”Voittokulkueessa”
VOITTOKULKUE oli vaikuttava vihollisesta saadun voiton juhla. Suurimpia Rooman senaatin suomia kunnianosoituksia voittoisalle kenraalille oli se, että hänen sallittiin juhlia voittoaan sellaisella virallisella, ylellisellä voittokulkueella. Apostoli Paavali mainitsee voittokulkueen kahdesti kirjeissään. Kuitenkin ennen kuin tarkastelemme hänen sanojaan, yritä muodostaa mielikuva sellaisesta kulkueesta. Kuvittele ihmisjoukkojen reunustamia katuja, kun tuo kulkue etenee hitaasti Via Triumphalista pitkin ja kohoaa sitten kiemurrellen ylös Rooman Capitoliumin kukkulalla sijaitsevalle Juppiterin temppelille.
”Palavista mausteista lähtevää suloista tuoksua oli levitetty runsaasti temppeleihin ja kaduille, ja ilma täyttyi niiden aromista”, kirjoittaa tutkija James M. Freeman. ”Senaatti ja valtion merkkihenkilöt kunnioittivat valloittajaa olemalla mukana kulkueessa. Sellaisia arvokkaimpia sotasaaliita kuin kultaa, hopeaa, kaikenlaisia aseita, lippuja, harvinaisia ja kallisarvoisia taide-esineitä ja kaikkea muuta, mikä valloittajan tai voitettujen mielestä oli suuriarvoisinta, kannettiin ihmisjoukkojen täyttämän kaupungin nähden. Sotavangit pakotettiin myös marssimaan kulkueessa. Kenraali, jonka kunniaksi riemusaatto oli säädetty, ajoi erityisen muotoisissa, neljän hevosen vetämissä vaunuissa. Hänen viittansa oli kirjailtu kullalla ja hänen tunikansa kukkasilla. Oikeassa kädessään hänellä oli laakeripuun oksa ja vasemmassa valtikka; kun taas hänen päässään oli delfoilainen laakeriseppele. Sotilaiden huutojen ja kansan äänekkäiden suosionosoitusten keskellä valloittaja saatettiin katuja pitkin Juppiterin temppelille, jossa uhrattiin uhreja, minkä jälkeen siellä oli yleinen juhla.”
Paavali käytti voittokulkuetta kuvauksena kirjoittaessaan toisen kirjeensä Korinton kristityille vuonna 55. Hän sanoi: ”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina johdattaa meitä voittokulkueessa Kristuksen seurassa ja tekee tuntemuksensa tuoksun havaittavaksi meidän välityksellämme joka paikassa! Sillä Jumalalle me olemme Kristuksen suloinen tuoksu pelastuvien ja tuhoutuvien keskuudessa; jälkimmäisille kuolemasta lähtevä haju kuolemaksi, edellisille elämästä lähtevä tuoksu elämäksi.” – 2. Korinttolaisille 2:14–16.
Tässä Paavali ja muut voidellut kristityt esitetään Jumalan uskollisina alamaisina ”Kristuksen seurassa”. Heidät kuvaillaan pojiksi, virkamiehiksi ja sotilaiksi, jotka kulkevat Jehovan saattueessa, kun hän johtaa heitä voittokulkueessa hyvältä tuoksuvaa matkareittiä. (Ks. Vartiotornia 15. heinäkuuta 1990 s. 10–15.) Se, että käytetään kuvausta tällaisesta kulkueesta osoittaa, että niillä, jotka hylkäävät Jumalan valtakunnan hyvän uutisen, on odotteenaan vain kuolema. Mutta miten erilainen odote onkaan Jeesuksen voidelluilla seuraajilla! Heillä on toivo pelastumisesta kuolemattomaan taivaalliseen elämään Kristuksen kanssa. Entä miten on heidän uskollisten, Jumalalle vihkiytyneiden tovereittensa laita? Heillä on riemastuttava toivo elää maallisessa paratiisissa, missä Jumala ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva”. (Ilmestys 21:1–4; Luukas 23:43) Kuulutko sinä tähän onnelliseen joukkoon?
Kolossalaiskirjeen 2:15:ssä esitetään erilainen näkymä. Paavali kirjoitti: ”Riisuen hallitukset ja vallat paljaiksi hän asetti ne julkisesti näytteille voitettuina johdattaen niitä voittokulkueessa kidutuspaalun välityksellä.” Tässä Saatana Panettelijan alaiset vihollishallitukset ja -vallat kuvataan voittokulkueessa oleviksi vangeiksi. Jehova, Valloittaja, riisuu ne alastomiksi ja asettaa ne julkisesti näytteille voitettuina. Ne on voitettu Jeesuksen ”kidutuspaalun välityksellä”. Hänen kuolemansa paalussa antoi perusteen ”käsin kirjoitetun asiakirjan” (lakiliiton) pois pyyhkimiselle ja teki kristityille mahdolliseksi vapautua saatanallisten pimeyden voimien vankeudesta. (Kolossalaisille 2:13, 14) Miten meidän tulisikaan arvostaa sellaista kristillistä vapautta!