”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – HEPREALAISILLE 12:11.

1, 2. a) Mitä Jumala rakkaudellisesti antaa Heprealaiskirjeen 12:9–11:n mukaan? b) Mikä on yksi esimerkki kurista, ja millainen lopputulos siitä voi olla?

PALAUTAPA mieleesi lapsuutesi päivät. Voitko muistaa vanhempiesi kurittaneen sinua? Useimmat meistä voivat. Apostoli Paavali käytti tätä kuvauksena puhuessaan Jumalan antamasta kurituksesta, kuten luemme Heprealaiskirjeen 12:9–11:stä.

² Jumala saattaa antaa isällistä kuritusta, joka voi vaikuttaa hengelliseen elämäämme, monella eri tavalla. Yksi tapa on hänen järjestelynsä poistaa kristillisestä seurakunnasta sellainen, joka ei enää halua elää tai suostu elämään Jumalan mittapuiden mukaan. Se, jota rangaistaan tai kuritetaan näin voimakkaasti, saattaa katua ja kääntyä. Tämän tapahtumasarjan aikana myös uskollisista koostuva seurakunta saa kuria siinä, että se oppii Jumalan korkeisiin mittapuihin mukautumisen tärkeyden. – 1. Timoteukselle 1:20.

Miksi näin luja asenne?

4. Mitä toisinaan tapahtuu joillekuille seurakunnassa oleville? (Galatalaisille 6:1; Juudas 23)

⁴ Useimmat tosi kristityt kannattavat uskollisesti Jumalaa ja hänen vanhurskaita lakejaan. (1. Tessalonikalaisille 1:2–7; Heprealaisille 6:10) Toisinaan joku kuitenkin poikkeaa totuuden tieltä. Hän saattaa esimerkiksi kristittyjen vanhinten antamasta avusta huolimatta rikkoa paatuneesti Jumalan lakeja. Tai hän saattaa hylätä uskon opettamalla väärää oppia tai eroamalla seurakunnasta. Mitä sellaisessa tapauksessa pitäisi tehdä? Tällaista tapahtui jopa silloin, kun apostolit olivat vielä elossa; katsokaamme siis, mitä he kirjoittivat tästä asiasta.

5, 6. a) Mitä viisaita neuvoja meillä on siitä, miten tulisi toimia niiden suhteen, jotka tekevät vakavia syntejä eivätkä kadu? (Matteus 18:17) b) Mitä kysymyksiä eteemme nousee?

⁵ Kun eräs korinttolainen mies harjoitti katumatta moraalittomuutta, Paavali kehotti seurakuntaa: ”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Korinttolaisille 5:11–13) Samoin piti suhtautua luopioihin, esimerkiksi sellaiseen kuin Hymeneus: ”Hylkää lahkoa edistävä ihminen ensimmäisen ja toisen vakavan neuvon jälkeen, koska tiedät, että sellainen on kääntynyt pois tieltä ja tekee syntiä.” (Tiitukselle 3:10, 11; 1. Timoteukselle 1:19, 20) Tällainen karttaminen olisi sopivaa myös jokaisen sellaisen suhteen, joka hylkää seurakunnan: ”He lähtivät meistä, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme, sillä jos he olisivat olleet meidän kaltaisiamme, he olisivat pysyneet meidän kanssamme. Mutta he lähtivät, jotta ilmenisi, että kaikki eivät ole meidän kaltaisiamme.” – 1. Johannes 2:18, 19.

⁶ On toivottavaa, että tällainen henkilö katuu, niin että hänet voidaan hyväksyä takaisin seurakuntaan. (Apostolien teot 3:19) Mutta saavatko kristityt sillä välin olla jossain määrin hänen seurassaan, vai onko tarpeen karttaa häntä täysin? Jos on, niin miksi?