kristukseen, rakentuu hänessä, on vakaantunut uskossa ja uhkuu kiitosta. Tarkastelemme nyt lähemmin kutakin ilmausta nähdäksemme, miten nuo seikat auttavat meitä vaeltamaan edelleen Kristuksen yhteydessä.
Oletko ’juurtunut Kristukseen’?
4. Mitä merkitsee olla ’juurtunut Kristukseen’?
4 Ensiksi Paavali kirjoittaa, että meidän täytyy olla ’juurtuneita Kristukseen’ (vrt. Matteus 13:20, 21). Mitä ihminen voi tehdä juurtuakseen Kristukseen? Kasvin juurethan ovat poissa näkyvistä, mutta ne ovat kasville elintärkeät: ne antavat sille vakautta ja välittävät sille ravintoa. Samoin Kristuksen esimerkki ja opetus vaikuttavat meihin ensin näkymättömällä tavalla, kun ne painuvat mieleemme ja sydämeemme. Siellä ne ravitsevat ja vahvistavat meitä. Kun annamme niiden hallita ajatteluamme, tekojamme ja ratkaisujamme, meissä syntyy halu vihkiä elämämme Jehovalle. (1. Pietarin kirje 2:21.)
5. Miten voimme ’kehittää kaipauksen’ hengelliseen ravintoon?
5 Jeesus rakasti Jumalalta tulevaa tietoa. Hän vertasi sitä jopa ruokaan (Matteus 4:4). Vuorisaarnassaan hän lainasi 21 kertaa kahdeksasta Raamatun heprealaisten kirjoitusten eri kirjasta. Noudattaaksemme hänen esimerkkiään meidän täytyy tehdä niin kuin apostoli Pietari kehottaa: ’kehittää kuin vastasyntyneet pienokaiset kaipaus’ hengelliseen ravintoon (1. Pietarin kirje 2:2). Kaivatessaan ravintoa vastasyntynyt pienokainen tekee kiihkeän kaipauksensa tunnetuksi ilman pienintäkään epäilystä. Ellei tämänhetkinen suhtautumisemme hengelliseen ravintoon ole tällainen, Pietarin sanat kannustavat meitä ’kehittämään’ tällaisen kaipauksen. Miten? Psalmissa 34:8 oleva periaate voi auttaa: ”Maistakaa ja nähkää, että Jehova on hyvä.” Jos säännöllisesti ’maistamme’ Jehovan sanaa, Raamattua, kenties lukemalla osan siitä joka päivä, näemme sen olevan hengellisesti ravitsevaa ja hyvää. Ajan mittaan kaipauksemme siihen kasvaa.
6. Miksi on tärkeää mietiskellä sitä, mitä luemme?
6 Kun sitten olemme nauttineet ruokaa, on myös tärkeää sulattaa se hyvin. Siksi meidän täytyy mietiskellä sitä, mitä luemme (Psalmit 77:11, 12). Kun esimerkiksi luemme kirjaa Suurin ihminen joka koskaan on elänyt, hyödymme jokaisesta luvusta enemmän, jos pysähdymme kysymään itseltämme, minkä Kristuksen persoonallisuuden piirteen näemme tästä kertomuksesta ja miten voimme jäljitellä sitä omassa elämässämme. Tällaisen mietiskelyn ansiosta pystymme soveltamaan oppimaamme. Kun sitten joudumme tekemään jonkin ratkaisun, voimme kysyä itseltämme, mitä Jeesus olisi mahtanut tehdä. Jos ratkaisemme asian sen mukaan, osoitamme olevamme todella juurtuneita Kristukseen.
7. Miten meidän pitäisi suhtautua vahvaan hengelliseen ravintoon?
7 Paavali kehottaa meitä myös nauttimaan ”vahvaa ruokaa”, Jumalan sanan syvällisempiä totuuksia (Heprealaisille 5:14). Ensimmäinen tavoitteemme tässä voisi olla lukea läpi koko Raamattu. Sitten on nimenomaisempia tutkimisaiheita, esimerkiksi Kristuksen lunastusuhri, eri liitot, jotka Jehova teki kansansa kanssa, tai jotkin Raamatussa olevat profeetalliset sanomat. On olemassa runsaasti aineistoa, joka auttaa meitä omaksumaan ja sulattamaan tällaista vahvaa hengellistä ruokaa. Mihin tällaisen tiedon hankkimisella tähdätään? Tarkoitus ei ole antaa meille ylpeilyn syytä, vaan rakentaa rakkauttamme Jehovaa kohtaan ja lähentää meitä häneen (1. Korinttilaisille 8:1; Jaakobin kirje 4:8). Jos hankimme innokkaasti tätä tietoa, sovellamme sitä itseemme ja käytämme sitä toisten auttamiseen, jäljittelemme todella Kristusta. Tämä auttaa meitä olemaan oikealla tavalla juurtuneita häneen.
’Rakennutko Kristuksessa’?
8. Mitä merkitsee ’rakentua Kristuksessa’?
8 Käsitellessään Kristuksen yhteydessä vaeltamisen seuraavaa piirrettä Paavali siirtyy nopeasti kuvauksesta toiseen, kasvikuvauksesta kuvaukseen rakennuksesta. Ajatellessamme rakenteilla olevaa taloa emme ajattele vain perustusta vaan myös rakennusta, joka uutteran työn tuloksena kohoaa silmiemme eteen. Samoin meidän täytyy tehdä lujasti työtä rakentaaksemme Kristuksen esimerkin mukaisia ominaisuuksia ja tapoja. Tällainen ahkera työ ei jää huomaamatta, kuten ilmenee siitä, mitä Paavali kirjoitti Timoteukselle: ’Olkoon edistymisesi ilmeinen kaikille.’ (1. Timoteukselle 4:15; Matteus 5:16.) Muun muassa millainen kristillinen toiminta rakentaa meitä?
9. a) Muun muassa mitä käytännöllisiä tavoitteita voisimme asettaa jäljitelläksemme Kristusta sananpalveluksessamme? b) Mistä tiedämme, että Jehova haluaa meidän saavan iloa sananpalveluksestamme?
9 Jeesus antoi meille tehtäväksi saarnata ja opettaa hyvää uutista (Matteus 24:14; 28:19, 20). Hän jätti täydellisen esimerkin todistamalla rohkeasti ja tehokkaasti. Me emme tietenkään koskaan onnistu yhtä hyvin kuin hän. Apostoli Pietari asettaa kuitenkin meille tavoitteen: ”Pyhittäkää Kristus Herrana sydämessänne ja olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.” (1. Pietarin kirje 3:15.) Jos et tunne olevasi ’aina valmis puolustautumaan’, älä menetä toivoasi. Aseta järkeviä tavoitteita, jotka auttavat sinua edistymään vähitellen kohti tuota normia. Jos olet valmistautunut hyvin, voit ehkä vaihdella esitystäsi tai liittää mukaan pari raamatunkohtaa. Saatat ottaa tavoitteeksesi levittää enemmän raamatullista kirjallisuutta, tehdä enemmän uusintakäyntejä tai aloittaa raamatuntutkistelu. Painoa ei pitäisi panna vain määrään – esimerkiksi tuntien, levitetyn kirjallisuuden tai tutkistelujen määrään – vaan laatuun. Se että asetamme järkeviä tavoitteita ja ponnistelemme niiden saavuttamiseksi, voi auttaa meitä saamaan iloa voimavarojemme käyttämisestä sananpalveluksessa. Jehova haluaa nimenomaan sitä, että palvelemme häntä ”iloiten” (Psalmit 100:2; vrt. 2. Korinttilaisille 9:7).
10. Muun muassa mitä muuta sisältyy kristilliseen toimintaamme, ja miten tämä auttaa meitä?
10 Myös seurakunnassa teemme sellaista, mikä rakentaa meitä Kristuksessa. Tärkeintä on, että osoitamme rakkautta toisiamme kohtaan, sillä se on tosi kristittyjen tuntomerkki (Johannes 13:34, 35). Silloin kun olemme vielä tutkimassa, moni meistä kiintyy opettajaansa, mikä on aivan luonnollista. Mutta voisimmeko nyt noudattaa Paavalin neuvoa ’avartua’ opettelemalla tuntemaan toisia seurakunnassa? (2. Korinttilaisille 6:13.) Vanhimmatkin tarvitsevat rakkauttamme ja arvostustamme. Olemalla yhteistoiminnassa heidän kanssaan, pyytämällä ja ottamalla heiltä vastaan raamatullisia neuvoja helpotamme heidän kovaa työtään (Heprealaisille 13:17). Samalla tämä myötävaikuttaa rakentumiseemme Kristuksessa.
11. Millä realistisella tavalla meidän pitäisi suhtautua kasteeseen?
11 Kaste on innostava tilaisuus! Meidän ei kuitenkaan tulisi odottaa, että jokainen elämämme hetki on sen jälkeen yhtä sykähdyttävä. Rakentumisemme Kristuksessa on enimmäkseen ’vaeltamista järjestystä noudattaen tähän samaan totunnaiseen tapaan’ (Filippiläisille 3:16). Tämä ei merkitse yksitoikkoista, ikävystyttävää elämää. Se merkitsee yksinkertaisesti sitä, että vaellamme suoraan eteenpäin – toisin sanoen kehitämme hyviä hengellisiä tapoja ja pidämme niistä kiinni päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Muista, että ”joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu” (Matteus 24:13).
Oletko ’vakaantunut uskossa’?
12. Mitä merkitsee olla ’vakaantunut uskossa’?
12 Kolmas kohta Paavalin kuvauksessa Kristuksen yhteydessä vaeltamisesta kehottaa olemaan ”vakaantuneita uskossa”. Eräässä käännöksessä sanotaan ’vahvistuneita uskossa’, sillä Paavalin käyttämä kreikkalainen sana voi merkitä ’vahvistaa’, ’taata’ tai ’tehdä laillisesti peruuttamattomaksi’. Kasvaessamme tiedossa saamme lisää perusteita sille, että uskollamme Jehova Jumalaan on vankka pohja ja että se on tosiasiassa laillisesti kumoamaton. Tämän ansiosta vakaantuneisuutemme kasvaa. Saatanan maailman on yhä vaikeampi horjuttaa meitä. Tämä muistuttaa meitä Paavalin kehotuksesta ’pyrkiä kypsyyteen’ (Heprealaisille 6:1). Kypsyys ja vakaantuneisuus kulkevat käsi kädessä.
13, 14. a) Mitä sellaista ensimmäisen vuosisadan kristityt kohtasivat Kolossassa, mikä uhkasi heidän vakaantuneisuuttaan? b) Mikä saattoi huolestuttaa apostoli Paavalia?
13 Kolossassa asuvat ensimmäisen vuosisadan kristityt kohtasivat asioita, jotka uhkasivat heidän vakaantuneisuuttaan. Paavali varoitti: ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan, maailman alkeisasioiden mukaan eikä Kristuksen mukaan.” (Kolossalaisille 2:8.) Paavali ei halunnut, että ne kolossalaiset, joista oli tullut Jumalan ”rakkaan Pojan valtakunnan” alamaisia, vietäisiin eli johdettaisiin pois siunauksellisesta hengellisestä tilastaan (Kolossalaisille 1:13). Mikä voisi eksyttää heidät? Paavali kiinnitti huomion ”filosofiaan”. Tämä on ainoa kohta, jossa tämä sana esiintyy Raamatussa. Puhuiko hän kreikkalaisista filosofeista, esimerkiksi Platonista ja Sokrateesta? Vaikka nämä olivatkin uhka tosi kristityille, sanaa ”filosofia” käytettiin noihin aikoihin laajassa merkityksessä. Sitä käytettiin yleensä monista ajatussuunnista ja koulukunnista – jopa uskonnollisista. Esimerkiksi jotkut ensimmäisen vuosisadan juutalaiset, kuten Josefus ja Filon, sanoivat omaa uskontoaan filosofiaksi – kenties lisätäkseen sen vetovoimaa.
14 Paavalia saattoivat huolestuttaa jotkin filosofiset suunnat, jotka olivat luonteeltaan uskonnollista. Kolossalaiskirjeensä samassa luvussa hän puhui myöhemmin niille, jotka opettivat: ”Älä pitele äläkä maista äläkä koske”. Tällä he viittasivat Mooseksen lain piirteisiin, lain, jonka Kristuksen kuolema lakkautti (Roomalaisille 10:4). Pakanallisen filosofian lisäksi oli seikkoja, joiden vaikutus uhkasi seurakunnan hengellisyyttä. (Kolossalaisille 2:20–22.) Paavali varoitti filosofiasta, joka kuului ”maailman alkeisasioihin”. Tällainen valheellinen opetus oli lähtöisin ihmisistä.
15. Miten voimme välttää sen, ettei usein kohtaamamme epäraamatullinen ajattelu horjuta meitä?
15 Sellaisten inhimillisten käsitysten ja ajatusten edistäminen, jotka eivät perustu vankasti Jumalan sanaan, voi olla uhka kristilliselle vakaantuneisuudelle. Meidän täytyy nykyään olla varuillamme tällaisen uhan suhteen. Apostoli Johannes kehotti: ”Rakkaat, älkää uskoko jokaista henkeytettyä ilmausta, vaan koetelkaa henkeytetyt ilmaukset nähdäksenne, ovatko ne Jumalasta.” (1. Johanneksen kirje 4:1.) Jos siis koulutoverisi yrittää saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että Raamatun normien mukaan eläminen on vanhanaikaista, tai jos naapurisi pyrkii vaikuttamaan sinuun, niin että omaksuisit materialistisen asenteen, tai jos työtoverisi painostaa sinua ovelasti toimimaan vastoin Raamatun avulla valmennettua omaatuntoasi tai vieläpä jos uskonveljesi esittää toisista seurakuntaan kuuluvista arvostelevia, kielteisiä huomautuksia, jotka perustuvat hänen omaan mielipiteeseensä, älä yksinkertaisesti kuuntele kaikkea, mitä he sanovat. Seulo pois se, mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Kun toimimme näin, säilytämme vakaantuneisuutemme vaeltaessamme Kristuksen yhteydessä.
”Uhkuen uskoa kiitoksessa”
16. Mikä on Kristuksen yhteydessä vaeltamisen neljäs piirre, ja mitä voisimme kysyä?
16 Neljäntenä piirteenä Kristuksen yhteydessä vaeltamisesta Paavali mainitsee sen, että meidän tulee ’uhkua uskoa kiitoksessa’ (Kolossalaisille 2:7). Mieleemme voi tulla joki, joka tulvii yli äyräidensä. Tämä muistuttaa meitä siitä, että meidän kristittyjen tulee osoittaa kiitollisuuttamme jatkuvasti, pitää sitä tapanamme. Jokaisen meistä on hyvä kysyä, olenko minä kiitollinen.
17. a) Miksi voidaan sanoa, että meillä kaikilla on vaikeinakin aikoina paljon aihetta kiitollisuuteen? b) Mainitse joitakin Jehovalta tulevia lahjoja, joista tunnet erityistä kiitollisuutta.
17 Meillä kaikilla on todellakin runsaasti syitä uhkua kiitoksia Jehovalle joka päivä. Pahimpinakin aikoina jotkin pienet asiat voivat hetkeksi helpottaa oloamme. Ystävä osoittaa empatiaa. Rakkaan ihmisen kosketus rauhoittaa. Hyvä yöuni antaa uutta voimaa. Maukas ateria tyydyttää kovan nälän. Linnun laulu, lapsen nauru, sinisenä hohtava taivas, virkistävä tuulenhenki – kaikkia näitä ja muutakin voimme kokea yhtenä ainoana päivänä. On vain liian helppoa pitää tällaisia lahjoja itsestään selvinä. Eivätkö ne kaikki olekin kiitoksen arvoisia? Ne kaikki tulevat Jehovalta, ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Lähteeltä (Jaakobin kirje 1:17). Hän on antanut meille myös sellaisia lahjoja, jotka saavat nuo edellä mainitut näyttämään pieniltä – esimerkiksi itse elämän (Psalmit 36:9). Lisäksi hän on antanut meille mahdollisuuden elää ikuisesti. Jotta voisimme saada tämän lahjan, Jehova antoi ylivertaisen uhrin lähettämällä ainosyntyisen Poikansa, hänet, johon ”hän oli erityisesti mieltynyt”. (Sananlaskut 8:30; Johannes 3:16.)
18. Miten voimme osoittaa olevamme kiitollisia Jehovalle?
18 Miten todet siksi ovatkaan psalmistan sanat: ”Hyvä on Jehovaa kiittää.” (Psalmit 92:1.) Samoin Paavali muistutti Tessalonikan kristittyjä: ”Kiittäkää kaiken yhteydessä.” (1. Tessalonikalaisille 5:18; Efesolaisille 5:20; Kolossalaisille 3:15.) Jokainen meistä voi päättää olla kiitollisempi. Rukoustemme ei tarvitse olla pelkkiä anomuksia, joita esitämme Jumalalle tarpeidemme johdosta. Niillä on kyllä oma sijansa. Mutta kuvittele, että sinulla olisi ystävä, joka puhuisi sinulle vain silloin, kun hän tarvitsisi sinulta jotakin. Miksi siis et rukoilisi Jehovaa vain kiittääksesi ja ylistääksesi häntä? Miten suuresti sellaisten rukousten täytyykään miellyttää häntä, kun hän katsoo alas tähän kiittämättömään maailmaan! Toinen hyöty on se, että sellaiset rukoukset voivat auttaa meitä kiinnittämään huomiota elämän myönteisiin puoliin, koska ne muistuttavat meitä siitä, miten siunattuja todellisuudessa olemme.
19. Miten Paavalin Kolossalaiskirjeen 2:6, 7:ssä olevat sanat ilmaisevat, että me kaikki voimme jatkuvasti edistyä Kristuksen kanssa vaeltamisessa?
19 Eikö ole erikoista, miten paljon viisaita neuvoja voidaan ammentaa yhdestä ainoasta Jumalan sanan katkelmasta? Meidän kaikkien pitäisi haluta noudattaa Paavalin neuvoa vaeltaa jatkuvasti Kristuksen yhteydessä. Päättäkäämme siis olla ’juurtuneita Kristukseen’, ’rakentua hänessä’, olla ’vakaantuneita uskossa’ ja ’uhkua kiitollisuutta’. Tällaiset neuvot ovat erityisen tärkeitä vastakastetuille. Mutta ne soveltuvat meihin kaikkiin. Kuvittele, miten kasvin pääjuuri työntyy yhä syvemmälle ja syvemmälle ja miten rakenteilla oleva talo kohoaa yhä ylemmäs. Samoin ei vaelluksemme Kristuksen yhteydessä lopu koskaan. Kasvulle riittää tilaa. Jehova auttaa meitä ja siunaa meitä, sillä hän haluaa meidän vaeltavan hänen ja hänen rakkaan Poikansa kanssa loputtomasti.
Miten vastaisit?
◻ Mitä sisältyy Kristuksen yhteydessä vaeltamiseen?
◻ Mitä merkitsee olla ’juurtunut Kristukseen’?
◻ Miten voimme ’rakentua Kristuksessa’?
◻ Miksi on tärkeää olla ’vakaantuneita uskossa’?
◻ Mitä syitä meillä on ’uhkua kiitoksessa’?
[Kuva s. 10]
Puun juuret eivät ehkä ole näkyvissä, mutta ne välittävät ravintoa puulle ja pitävät sen vakaasti paikallaan