Rukoukset vaativat tekoja
”Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.” – SANANLASKUT 15:29.
1. Mikä on yksi ehto, joka täytyy täyttää, ennen kuin Jumala vastaa rukouksiimme?
KAIKKI Jehovan vaatimukset ovat viisaita, oikeudenmukaisia ja rakkaudellisia. Ne eivät suinkaan ole rasittavia. (1. Johannes 5:3) Tämä koskee myös sitä mitä hän vaatii rukouksen suhteen. Yksi näistä vaatimuksista on, että meidän täytyy elää rukoustemme mukaisesti. Menettelytapamme täytyy miellyttää Jehova Jumalaa. Miten me muussa tapauksessa voimme odottaa hänen suhtautuvan anomuksiimme ja nöyriin pyyntöihimme suosiollisesti?
2, 3. Miksi Jehova ei vastannut israelilaisten rukouksiin, kuten Jesajan, Jeremian ja Miikan sanat osoittavat?
2 Tämä on rukouksen piirre, jonka useimmat kristikuntaan kuuluvat sivuuttavat, aivan kuten Jesajan ajan luopioisraelilaisetkin sivuuttivat sen. Siksi Jehova pani häntä edustavan profeetan sanomaan: ”Vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule – –. Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää.” (Jesaja 1:15–17) Jos nuo israelilaiset siis halusivat Jumalan suosiota, heidän piti toimia häntä miellyttävällä tavalla. Onkin sanottu osuvasti: ”Jos haluat Jumalan kuuntelevan sinua kun rukoilet, sinun täytyy kuunnella Häntä kun Hän puhuu.”
3 Itse asiassa Jehova Jumala havaitsi toistuvasti tarpeelliseksi muistuttaa kansaansa Israelia näistä totuuksista. Siksi luemme: ”Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus” Jumalalle. ”Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.” (Sananlaskut 28:9; 15:29) Tällaisen tilanteen vuoksi Jeremia valitti: ”[Sinä Jehova] olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.” (Valitusvirret 3:44) Varoitus, joka Miika henkeytettiin antamaan, todella täyttyi: ”He huutavat Herran puoleen, mutta hän ei vastaa heille, vaan kätkee heiltä kasvonsa sinä aikana, koska he ovat pahoja töitä tehneet.” – Miika 3:4; Sananlaskut 1:28–32.
4. Mikä osoittaa, että jotkut Jehovan kansaan kuuluvatkaan eivät ymmärrä sitä, että tekojen täytyy olla sopusoinnussa heidän rukoustensa kanssa?
4 Meidän täytyy siis elää sopusoinnussa rukoustemme kanssa. Onko tätä tosiasiaa välttämätöntä korostaa nykyään? On varmasti, eikä se johdu vain kristikunnan tilanteesta, vaan myös joidenkuiden Jehovan vihkiytyneeseen kansaan kuuluvien tilanteesta. Viime vuonna toimineista yli 3 000 000:sta hyvän uutisen julistajasta yli 37 000 erotettiin kristitylle sopimattoman käytöksen vuoksi. Se merkitsee suhteessa noin joka 80:ttä julistajaa. Melko todennäköisesti useimmat näistä yksilöistä rukoilivat ainakin joskus. Mutta toimivatko he sopusoinnussa rukoustensa kanssa? Eivät suinkaan! Jopa joitakuita vanhimpia, jotka olivat toimineet kokoajanpalveluksessa kymmeniä vuosia, oli niiden joukossa, joihin kohdistettiin jonkinlaisia kuritoimenpiteitä. Miten surullista! Tosiaankin, ’varokoon se, joka luulee seisovansa, ettei hän kaadu’, ettei hän toimi tavalla, joka tekee hänen rukouksistaan vastenmielisiä hänen Tekijälleen. – 1. Korinttolaisille 10:12.
Miksi rukoukset vaativat tekoja
5. Miten meidän täytyy osoittaa vilpittömyytemme, jotta Jehova vastaisi rukouksiimme?
5 Jotta Jehova Jumala kuulisi rukouksemme, meidän täytyy paitsi olla moraalisesti ja hengellisesti puhtaita, myös osoittaa rukoustemme vilpittömyys tekemällä työtä sen hyväksi mitä rukoilemme. Rukous ei itsessään korvaa rehellistä ja järkevää ponnistelua. Jehova ei tee puolestamme sellaista, minkä voimme itse tehdä soveltamalla vilpittömästi hänen Sanansa neuvoja ja noudattamalla hänen pyhän henkensä ohjausta. Meidän tulisi haluta tehdä kaikki voitavamme tässä suhteessa, jotta hänellä olisi perusta rukouksiimme vastaamiseen. Meidän ei siis ’pitäisi pyytää enempää kuin minkä hyväksi olemme halukkaita ponnistelemaan’, kuten joku on hyvin sanonut.
6. Mistä kahdesta syystä meidän tulisi rukoilla?
6 Voidaan kuitenkin herättää kysymys: ’Miksi rukoilla, jos joudumme ponnistelemaan sen hyväksi mitä rukoilemme?’ Meidän tulisi rukoilla ainakin kahdesta hyvästä syystä. Ensinnäkin me tunnustamme rukouksillamme, että kaikki hyvä tulee Jumalalta. Hän on jokaisen hyvän ja täydellisen lahjan Antaja: auringonpaisteen, sateen, hedelmällisten aikojen ja monien muiden lahjojen! (Matteus 5:45; Apostolien teot 14:16, 17; Jaakob 1:17) Toiseksi se, menestyvätkö ponnistelumme vai eivät, riippuu Jehovan siunauksesta. Me luemme Psalmista 127:1: ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.” Apostoli Paavali korosti samaa asiaa 1. Korinttolaiskirjeen 3:6, 7:ssä: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala sai aikaan jatkuvan kasvun, joten ei istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka saa aikaan kasvun.”
Joitakin muinaisia esimerkkejä
7, 8. a) Mikä Jaakobin elämässä sattunut tapaus osoittaa hänen ymmärtäneen, että rukouksiin täytyy liittyä tekoja? b) Millaisen esimerkin kuningas Daavid antoi tässä suhteessa?
7 Raamattu kertoo monista tapauksista, joissa Jehovan uskolliset palvelijat toimivat sen hyväksi, mitä he rukoilivat. Tarkastelkaamme joitakin tyypillisiä esimerkkejä. Koska Aabrahamin pojanpoika Jaakob sai esikoisoikeuden ja siunauksen, hänen isoveljensä Eesau kantoi häntä kohtaan murhanhimoista vihaa. (1. Mooseksen kirja 27:41) Ollessaan noin 20 vuotta myöhemmin palaamassa Mesopotamiasta synnyinmaahansa mukanaan suuri perhe ja paljon karjaa Jaakob kuuli, että Eesau oli tulossa häntä vastaan. Jaakob muisti Eesaun vihamielisyyden ja rukoili kiihkeästi Jehovaa suojelemaan häntä veljensä vihalta. Mutta jättikö hän asian siihen? Ei todellakaan. Hän lähetti edellään anteliaita lahjoja ajatellen: ”Minä koetan lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee edelläni.” Ja hän onnistuikin siinä, sillä kun nuo kaksi veljestä kohtasivat, Eesau syleili ja suuteli Jaakobia. – 1. Mooseksen kirjan 32. ja 33. luku.
8 Myös Daavid antoi esimerkin työskentelemisestä sen hyväksi, mitä rukoilemme. Kun Absalom anasti isänsä Daavidin valtaistuimen, Daavidin neuvonantaja Ahitofel meni Absalomin puolelle. Silloin Daavid anoi hartaasti, että Ahitofelin neuvo voitaisiin tehdä tyhjäksi. Tyytyikö Daavid vain rukoilemaan sitä? Ei, vaan hän kehotti uskollista neuvonantajaansa Huusaita liittymään Absalomin joukkoihin, jotta tämä voisi tehdä tyhjäksi Ahitofelin neuvon. Ja niin kävikin. Absalom noudatti Huusain hänelle antamaa huonoa neuvoa ja hylkäsi Ahitofelin neuvon. – 2. Samuelin kirja 15:31–37; 17:1–14; 18:6–8.
9. Miten Nehemia osoitti ymmärtävänsä sen periaatteen, että rukoukset vaativat tekoja?
9 Vielä yksi esimerkki voitaisiin mainita muistutukseksemme, ja se on Nehemian esimerkki. Hänen piti toteuttaa suuri hanke: rakennuttaa uudelleen Jerusalemin muurit. Monet viholliset vehkeilivät kuitenkin häntä vastaan. Nehemia sekä rukoili että toimi, kuten luemme: ”Me rukoilimme Jumalaamme ja asetimme vartijat heitä vastaan, suojelemaan itseämme heiltä päivin ja öin.” Siitä lähtien puolet Nehemian palvelijoista seisoi valmiina suojelemaan toista puolta, niitä jotka rakensivat muuria. – Nehemia 4:9, 16.
Jeesuksen esimerkki
10, 11. Mitkä Jeesuksen antamat esimerkit osoittavat hänen toimineen sopusoinnussa rukoustensa kanssa?
10 Jeesus Kristus antoi meille erinomaisen esimerkin sen hyväksi työskentelemisestä, mitä rukoilemme. Hän opetti meitä rukoilemaan: ”Olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matteus 6:9) Mutta Jeesus myös teki kaiken voitavansa, jotta hänen kuulijansa voisivat pyhittää hänen Isänsä nimen. Jeesus ei myöskään vain tyytynyt rukoilemaan: ”Isä, kirkasta nimesi.” (Johannes 12:28) Ei, vaan hän teki voitavansa kirkastaakseen Isänsä nimen ja saadakseen toiset menettelemään samoin. – Luukas 5:23–26; 17:12–15; Johannes 17:4.
11 Nähdessään ihmisten suuren hengellisen tarpeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta [Jehova Jumalalta], että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.” (Matteus 9:37, 38) Jättikö Jeesus asiat siihen? Ei suinkaan! Heti sen jälkeen hän lähetti 12 apostoliaan pareittain saarnaamaan eli ’korjaamaan eloa’. Myöhemmin Jeesus lähetti 70 evankelistaa samaan työhön. – Matteus 10:1–10; Luukas 10:1–9.
Periaatteen soveltaminen
12. Miten työ liittyy niihin rukouksiimme, että Jumala antaisi meille jokapäiväisen leipämme?
12 Jehova Jumala selvästikin odottaa meidän olevan johdonmukaisia ja toimivan rukoustemme mukaisesti ja siten todistavan vilpittömyytemme. Jeesus kehotti meitä rukoilemaan: ”Anna meille tänään leipämme täksi päiväksi.” (Matteus 6:11) Kaikkien hänen seuraajiensa on siksi sopivaa anoa sitä Jumalalta. Mutta odotammeko, että taivaallinen Isämme vastaa tuohon rukoukseen meidän tekemättä mitään asian hyväksi? Emme tietenkään. Siksi luemme: ”Laiskan sielu haluaa” – ja ehkä jopa rukoilee – ”saamatta mitään”. (Sananlaskut 13:4) Apostoli Paavali korosti samaa asiaa 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:10:ssä sanoen: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” Sen lisäksi että rukoilemme jokapäiväistä leipäämme, meidän täytyy olla halukkaita tekemään työtä. On kiinnostavaa panna merkille Paavalin viisaat sanat, että niiden, jotka eivät ”tahdo tehdä työtä”, ei pitäisi syödäkään. Jotkut, jotka haluavat tehdä työtä, saattavat olla työttömiä, sairaita tai liian vanhoja tehdäkseen työtä. He tahtovat tehdä työtä, mutta se ei ole mahdollista heidän olosuhteissaan. Siksi he voivat aivan oikein rukoilla jokapäiväistä leipäänsä ja toivoa saavansa sen.
13. Mitä meidän täytyy tehdä, jotta Jehova vastaisi, kun rukoilemme hänen pyhää henkeään?
13 Jeesus neuvoi meitä myös pyytämään hänen taivaalliselta Isältään Hänen pyhää henkeään. Kuten Jeesus vakuuttaa meille, Jumala on halukkaampi antamaan meille pyhää henkeään kuin maalliset vanhemmat ovat antamaan kaikkea hyvää lapsilleen. (Luukas 11:13) Mutta voimmeko odottaa, että Jehova Jumala antaisi meille pyhää henkeään ihmeen avulla meidän itsemme ponnistelematta lainkaan? Emme suinkaan! Meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme saadaksemme pyhää henkeä. Sen lisäksi että rukoilemme sitä, meidän täytyy ahkerasti ravita itseämme Jumalan sanalla. Se johtuu siitä, että Jehova Jumala ei anna pyhää henkeään erossa hänen Sanastaan, emmekä me voi toivoa saavamme pyhää henkeä, jos jätämme huomiotta sen maallisen kanavan, jota Jehova nykyään käyttää, ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan”, jota Jehovan todistajien hallintoelin edustaa. Ilman tältä ”orjalta” tulevaa apua me emme pystyisi ymmärtämään täysin lukemamme koko merkitystä emmekä myöskään osaisi soveltaa oppimaamme. – Matteus 24:45–47.
14, 15. a) Miten meidän täytyy olla yhteistoiminnassa, jotta Jehova vastaisi viisautta anoviin rukouksiimme? b) Miten kuningas Salomon esimerkki osoittaa tämän?
14 Se periaate, että rukoukset vaativat tekoja, soveltuu myös seuraaviin Jeesuksen velipuolen, opetuslapsi Jaakobin, sanoihin: ”Jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, hän pyytäköön sitä jatkuvasti Jumalalta, sillä hän antaa kaikille anteliaasti ja soimaamatta, ja sitä annetaan hänelle.” (Jaakob 1:5; Matteus 13:55) Mutta jakaako Jumala tätä viisautta meille jonkin ihmeen välityksellä? Ei. Ennen kaikkea meillä täytyy olla oikea asenne, kuten luemme: ”Hän opettaa nöyrille tiensä.” (Psalmi 25:9) Entä miten Jumala opettaa ”nöyriä”? Sanansa välityksellä. Jälleen meidän täytyy ponnistella ymmärtääksemme sitä ja soveltaaksemme sitä, kuten osoitetaan Sananlaskujen 2:1–6:ssa: ”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata – –, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta.”
15 Kun kuningas Salomo rukoili viisautta ja Jumala ihmeen avulla vastasi hänen rukoukseensa, niin soveltuiko silloinkin periaate, jonka mukaan rukoukset vaativat tekoja? Soveltui, sillä Salomoa vaadittiin Israelin kuninkaana kirjoittamaan itselleen jäljennös Laista, lukemaan sitä joka päivä ja soveltamaan sitä elämäänsä. Mutta kun Salomo toimi vastoin sen ohjeita, esimerkiksi hankkimalla paljon vaimoja ja hevosia, hänen tekonsa eivät enää olleet sopusoinnussa hänen rukoustensa kanssa. Se johti siihen, että Salomosta tuli luopio ja hän kuoli sellaisena kuin ”mieletön”. – Psalmi 14:1; 5. Mooseksen kirja 17:16–20; UM; 1. Kuningasten kirja 10:26; 11:3, 4, 11.
16. Mikä esimerkki osoittaa, että lihallisten heikkouksien voittamiseksi esittämiimme rukouksiin täytyy liittyä tekoja?
16 Se periaate, että rukouksiin täytyy liittyä tekoja, soveltuu myös silloin, kun pyydämme Jumalaa auttamaan jonkin syvälle juurtuneen, itsekkään tavan voittamisessa. Eräs tienraivaajasisar myönsi olevansa hulluna sarjafilmeihin, joita hän katseli joka päivä kello 11:stä 15.30:een. Saatuaan kuulla eräässä piirikonventin puheessa, miten vahingollisia nämä moraalittomat ohjelmat ovat, hän esitti asian rukouksessa Jumalalle. Tuon tavan voittaminen vei häneltä kuitenkin jonkin verran aikaa. Hänen sanojensa mukaan siihen oli syynä seuraava: ’Rukoilin, että pystyisin voittamaan tavan, mutta sitten katsoin kuitenkin ohjelmat. Siksi päätin olla kenttäpalveluksessa koko päivän, jotta välttyisin kiusaukselta. Lopulta pääsin niin pitkälle, että saatoin sulkea television aamulla ja pitää sen suljettuna koko päivän.’ Sen lisäksi, että hän rukoili voittaakseen heikkoutensa, hänen piti siis työskennellä sen voittamiseksi.
Rukous ja todistamisemme
17–19. a) Mitkä tosiasiat osoittavat, että Jehovan todistajat ovat toimineet sopusoinnussa rukoustensa kanssa? b) Mikä esimerkki eräästä yksilöstä todistaa samaa?
17 Se periaate, että rukoukset vaativat tekoja, ei pidä missään niin hyvin paikkaansa kuin Valtakunnan saarnaamistyössä. Siksi kaikki Jehovan todistajat paitsi rukoilevat lisää työntekijöitä elonkorjuuseen, myös osallistuvat itse tuohon työhön. Se on johtanut ilmiömäiseen kasvuun maassa toisensa jälkeen. Kerromme vain yhden esimerkin: Vuonna 1930 Chilessä saarnasi vain yksi Jehovan todistaja. Nykyään tuosta yhdestä todistajasta ei ole tullut vain tuhatta vaan noin 30 000. (Jesaja 60:22, UM) Saivatko vain rukoukset aikaan tämän? Eivät, siihen liittyi myös työtä. Yksistään vuonna 1986 Chilen Jehovan todistajat käyttivät saarnaamistyöhön yli 6 492 000 tuntia!
18 Sama pitää paikkansa, kun saarnaamistyö on kielletty. Todistajat eivät ainoastaan rukoile lisäystä, vaan jatkavat toimintaansa maan alla ja saarnaavat. Viranomaisten vastustuksesta huolimatta näissä maissa tapahtuu siksi kasvua. Niinpä 33 maassa, joissa Jehovan todistajat kohtaavat viranomaisten vastustusta, he käyttivät palvelusvuonna 1986 yli 32 600 000 tuntia saarnaamistyöhönsä ja iloitsivat 4,6 prosentin kasvusta!
19 Se periaate, että rukoukset vaativat tekoja, soveltuu tietysti myös yksilöihin. Me saatamme rukoilla Jehovalta Raamatun kotitutkistelua, mutta emme ehkä tee kaikkea voitavaamme saadaksemme sitä. Eräällä tienraivaajalla oli tällainen kokemus. Hänellä oli vain yksi raamatuntutkistelu, joten hän rukoili niitä lisää. Jättikö hän asian siihen? Ei, vaan hän tarkasteli huolellisesti palvelustaan ja havaitsi, että hän ei uusintakäynneillään ottanut puheeksi Raamatun kotitutkistelua. Kun hän ponnisteli tässä piirteessä, hänellä oli pian kaksi uutta raamatuntutkistelua.
20. Miten voitaisiin tehdä yhteenveto siitä periaatteesta, että rukoukset vaativat tekoja?
20 Sen osoittamiseksi, että rukoukset vaativat tekoja, voitaisiin kertoa useita muita esimerkkejä. Me saatamme esimerkiksi rukoilla perheessä tai seurakunnassa vallitsevien henkilökohtaisten suhteiden johdosta. Mutta edellä mainitut esimerkit riittävät varmasti osoittamaan täysin selvästi, että rukoukset vaativat tekoja. Se on hyvin johdonmukaista, sillä emme voi odottaa Jehova Jumalan harkitsevan suosiollisesti anomuksiamme, jos käytöksellämme rikomme häntä vastaan. On myös selvää, että meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme sopusoinnussa rukoustemme kanssa, ennen kuin voimme odottaa Jehovan tekevän puolestamme sen, mitä emme itse voi. Jehovan periaatteet ovat todella viisaita ja oikeudenmukaisia. Ne ovat järkeviä, ja on meidän parhaiden etujemme mukaista toimia sopusoinnussa niiden kanssa.
Muistatko?
◻ Minkä rukousta koskevan vaatimuksen monet muinaisessa Israelissa sivuuttivat?
◻ Miksi Jumala ei ole kohtuuton vaatiessaan, että me sekä työskentelemme että rukoilemme sen hyväksi, mitä haluamme?
◻ Mitkä muinaiset esimerkit osoittavat, että Jehovan palvelijat tekivät työtä sen hyväksi, mitä he rukoilivat?
◻ Mitä meidän täytyy tehdä, jotta Jumala vastaisi rukoillessamme hänen pyhää henkeään ja viisautta?
◻ Miten se periaate, että rukoukset vaativat tekoja, soveltuu kenttäpalvelukseemme?
[Kuva s. 16]
Jeesus kehotti opetuslapsiaan rukoilemaan lisää työntekijöitä elonkorjuuseen. Mutta lisäksi hän lähetti heidät saarnaamaan eli ’korjaamaan eloa’
[Kuva s. 17]
Rukoiletko apua hillitäksesi televisionkatseluasi? Jos rukoilet, niin sovella sitä periaatetta, että rukoukset vaativat tekoja, sulkemalla televisio