Ketkä todella ovat Jumalan sananpalvelijoita?
”TÄLLÄ ratkaisevalla hetkellä kehotamme katolisia sotilaitamme tekemään velvollisuutensa totellen Führeriä [Hitleriä].” – Saksan katoliset piispat, New York Times, 25.9.1939.
”Te tiedätte, että lentokoneemme miehistöön kuuluu yksi katolilainen, ja te siunaatte hänet aina ennen kuin lähdemme pommituslennolle Saksaan. Ja sama katolinen kirkko siunaa Saksassa katolisen ilmavoimien miehen, joka tovereittensa kanssa tulee hävittämään kaupunkejamme. Haluaisin sen tähden kysyä: kummalla puolella Jumala on?” Näin puhui englantilainen lentoupseeri David Walker keskustellessaan erään katolisen papin kanssa toisen maailmansodan aikana.
Tämän vastakohtana tuhannet Jehovan todistajat viettivät vuosia natsien keskitysleireissä sen vuoksi, että he kieltäytyivät tervehtimästä Hitleriä tai taistelemasta hänen armeijassaan. Liittoutuneissa maissa monet todistajat vangittiin sen vuoksi, että he kieltäytyivät sotapalveluksesta.
Ketkä ovat Jumalan tosi sananpalvelijoita, ja millaisia pätevyysvaatimuksia heidän täytyy täyttää?
Usko Raamattuun
Jumalan tosi sananpalvelijan täytyy ilmeisesti uskoa lujasti Raamattuun. Hänen tulisi myös tuntea se tarpeeksi hyvin voidakseen opettaa sitä toisille. Mutta monet kristikunnan papit eivät täytä tätä perusvaatimusta. Muuan eteläafrikkalainen lääkäri sanoi, että sen anglikaanisen kirkon papit, johon hän aikaisemmin kuului, käyttivät ”hyvin vähän” Raamattua, ja saarnat tuntuivat pikemminkin olevan saarnaajan omia mielipiteitä. Hän valitti myös sitä, että sellaiset papistoon kuuluvat kuin Kapkaupungin arkkipiispa Tutu sekaantuvat politiikkaan.
Jehovan uskolliset palvelijat sen sijaan uskovat lujasti Raamattuun ja käyttävät paljon aikaansa sen tutkimiseen ja selittämiseen toisille. He ovat niin kiinnostuneita Raamatusta ja rakastavat sitä niin paljon, että he ovat valmistaneet huolellisesti tutkitun ja hyvin täsmällisen raamatunkäännöksen, jonka nimi on ”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös” ja joka perustuu arvovaltaisiin heprean-, aramean- ja kreikankielisiin Raamatun käsikirjoituksiin. Tämän raamatunkäännöksen viitelaitoksessa on tuhansia ala- ja ristiviitteitä, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään Raamattua paremmin ja selittämään sitä toisille. Lisäksi tämä huomattava raamatunkäännös on käännetty joko kokonaan tai osaksi 10 muulle kielelle, sitä on levitetty kymmeniä miljoonia kappaleita kautta maailman.
Tosi sananpalvelijat ja moraali
Raamattu tuomitsee voimakkaasti kaikki seksuaaliset synnit, joihin sisältyvät haureus, aviorikos, homoseksuaalisuus ja eläimiin sekaantuminen. (3. Mooseksen kirja 20:10–15; Roomalaisille 1:26, 27; Galatalaisille 5:19) Tosi kristityt sananpalvelijat kannattavat kokosydämisesti Jumalan moraalimittapuita. Jehovan todistajat todellakin suhtautuvat Jumalan lakiin hyvin vakavasti. He erottavat keskuudestaan ne, jotka katumattomina harjoittavat sellaisia syntejä, samalla kun he osoittavat armoa niille, jotka aidosti katuvat moraalittomia tekojaan ja puhdistavat elämänsä. – 1. Korinttolaisille 5:11–13; 2. Korinttolaisille 2:5–8.
Etelä-Afrikassa Kapkaupungissa toimivan anglikaanisen dekaanin kerrotaan sanoneen: ”Jotkin samaa sukupuolta olevien väliset suhteet ovat parempia kuin vastaavat heteroseksuaaliset suhteet, ja olen varma siitä, että paremmanlaatuisen rakkautensa vuoksi he tekevät Jumalan onnellisemmaksi.” Todellisuudessa asia on kuitenkin aivan päinvastoin. Jumala inhoaa sellaisia suhteita. – 1. Korinttolaisille 6:9, 10.
Tosi sananpalvelijat opettavat totuudenmukaisia oppeja
Tosi sananpalvelijat opettavat oppeja, jotka perustuvat lujasti Jumalan sanaan. Väärät sananpalvelijat opettavat oppeja, joita Raamattu ei millään tavalla tue ja jotka eivät perustu lainkaan Raamattuun. Tarkastelehan esimerkiksi kolminaisuusoppia. The Encyclopædia Britannica (15. painos) sanoo: ”Sanaa kolminaisuus sen enempää kuin täsmällisesti esitettyä kolminaisuusoppiakaan ei sinänsä esiinny Uudessa testamentissa, eikä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tarkoitus ollut kieltää Vanhassa testamentissa esitettyä šemaa: ’Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi’ (5. Moos. 6:4).” Kolminaisuudesta tuli kirkon virallinen opetus vasta 300-luvulla. Itse asiassa se, että tuo väärä oppi alkoi muotoutua Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325, oli osaltaan Rooman keisarin Konstantinuksen arvo- ja vaikutusvallan ansiota.
Kolminaisuusoppi on saanut monet kirkon jäsenet, rehelliset totuudenetsijät, menettämään luottamuksensa pappeihinsa. Näin kävi eräälle eteläafrikkalaiselle nuorelle naiselle, joka ei voinut uskoa, että hänen uskontonsa, Alankomaiden reformoitu kirkko, opetti niin sekavaa oppia kuin kolminaisuus, kunnes yksi Jehovan todistajista esitti hänelle kirjalliset todisteet siitä, että näin todella oli! Eräs vanhahko eläkkeellä oleva asianajaja, joka myös asuu Etelä-Afrikassa, erosi kirkostaan, koska ”kirkoissa opetetaan useita kaavamaisia oppeja, jotka ovat täysin vääriä ja harhaanjohtavia”.
Eräs toinen kristikunnan väärä opetus on helvetintulioppi. Vaikkei sitä saarnata eikä siihen uskota enää yhtä laajalti kuin ennen, se on yhä useimpien kirkkojen virallinen oppi. Kirkot väittävät, että kuolemassa ruumis kuolee, mutta kuolematon sielu jatkaa elämää, ja niitä jotka ovat olleet pahoja, kidutetaan palavassa helvetissä halki ikuisuuden. Uskotko asian olevan näin? Ja mikä vielä tärkeämpää, onko se totta? Ei Raamatun mukaan, joka sanoo: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hesekiel 18:4, 19) Lisäksi henkeytetty apostoli Paavali kirjoitti: ”Synnin maksama palkka on kuolema” – ei helvetin tuli. – Roomalaisille 6:23.
Tarkastelkaamme nyt sitä, millaisia mittapuita aitojen kristittyjen sananpalvelijoitten täytyy täyttää.
Tosi sananpalvelijoiden raamatulliset pätevyysvaatimukset
Raamatussa sananpalvelijasta käytetyn kreikan kielen di·aʹko·nos-sanan alkuperästä ei olla täysin varmoja. Se tarkoittaa henkilöä, joka täyttää jonkun toisen, varsinkin isännän asemassa olevan, käskyt. Näin ollen tuo Raamatun sana merkitsee erityisesti palvelijaa. Sanan käyttö Raamatussa viittaa henkilöön, joka nöyrästi ja hellittämättä palvelee täydelleen toisia. Jeesus tähdensi tällaisen nöyrän palvelemisen tarpeellisuutta, kuten seuraava esimerkki osoittaa.
Eräänä päivänä vähän ennen Jeesuksen kuolemaa kidutuspaalussa Jaakobin ja Johanneksen äiti lähestyi häntä ja sanoi: ”Anna sanasi, että nämä kaksi poikaani saavat istua valtakunnassasi toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi.” Toiset opetuslapset närkästyivät tämän johdosta. Sitten Jeesus huomaavaisesti opetti heille tärkeän läksyn. Hän kokosi heidät yhteen ja sanoi: ”Joka teidän keskuudessanne tahtoo tulla suureksi, sen täytyy olla teidän palvelijanne, ja joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, sen täytyy olla teidän orjanne.” – Matteus 20:20, 21, 24–27.
Yhdessä muistiinmerkityistä, rohkaisevista julkisista puheistaan Jeesus varoitti kuulijoita kirjanoppineista ja fariseuksista. Lisäksi hän kiinnitti huomion joihinkin näiden väärien, ulkokultaisten sananpalvelijoitten silmäänpistävistä virheistä. Hän kuvaili heidät hyvin ylpeiksi ja vaativiksi ja sellaisiksi, jotka haluavat aina huomattavia asemia. – Matteus 23:1–7.
Nykyään monet papit, varsinkin katolisen kirkon ja toisinaan myös anglikaanisen kirkon papit, vaativat, että heitä täytyy sanoa ”Isäksi”. Esimerkiksi kun muuan Jehovan todistaja kysyi joitakin vuosia sitten eräältä Mosambikissa toimivalta anglikaanisen kirkon papilta, miksi tämä käytti arvonimeä ”Isä”, niin pappi vastasi: ”Olen ylpeä siitä!” Ja on tietenkin hyvin tunnettua, että Rooman paavi haluaa mielellään itseään puhuteltavan ”Pyhäksi Isäksi”, vaikka Jeesus neuvoi opetuslapsiaan sanoen: ”Älkää kutsuko maan päällä ketään isäksenne, sillä teillä on vain yksi Isä, hän joka on taivaassa.” Jeesus esitti lisäksi seuraavan perusperiaatteen: ”Joka korottaa itsensä, se alennetaan.” – Matteus 23:9–12, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Tulisiko naisia asettaa tuohon virkaan?
Viime aikoina on yhä useampia naisia vihitty papeiksi. Mutta Paavali neuvoi Timoteusta sanoen: ”En salli naisen opettavan enkä vallitsevan miestä.” (1. Timoteukselle 2:12) Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei kristitty nainen voi opettaa lapsiaan tai yleensä ihmisiä, vaan sitä, että hänen ei tulisi opettaa seurakunnassa.
Eikö naisten tulisi sitten koskaan puhua kristillisissä kokouksissa? Jehovan todistajat tutkivat tätä lehteä, Vartiotornia, yhdessä viikoittaisessa kokouksessaan käyttämällä kirjoituksia, joissa on kysymyksiä kutakin kappaletta varten. Tutkistelua johtava sananpalvelija, joka on aina veli, pyytää seurakunnan jäseniä, myös sisaria, vastaamaan näihin kysymyksiin. Mutta nämä naiset eivät opeta. He vain esittävät omin sanoin kirjoituksen ajatuksia. Jopa lapsia rohkaistaan antamaan vastauksia, ja usein heidän tavallisesti lyhyet ja yksinkertaiset kommenttinsa osuvatkin aivan naulan kantaan yleistä sanontaa käyttääksemme.
Paavali sanoi naisista myös seuraavaa: ”Jos sitten he tahtovat oppia jotakin, niin kysykööt omalta mieheltään kotona, sillä naisen on häpeällistä puhua seurakunnassa.” (1. Korinttolaisille 14:35) Tämä merkitsee sitä, että jos sisaret eivät ymmärrä jotakin kokousten aikana luettua tai esitettyä kohtaa tai jokin sellainen vaivaa heitä, niin heidän ei tulisi tehdä siitä kiistakysymystä seurakunnan edessä. Heidän tulisi sen sijaan pyytää miestään selvittämään sellaiset asiat kotona.
On kuitenkin tilanteita, joissa kristitty nainen voi saarnata miehelle. Jehovan todistajat käyttävät paljon aikaa Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen talosta taloon. Kun naisjulistaja tapaa miehen, täytyykö hänen vain pyytää anteeksi ja mennä pois? Ei tietenkään. Tässä tapauksessa hän ei saarnaa seurakunnalle vaan yksilölle, joka ei ehkä ole uskova. Samalla tavoin naisjulistaja voi tutkia Raamattua ei-kristityn perheen kanssa, vaikka tuon perheen isä olisikin läsnä.
Jeesus Kristus – loistava esimerkki
Jeesus oli loistava esimerkki, jota meidän on hyvä yrittää jäljitellä! Hän oli paras opettaja, oivallisin saarnaaja, innokkain työntekijä ja rakkaudellisin neuvonantaja, joka on koskaan elänyt maan päällä. On suuri etu seurata hänen jalanjälkiään. Yritätkö sinä tehdä niin?
Miljoonat Jehovan todistajat tekevät parhaansa jäljitelläkseen häntä, vaikkakin vain epätäydellisesti. Hänen menettelytapansa olivat hyvin erilaisia verrattuna useimpien nykyajan pappien käyttämiin menettelytapoihin. Hän ei soittanut kirkonkelloja eikä odottanut ihmisten tulevan hänen luokseen, vaikka monet tulivatkin omasta aloitteestaan. Sen sijaan hän meni ihmisten luo ja opetti heitä heidän kodeissaan, julkisilla paikoilla, vuorilla sekä Galileanmeren rannalla. Toisinaan hän puhui tuhansia ihmisiä käsittäville joukoille, kuten sivulla 5 oleva kuva osoittaa. – Matteus 9:35; 13:36; Luukas 8:1.
Köyhien, sairaiden ja iäkkäitten auttaminen
Paljonko nykyään on köyhiä, sairaita ja iäkkäitä? Satoja miljoonia. Ja lukumäärä lisääntyy nopeasti maailman olosuhteitten huonontuessa kiihtyvällä vauhdilla ja nykyisen asiainjärjestelmän lähestyessä täydellistä loppuaan Harmagedonin taistelussa. (Ilmestys 16:16) Luonnononnettomuudet, nälänhätä ja epidemiat lisäävät tuhoa ja kärsimystä. Varhaiskristittyjenkin oli kohdattava tällaisia ongelmia. Noin vuonna 46, kun Claudius oli Rooman keisarina, tuli suuri nälänhätä. Mitä opetuslapset tekivät? He ”päättivät, kukin heistä varojensa mukaan, lähettää palvelukseksi avustusta Juudeassa asuville veljille”. – Apostolien teot 11:27–30.
Meidän aikanamme Jehovan todistajat ovat usein järjestäneet anteliaasti apua kärsiville ja tarpeessa oleville. Kun Mosambikissa riehui äskettäin sisällissota – jonka vuoksi syntyi hirvittävä pula ravinnosta, vaatteista, lääkkeistä ja muista perustarpeista – niin naapurimaassa, Etelä-Afrikassa, asuvat Jehovan todistajat lähettivät apua ahdistuksessa oleville veljilleen. Valtavat määrät ruokaa, vaatteita ja muita tarvikkeita kerättiin ja lähetettiin suurilla kuorma-autoilla pääkaupunkiin Maputoon.
Raamatun ennustusten täyttäminen
Nykyisillä Jumalan tosi sananpalvelijoilla on tosiaan suurenmoinen etu osallistua Raamatun ennustusten täyttämiseen. Kuinka niin? Siinä merkittävässä tilanteessa, jossa opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Milloin nämä tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?”, hän vastasi heille, että aikana, jolloin esiintyisi maailmansotia, nälänhätää, maanjäristyksiä ja laittomuutta, ”tämä valtakunnan hyvä uutinen [tultaisiin] saarnaamaan koko asutussa maassa”. (Matteus 24:3, 14) Paavali antoi esimerkin kaikille tosi sananpalvelijoille saarnaamalla ”talosta taloon”. – Apostolien teot 20:20.
Jehovan todistajat tunnetaan kautta maailman innostaan tässä saarnaamistyössä. Ehkä he ovat joskus käyneet sinunkin ovellasi. Oletko koskaan todella kuunnellut heitä? Jos et, niin miksi et tekisi niin seuraavan kerran kun he tulevat ovellesi? Saatat yllättyä myönteisesti!
[Kuvan lähdemerkintä s. 4]
Based on U.S. Army photo