Jaakobin kirjeestä löydämme rohkaisevat sanat: ”Onko joku keskuudessanne [hengellisesti] sairas? Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään sivellen häneen öljyä Jehovan nimessä. Ja uskon rukous tekee huonovointisen terveeksi, ja Jehova nostaa hänet ylös. Ja jos hän on tehnyt syntejä, niin hänelle annetaan anteeksi.” (Jaakobin kirje 5:14, 15.)

Jälleen vanhimmat tulevat seurakuntaan kuuluvan avuksi. Miten? He eivät vain kuuntele synnintunnustusta, vaan koska kyseessä on hengellinen sairaus, heidän on myös tehtävä jotain, jotta ”huonovointinen” voisi tulla ”terveeksi”. Jaakob mainitsee kaksi seikkaa.

Toiseksi tarvitaan ”uskon rukousta”. Vaikka vanhinten rukoukset eivät vaikuta Jumalan oikeudenkäyttöön, niillä on merkitystä Jumalalle, joka on halukas antamaan synnit anteeksi Kristuksen lunastusuhrin perusteella (1. Johanneksen kirje 2:2). Jumala on valmis auttamaan ketä tahansa synnintekijää, joka katuu aidosti ja tekee ”katumukseen sopivia tekoja” (Apostolien teot 26:20).