Oletko empaattinen kuuntelija?

KUVITTELEPA, että sinulla olisi varaa antaa kallis lahja jokaiselle elämääsi kuuluvalle ihmiselle. Miten iloisia ja kiitollisia nuo ihmiset olisivatkaan! Todellisuudessa sinä voit antaa toisille erikoislahjan – jotakin, mitä he todella tarvitsevat. Se ei maksa sinulle penniäkään. Mikä se on? Huomiosi. Useimmat ihmiset kaipaavat huomiota ja ovat kiitollisia, kun he sitä saavat. Jotta voisit osoittaa täysipainoista huomiota, sinun on kuitenkin oltava empaattinen kuuntelija.

Jos olet isä, äiti tai työnantaja tai jos asemasi on sellainen, että ihmiset tulevat luoksesi kysymään neuvoja ja ohjausta, sinun täytyy kuunnella empaattisesti. Ellet tee niin, ihmiset huomaavat empatian puutteesi ja luotettavuutesi kärsii.

Vaikka sinulta ei usein kysyttäisikään neuvoja, sinun täytyy silti kuunnella ihmisiä empaattisesti, esimerkiksi silloin kun joku ystäväsi tulee luoksesi kaivatessaan lohdutusta. Kuten Raamatun sananlasku sanoo, jos ihminen ei kuuntele ennen kuin puhuu, se voi johtaa häpeään (Sananlaskut 18:13). Millä tavoin sitten voit osoittaa olevasi empaattinen kuuntelija?

Syvenny kuuntelemaan

Millainen empaattinen kuuntelija on? Suomen kielen perussanakirja määrittelee ”empatian” olevan ”myötätuntoista eläytymistä”. Sana ”kuunnella” määritellään eräässä toisessa sanakirjassa näin: ”Kuulla paneutuen.” (Webster’s New Collegiate Dictionary.) Empaattinen kuuntelija ei siis ainoastaan kuule, mitä joku sanoo. Hän kiinnittää huomiota ja eläytyy toisen ajatuksiin ja tunteisiin.

Tämä vaatii sitä, että syventyy siihen, mitä kuulee, eikä anna ajatustensa harhailla. Jopa sen miettiminen, miten aikoo vastata, häiritsee kuuntelemista. Keskity itsekuria harjoittamalla siihen, mitä toinen sanoo.

Katso suoraan sitä ihmistä, joka puhuu sinulle. Jos katseesi harhailee, näytät välinpitämättömältä. Pane merkille hänen eleensä ja ilmeensä. Hymyileekö hän, vai onko hän synkkä? Heijastuuko hänen silmistään huumori, suru tai huoli? Onko se, mitä hän jättää kertomatta, merkityksellistä? Älä kanna huolta siitä, mitä vastaat; vastaus tulee keskittyneen kuuntelemisen sivutuotteena.

Kun kuuntelet, nyökytät todennäköisesti päätäsi ja myöntelet sanomalla: ”Ymmärrän” tai: ”Vai niin.” Se voi osoittaa, että seuraat sitä, mitä hän sanoo. Älä kuitenkaan luule, että nyökyttelysi ja myöntelysi saisivat ihmisen uskomaan, että kuuntelet, jos todellisuudessa et kuuntele. Itse asiassa se, että jatkuvasti nyökyttelet tiheään päätäsi, voi kertoa kärsimättömyydestä. On ikään kuin sanoisit: ”Pidähän kiirettä. Mene eteenpäin. Lopeta jo.”

Sinun ei kaiken kaikkiaan tarvitse kantaa ylen määrin huolta siitä, miten osoitat kuuntelevasi. Kun sinulla on vilpitön halu kuunnella, se näkyy ulospäin.

Myös hyvät kysymykset osoittavat sinun olevan syventynyt kuuntelemaan ja seuraavan hänen puhettaan. Ne kertovat kiinnostuksestasi. Pyydä selvennystä asioihin, joita ei sanota tai jotka ovat sinulle epäselviä. Esitä kysymyksiä, jotka saavat toisen kertomaan asiasta ja itsestään enemmän. Älä ole huolissasi siitä, että joudut välillä keskeyttämään toisen puheen, mutta älä tee sitä liian usein. Asioiden ymmärtäminen selvästi on osa kuuntelemisprosessia. Jos et keskeytä toisen puhetta liian monta kertaa, hän arvostaa sitä, että haluat ymmärtää täysin kaiken, mitä hän sanoo.

Osoita ymmärtäväisyyttä

Ymmärtäväisyyden osoittaminen saattaa olla kaikkein vaikeinta, vaikka tuntisitkin todellista myötätuntoa puhujaa kohtaan. Kun joku tulee ahdistuneena luoksesi, keskeytätkö hänen puheensa optimistisilla ehdotuksilla ja ratkaisuilla? Sanotko kärkkäästi, ettei tilanne ole kovin huono, jos sitä verrataan siihen, miten paljon joku toinen kärsii. Tämän voisi luulla auttavan, mutta sillä voi olla kielteinen vaikutus.

On monia syitä, jotka voivat saada sinut helposti lopettamaan kuuntelemisen ja alkamaan ratkaista ongelmaa. Voit ajatella, että intoa pursuavat ehdotuksesi ovat juuri se, mitä tarvitaan kohottamaan ongelmiaan purkavan ihmisen mielialaa. Tai voisit pitää velvollisuutenasi ”korjata” kaiken, mikä on ”vialla”, ja ajatella, että ellet tee sitä, sinusta ei ole apua tai sinä et ”hoida tehtävääsi”.

Monien ratkaisujen tarjoaminen heti alkuun välittää kuitenkin tavallisesti lannistavan viestin, esimerkiksi ”sikäli kuin ymmärrän, ongelmasi on huomattavasti yksinkertaisempi kuin väität sen olevan” tai ”olen kiinnostuneempi omasta maineestani ongelmien ratkaisijana kuin sinun hyvinvoinnistasi” tai kenties ”en ymmärrä – enkä haluakaan ymmärtää”. Usein ihmisen ongelmien vertaaminen jonkun toisen ongelmiin kertoo viestin: ”Saisit hävetä itseäsi; toiset kärsivät paljon enemmän kuin sinä.”

Jos tahtomattasi välität näin masentavia sanomia, ystävästäsi tuntuu siltä, ettet todellisuudessa kuunnellut häntä ja ettei häntä ymmärretä. Hän voi jopa tulla siihen tulokseen, että ajattelet olevasi parempi kuin hän. Seuraavalla kerralla hän kääntyy jonkun toisen puoleen kaivatessaan lohdutusta. (Filippiläisille 2:3, 4.)

Entä jos ystäväsi on tarpeettomasti huolissaan? Hän voi esimerkiksi tuntea syyllisyyttä ilman pätevää syytä. Pitäisikö sinun sanoa se kiireesti hänelle, jotta hän voisi olla taas hyvillä mielin? Ei, sillä jos et ole ensin kuunnellut häntä, sinun vakuutteluistasi ei ole juuri apua. Sen sijaan että hän olisi helpottunut, hänestä tuntuu, ettei hän ole saanut purkaa huoliaan, että hän kantaa edelleen syyllisyyttään. Kuten 1800-luvun filosofi Henry David Thoreau sanoi, ”totuuden kertomiseen tarvitaan kaksi ihmistä: se joka sanoo ja se joka kuuntelee”.

Miten sopiva Raamatun neuvo onkaan: ”[Ole] nopea kuulemaan, hidas puhumaan.” (Jaakob 1:19.) Lisäksi on hyvin tärkeää kuunnella empaattisesti! Eläydy sinulle uskoutuvan ihmisen tunteisiin. Tajua hänen ongelmansa vaikeus, hänen ahdistuksensa syvyys. Älä vähättele hänen ongelmaansa esimerkiksi sanomalla: ”No, sinulla on vain kova päivä” tai: ”Eivät asiat nyt aivan niin huonosti ole.” Tällainen vähättely voi vastoin hyvää aikomusta jopa lisätä hänen levottomuuttaan. Hän turhautuu, koska et suhtaudu hänen puheisiinsa vakavasti. Osoita siksi vastauksillasi kuuntelevasi, mitä hän sanoo, ja hyväksyväsi sen, että juuri siten hän tällä hetkellä ajattelee asioista.

Empaattinen kuunteleminen ei vaadi sitä, että olet samaa mieltä sinulle uskoutuvan ihmisen kanssa. Kun joku huudahtaa: ”Vihaan työtäni!”, voit olla sitä mieltä, ettei hänellä ole siihen aihetta. Mutta jos ilmaiset paheksuvasi (”et saisi ajatella noin”) tai epäileväsi häntä (”et sinä todellisuudessa sitä tarkoita”), hän tulee siihen tulokseen, ettet ymmärrä. Esittämiesi ajatusten tulee osoittaa ymmärtämystäsi. Voisit sanoa ihmiselle, joka vihaa työtään: ”Sen täytyy olla stressaavaa.” Kysy sitten selventäviä yksityiskohtia. Näin et välttämättä yhdy siihen, että hänen pitäisi vihata työtään, vaan yksinkertaisesti tunnustat, että siltä hänestä tällä hetkellä tuntuu. Tällä tavalla annat hänen tuntea tyydytystä siitä, että häntä on kuunneltu ja että hän on saanut kertoa täysin vapaasti tunteistaan. Monesti ongelman jakaminen voi pienentää sitä.

Samalla tavalla ihminen, joka sanoo: ”Vaimoni menee tänään tutkimuksiin”, voi tarkoittaa: ”Olen huolissani.” Kun vastaat hänelle, osoita ymmärtäväsi tämä. Se kertoo sinun kuunnelleen, mikä oli hänen sanojensa takana oleva merkitys; tämä on paljon lohduttavampaa kuin se, että sivuuttaisit hänen sanojensa tarkoituksen, kieltäisit sen tai yrittäisit korjata hänen ajatteluaan sanomalla, ettei hänen tarvitse olla huolissaan. (Roomalaisille 12:15.)

Hyvä kuuntelija myös puhuu!

Teoksessa The Art of Conversation puhutaan ihmisistä, jotka kuuntelevat mutta puhuvat hyvin vähän, koska he ”ajattelevat, että se antaa heistä arvokkaan pidättyväisyyden vaikutelman”. Se pakottaa toisen kantamaan kaiken vastuun puhumisesta, mikä on epäkohteliasta. Toisaalta sekin, että joku, jota kuuntelet, puhuu taukoamatta eikä anna sinulle suunvuoroa, on epäkohteliasta ja rasittavaa. Vaikka sinun täytyykin siis olla hyvä kuuntelija, haluat ehkä toisen tajuavan, että sinulla on jotakin hyödyllistä sanottavaa.

Mitä voisit sanoa? Pitäisikö sinun nyt, kun olet kunnioittavasti kuunnellut ystävääsi, antaa hänelle neuvoja? Ehkä, jos olet pätevä siihen. Jos sinulla on ratkaisu ystäväsi ongelmaan, kerro kaikin mokomin siitä hänelle. Sanoillasi on jossain määrin painoa, koska olit ensin halukas kuuntelemaan. Jollet ole riittävän pätevä antamaan ystävällesi hänen tarvitsemaansa ohjausta tai apua, yritä saada hänet kosketuksiin jonkun sellaisen kanssa, jolla on edellytykset siihen.

Joissakin tapauksissa neuvoja ei kuitenkaan tarvita eikä niitä pyydetä. Varo siis heikentämästä kuuntelemisen hyvää vaikutusta paljolla puheella. Ystäväsi täytyy ehkä vain kestää jokin sellainen tilanne, jota hän ei hallitse, tai hän tarvitsee aikaa voittaakseen kielteiset tunteensa. Hänen tarkoituksensa oli jakaa huolensa kanssasi. Sinä olet kuunnellut. Olet jakanut hänen tunteensa ja vakuuttanut hänelle, että välität hänestä ja että hän on mielessäsi ja rukouksissasi. Kerro hänelle, että hän voi vapaasti tulla luoksesi uudestaan ja että pidät hänen ongelmansa luottamuksellisina. Hän saattaa hyvinkin tarvita tällaista lohdutusta enemmän kuin sitä, että yrittäisit ratkaista hänen ongelmansa. (Sananlaskut 10:19; 17:17; 1. Tessalonikalaisille 5:14.)

Annettiinpa sitten neuvoja tai ei, kuunteleminen hyödyttää molempia osapuolia. Se joka on puhunut, saa tuntea tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Häntä huojentaa tieto siitä, että joku välittää hänestä kylliksi kuunnellakseen, kun hän purkaa mieltään. Kuuntelijakin saa palkan. Toiset arvostavat sitä, että hän on kiinnostunut muista. Jos hän antaa neuvoja, niihin luotetaan tavallista enemmän, koska hän ei puhu ennen kuin ymmärtää täysin hänelle kerrotun tilanteen. On totta, että empaattinen kuunteleminen vaatii aikaa. Mutta miten arvokas sijoitus se onkaan! Antamalla ihmisille jakamattoman huomiosi annat heille tosiaan erikoislahjan.