Luopumukseen liittyvät viimeiset päivät. Joskus sanoja ”viimeiset päivät” tai niihin verrattavia ilmauksia käytetään sen luopumuksen yhteydessä, jonka oli määrä ilmetä kristillisessä seurakunnassa. Apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Henkeytetty ilmaus sanoo nimenomaan, että myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta, kun he kiinnittävät huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmauksiin ja demonien opetuksiin.” (1Ti 4:1; vrt. Ap 20:29, 30.) Paavali käsitteli tätä seikkaa ja puhui tulevista ”viimeisistä päivistä” myös myöhemmin Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä. Koska ihmiset tuolloin hylkäisivät oikean käytöksen, ne olisivat ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”, tai kirjaimellisemmin ’raivoisia määräaikoja’ (Int). Kuvailtuaan yksityiskohtaisesti tuolloin elävien ihmisten uppiniskaista elämäntapaa ja heidän vääristyneitä asenteitaan Paavali jatkoi: ”Näistä nousevat ne miehet, jotka tunkeutuvat viekkaasti huonekuntiin ja ottavat vangeikseen syntien kuormittamia, monenlaisten halujen johdattamia heikkoja naisia, jotka aina ovat oppimassa eivätkä silti milloinkaan kykene tulemaan totuuden täsmälliseen tuntemukseen.” (2Ti 3:1–7.) Sitten Paavali asetti noiden turmeltuneiden ihmisten vastakohdaksi Timoteuksen, joka oli läheisesti seurannut apostolin opetusta, ja kannusti häntä ’pysymään siinä, minkä hän oli oppinut ja mihin uskomisesta hän oli tullut vakuuttuneeksi’ (2Ti 3:8–17; ks. myös 2Ti 4:3–5). Tekstiyhteydestä käy siis ilmi, että apostoli kertoi Timoteukselle kauan etukäteen siitä, mitä kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa tulisi tapahtumaan, ja kuvaili, mitä tuosta luopumuksesta lopulta seuraisi.

Myös apostoli Pietari antoi kristityille tovereilleen etukäteen tietoja seurakunnan sisäpuolelta tulevista paineista: ”Teidänkin keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia. Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti, ja tuottavat siten itselleen pikaisen tuhon. Lisäksi monet tulevat seuraamaan heidän irstauden tekojaan.” (2Pi 2:1, 2.) Sama varoitus toistuu Juudan sanoissa, kun hän kehottaa kristittyjä ”ryhtymään ankaraan taisteluun – – uskon puolesta”: ”Mutta te, rakkaat, muistakaa ne sanat, jotka Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat aikaisemmin puhuneet, kuinka heidän tapanaan oli sanoa teille: ’Viimeisenä aikana tulee olemaan pilkkaajia, jotka menettelevät omien jumalattomiin asioihin tuntemiensa halujen mukaan.’” (Ju 3, 17, 18.) Ensimmäisen vuosisadan loppupuolella luopioainesten olemassaolo oli selvästi nähtävissä. Meidän päivinämme tuon luopumuksen hedelmät ovat ilmiselvät; Paavalin mainitsemat ”viimeiset päivät” ovat koittaneet.

Lisäksi kuvauksessa annettiin ymmärtää, että luopumuksen jumalaton hedelmä saavuttaisi täyden kypsyytensä Saatanan vallassa olevan asiainjärjestelmän päättymisen aikana. Sen vuoksi on johdonmukaista, että ne olosuhteet, joiden Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat kuvailevat olevan ”viimeisten päivien” merkkinä, olisivat tuolloin laajalti näkyvissä itseään kristityiksi kutsuvien keskuudessa. Laittomuus ja tottelemattomuus vanhempia kohtaan lisääntyisivät. Ihmiset olisivat ”nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia”; ’heillä olisi jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuisivat pettymykseksi sen voimaan nähden’. (2Ti 3:2–5.) Lisäksi tulisi ”pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka kulkevat omien halujensa mukaan ja sanovat: ’Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat pois, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.’” (2Pi 3:3, 4.)