JUMALALLINEN
Jumalalle kuuluva tai häntä koskeva, jokin mikä on jumalankaltainen tai taivaallinen.
Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sanoja ʼEl (yksikkömuoto sanasta ”Jumala”) ja ʼElo·himʹ (ylhäisyyttä ilmaiseva monikkomuoto sanasta ”Jumala”) käytetään joissakin kohdissa peräkkäin. Joosuan 22:22:n ja psalmin 50:1 heprealaisessa tekstissä sanotaankin: ʼEl ʼElo·himʹ Jehwahʹ. Toiset käännökset (Ro; Ps 49:1, BC) vain translitteroivat tämän ilmauksen kaksi ensimmäistä sanaa, mutta toiset kääntävät ne sanoilla ”jumalten Jumala” (AT, JB, La, VM; Jos 22:22, KR-92) tai hieman tarkemmin ”Väkevä, Jumala” (AS, Mo, RS) ja ”Jumalallinen, Jumala” (UM). (Ks. JUMALA.)
Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa käytetään eräitä sanan the·osʹ (jumala) johdoksia tarkoitettaessa sitä, mikä on jumalallista. Nämä sukulaissanat theiʹos, thei·oʹtēs ja the·oʹtēs esiintyvät Apostolien tekojen 17:29:ssä, Roomalaiskirjeen 1:20:ssä, Kolossalaiskirjeen 2:9:ssä ja 2. Pietarin kirjeen 1:3, 4:ssä.
Ollessaan Ateenassa Paavali osoitti, kuten Apostolien tekojen 17:29:ssä kerrotaan, että ihmisten on järjetöntä luulla, että ”Jumalolento [to theiʹon, sanan theiʹos eräs muoto] on kullan tai hopean tai kiven kaltainen”. Monet kääntäjät käyttävät tässä sellaisia vastineita kuin ”jumaluus” tai ”Jumaluus” (KR-92, KR-38, KJ, AS, Dy, ED, JB, RS), kun taas E. J. Goodspeed kääntää tämän sanoilla ”jumalallinen luonto”. The International Standard Bible Encyclopedian (toim. G. Bromiley, 1979, 1. osa, s. 913) mukaan ilmaus to theiʹon ”johtuu adjektiivista theíos ’Jumalalle kuuluva, jumalallinen’”. Liddellin ja Scottin Greek-English Lexicon (tark. H. Jones, Oxford 1968, s. 787, 788) antaa merkitykseksi ”Jumaluus”. Ilmauksen to theiʹon voidaan näin ollen ymmärtää tarkoittavan persoonaa tai ominaisuutta. Tekstiyhteyden täytyy siis ilmeisestikin ohjata kääntäjää sananvalinnassa. Apostolien tekojen 17:29:n tekstiyhteys osoittaa selvästi, että tässä kuvaillaan Jumalan persoonaa, joten Uuden maailman käännöksessä tämä ilmaus on käännetty sopivasti sanalla ”Jumalolento”. (Vrt. Väl, NIV.)
Roomalaiskirjeen 1:20:ssä apostoli puhuu kiistattomista näkyvistä todisteista, joita saadaan Jumalan ”näkymättömistä ominaisuuksista”, varsinkin hänen ’iankaikkisesta voimastaan ja jumalallisuudestaan [Thei·oʹtēs]’. Joissakin käännöksissä käytetään vastinetta ”jumaluus” (KR-92, KJ, NE, RS, JB), mikä tuo monien mieleen ajatuksen persoonallisuudesta tai persoonana olemisesta. Liddellin ja Scottin Greek-English Lexiconin (s. 788) mukaan kreikkalainen sana thei·oʹtēs merkitsee kuitenkin ”jumalallista luontoa, jumalallisuutta”. Sana thei·oʹtēs voidaan siis perustellusti kääntää vastineella, joka tarkoittaa jumalana olemisen ominaisuutta, ei Jumalan persoonaa, ja tekstiyhteyskin tukee tätä käännösvaihtoehtoa. Apostoli käsittelee aineellisessa luomakunnassa havaittavia asioita. Vaikka luomakunta ei paljastakaan Jumalan nimeä, se todistaa esimerkiksi hänen ”iankaikkisesta voimastaan”, jota on tarvittu kaikkeuden luomiseen ja ylläpitämiseen. Aineellinen luomakunta ilmaisee myös hänen ”jumalallisuutensa” eli sen, että Luoja todella on Jumala ja palvontamme arvoinen.
Sitten apostoli Paavali sanoo Kolossalaiskirjeen 2:9:ssä, että Kristuksessa ”asuu jumalallisen ominaisuuden [sanan the·oʹtēs eräs muoto] koko täyteys ruumiillisesti”. Tässäkin kohdassa jotkin käännökset käyttävät sanaa ”jumaluus” tai ”Jumaluus”, minkä kolminaisuusopin kannattajat tulkitsevat tarkoittavan sitä, että Jumala itse asuu Kristuksessa (KR-92, KR-38, KJ, NE, RS, NAB). Liddellin ja Scottin Greek-English Lexiconissa (s. 792) määritellään kuitenkin sana the·oʹtēs periaatteessa samalla tavalla kuin sana thei·oʹtēs, nimittäin ”jumalallisuudeksi, jumalalliseksi luonnoksi”. Syyrialainen Pešitta ja latinalainen Vulgata kääntävät tämän sanan vastineella ”jumalallisuus”. Tässäkin kohdassa on näin ollen vahvat perusteet sille, että the·oʹtēs käännetään laatuun eikä persoonaan viittaavalla sanalla.
Kolossalaiskirjeen 2:9:n tekstiyhteyden tarkasteleminen osoittaa selvästi, että vaikka Kristus on ”jumalallinen” eli ”jumalallista luontoa”, hän ei ole kuitenkaan sama kuin Jumala, Kaikkivaltias. Paavali sanoo edellisessä luvussa: ”Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä.” (Kol 1:19.) Kaikki täyteys asuu siis Kristuksessa, koska se ”miellytti Isää” (KJ, Dy), koska se oli ”Jumalan oma valinta” (NE). Toisin sanoen ”jumalallisuuden” täyteys asuu Kristuksessa, koska Isä on niin päättänyt. Lisäksi Paavali sanoo myöhemmin Kristuksen ’istuvan Jumalan oikealla puolella’, mikä osoittaa, ettei Kristus ole sama persoona kuin Kaikkivaltias Jumala, vaikka hänessä onkin sellainen ”täyteys” (Kol 3:1).
Tarkasteltaessa Kolossalaiskirjeen 2:9:n lähijakeita havaitaan, että jakeessa 8 kristittyjä varoitetaan antamasta filosofiaa ja ihmisten perinnettä puolustavien eksyttää heitä. Heille sanotaan myös, että Kristuksessa ”ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet huolellisesti kätkettyinä”, ja heitä kehotetaan vaeltamaan ”edelleen hänen yhteydessään, juurtuneina häneen ja rakentuen hänessä ja vakaantuneina uskossa” (Kol 2:3, 6, 7). Lisäksi jakeissa 13–15 selitetään, että heidät on tehty eläviksi uskon välityksellä ja vapautettu lakiliitosta. Täten Paavali todistelee, että kristityt eivät tarvitse Lakia (joka poistettiin Kristuksen välityksellä) eivätkä ihmisfilosofiaa ja perinnettä. Heillä on kaikki, mitä he tarvitsevat, kallisarvoinen ”täyteys”, Kristuksessa. (Kol 2:10–12.)
Lopuksi 2. Pietarin kirjeen 1:3, 4:ssä apostoli osoittaa, että uskollisille voidelluille kristityille annettujen ”kallisarvoisten ja hyvin suurenmoisten lupausten” ansiosta he ’tulisivat osallisiksi jumalallisesta luonnosta päästyään pakoon sitä turmelusta, joka maailmassa on himon vuoksi’. Muualla Raamatussa kristityillä sanotaan olevan ”osallisuus” Kristuksen kärsimyksiin, hänen kuolemansa kaltaiseen kuolemaan ja hänen ylösnousemuksensa kaltaiseen ylösnousemukseen kuolemattomina henkiluomuksina, joista tulee hänen perijätovereitaan taivaallisessa Valtakunnassa (1Ko 15:50–54; Fil 3:10, 11; 1Pi 5:1; 2Pi 1:2–4; Il 20:6). On siis ilmeistä, että kristittyjen osallisuus ”jumalallisesta luonnosta” merkitsee osallisuutta Kristuksen kanssa hänen kirkkauteensa.