Vihkiytyminen ja valinnanvapaus
”Sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät.” (GALATALAISILLE 5:1)
1. Mihin vastineella ”vihkiä” käännetyt heprean ja kreikan sanat pääasiassa soveltuvat?
RAAMATUNKIRJOITTAJAT käyttivät useita heprean ja kreikan sanoja sen ajatuksen välittämiseen, että joku tai jokin on erotettu, asetettu erilleen, palvelemaan pyhää tarkoitusta. Suomalaisissa Raamatuissa nämä sanat on yleensä käännetty vastineilla ”vihkiä”, ”vihkiytyä”. Toisinaan tätä ilmausta käytetään rakennusten yhteydessä, yleensä muinaisessa Jerusalemissa sijainneen Jumalan temppelin ja siellä suoritetun palvonnan yhteydessä. Joskus harvoin sitä käytetään puhuttaessa maallisista asioista.
Vihkiytyminen ”Israelin Jumalalle”
2. Miksi oli oikein sanoa Jehovaa ”Israelin Jumalaksi”?
2 Vuonna 1513 eaa. Jumala vapautti israelilaiset Egyptin orjuudesta. Pian sen jälkeen hän asetti heidät erilleen erikoiskansakseen ja otti heidät liittosuhteeseen kanssaan. Heille sanottiin: ”Jos nyt tarkoin tottelette ääntäni ja pidätte liittoni, niin te totisesti tulette kaikista muista kansoista minun erikoisomaisuudekseni, sillä koko maa kuuluu minulle.” (2. Mooseksen kirja 19:5; Psalmit 135:4.) Kun Jehova oli tehnyt israelilaisista erikoisomaisuutensa, oli oikein sanoa häntä ”Israelin Jumalaksi” (Joosua 24:23).
3. Miksi Jehova ei osoittanut puolueellisuutta valitessaan Israelin kansakseen?
3 Jehova ei ollut puolueellinen tehdessään israelilaisista hänelle vihityn kansan, sillä hän oli rakkaudellisesti kiinnostunut myös ei-israelilaisista. Hän opetti kansaansa: ”Mikäli muukalaisasukas asustaa luonasi maassanne, ette saa kohdella häntä huonosti. Muukalaisasukkaan, joka asustaa luonanne, tulee olla teille sellainen kuin on syntyperäinen asukkaannekin, ja sinun on rakastettava häntä niin kuin itseäsi, sillä teistä tuli muukalaisasukkaita Egyptin maassa. Minä olen Jehova, teidän Jumalanne.” (3. Mooseksen kirja 19:33, 34.) Satoja vuosia myöhemmin Jumalan näkökanta juurrutettiin syvälle apostoli Pietarin mieleen, ja hän tunnusti: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apostolien teot 10:34, 35.)
4. Mitkä olivat Jumalan ja Israelin välisen suhteen ehdot, ja täyttivätkö israelilaiset ne?
4 Huomaa myös, että Jumalan vihkiytyneenä kansana oleminen oli ehdollista. Vain jos he tottelisivat tarkoin Jumalan ääntä ja pitäisivät hänen liittonsa, he olisivat hänen ’erikoisomaisuutensa’. Valitettavasti israelilaiset eivät täyttäneet näitä vaatimuksia. Hylättyään Jumalan lähettämän Messiaan ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla he menettivät etuoikeuksisen asemansa. Jehova ei ollut enää ”Israelin Jumala”. Eivätkä luonnolliset israelilaiset enää olleet Jumalan vihkiytynyt kansa. (Vrt. Matteus 23:23.)
”Jumalan Israelin” vihkiytyminen
5, 6. a) Mitä Jeesus tarkoitti profeetallisilla sanoillaan, jotka on merkitty muistiin Matteuksen 21:42, 43:een? b) Miten ja milloin ”Jumalan Israel” sai alkunsa?
5 Merkitsikö tämä sitä, että Jehovan piti nyt olla ilman vihkiytynyttä kansaa? Ei. Jeesus Kristus ennusti psalmistaa lainaten: ”Ettekö ole koskaan lukeneet Raamatun kirjoituksista: ’Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakiveksi. Jehovalta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’? Tämän vuoksi minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansakunnalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” (Matteus 21:42, 43.)
6 ”Kansakunta, joka tuottaa sen hedelmiä”, osoittautui kristilliseksi seurakunnaksi. Ollessaan maan päällä Jeesus valitsi sen ensimmäiset tulevat jäsenet. Mutta vuoden 33 helluntaipäivänä Jehova Jumala itse perusti kristillisen seurakunnan vuodattamalla pyhää henkeään sen ensimmäisten jäsenten päälle, joita oli noin 120 (Apostolien teot 1:15; 2:1–4). Kuten apostoli Pietari kirjoitti myöhemmin, tästä vasta muodostetusta seurakunnasta tuli silloin ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta, erikoisomaisuudeksi otettu kansa”. Mitä tarkoitusta varten se oli valittu? Jotta siihen kuuluvat ’julistaisivat laajalti sen oivallisuuksia, joka kutsui heidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa’. (1. Pietarin kirje 2:9.) Jumalan hengellä voidellut Kristuksen seuraajat olivat nyt vihkiytynyt kansakunta, ”Jumalan Israel” (Galatalaisille 6:16).
7. Mistä Jumalan Israelin jäsenten oli määrä nauttia, ja mitä heitä kehotettiin siksi välttämään?
7 Vaikka tämän pyhän kansakunnan jäsenet olivat ”erikoisomaisuudeksi otettu kansa”, heitä ei ollut määrä orjuuttaa. Päinvastoin heidän oli määrä nauttia suuremmasta vapaudesta kuin oli ollut luonnollisen Israelin vihkiytyneellä kansakunnalla. Jeesus lupasi tämän uuden kansakunnan tuleville jäsenille: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.) Apostoli Paavali kiinnitti huomiota siihen, että kristityt oli vapautettu lakiliiton vaatimuksista. Tässä mielessä hän kehotti Galatiassa asuvia uskonveljiään: ”Sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää sen tähden lujina älkääkä antako sitoa itseänne jälleen orjuuden ikeeseen.” (Galatalaisille 5:1.)
8. Missä suhteessa kristillinen järjestely tarjoaa yksilöille suuremman vapauden kuin vallitsi lakiliiton alaisuudessa?
8 Jumalan Israel, päinvastoin kuin vanhan ajan luonnollinen Israel, on tähän päivään saakka noudattanut tarkoin vihkiytymisensä vaatimuksia. Tämän ei pitäisi olla yllättävää, koska sen jäsenet ovat päättäneet vapaaehtoisesti noudattaa niitä. Luonnollisen Israelin jäsenistä tuli vihkiytyneitä syntymänsä vuoksi, kun taas Jumalan Israelin jäsenistä on tullut sellaisia omasta tahdostaan. Kristillinen järjestely oli näin ollen vastakohta juutalaiselle lakiliitolle, joka saattoi vihkiytymisen voimaan yksilöiden osalta antamatta heille valinnanvapautta.
9, 10. a) Miten Jeremia osoitti, että tapahtuisi vihkiytymistä koskeva muutos? b) Miksi sanoisit, että kaikki vihkiytyneet kristityt eivät nykyään ole Jumalan Israelin jäseniä?
9 Profeetta Jeremia ennusti vihkiytymistä koskevan muutoksen, kun hän kirjoitti: ”’Katso! Päivät tulevat’, lausuu Jehova, ’jolloin minä teen Israelin huoneen ja Juudan huoneen kanssa uuden liiton, en sellaista liittoa kuin tein heidän esi-isiensä kanssa sinä päivänä, jona tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta, ”jonka liittoni he itse rikkoivat, vaikka minä olin heidän aviomiesomistajansa”, lausuu Jehova.’ ’Sillä tämä on se liitto, jonka teen Israelin huoneen kanssa niiden päivien jälkeen’, lausuu Jehova. ’Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, ja heidän sydämeensä tulen sen kirjoittamaan. Ja minusta on tuleva heidän Jumalansa, ja heistä puolestaan tulee minun kansani.’” (Jeremia 31:31–33.)
10 Koska Jumalan Israelin jäsenillä on Jumalan laki ”sisimmässään”, kirjoitettuna ikään kuin ”heidän sydämeensä”, he haluavat elää vihkiytymisensä mukaisesti. Heillä on voimakkaampi motivaatio kuin luonnollisilla israelilaisilla, jotka olivat vihkiytyneitä syntymän, eivät valinnan, perusteella. Sama voimakas motivaatio Jumalan tahdon tekemiseen kuin on Jumalan Israelilla on yli viidellä miljoonalla muulla Jumalan palvojalla kautta maailman. Hekin ovat vihkineet elämänsä Jehova Jumalalle tehdäkseen hänen tahtonsa. Vaikka näillä yksilöillä ei ole taivaallisen elämän toivoa, kuten on niillä, jotka muodostavat Jumalan Israelin, he iloitsevat odotteesta elää ikuisesti maan päällä Jumalan taivaallisen valtakunnan hallinnon alaisuudessa. He osoittavat arvostusta hengellistä Israelia kohtaan tukemalla aktiivisesti sen jäljellä olevia harvalukuisia jäseniä näiden täyttäessä tehtäväänsä ’julistaa laajalti sen oivallisuuksia, joka kutsui heidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa’.
Jumalan antaman vapauden viisas käyttö
11. Mikä ominaisuus ihmiselle annettiin häntä luotaessa, ja miten sitä pitäisi käyttää?
11 Jumala loi ihmiset sellaisiksi, että he arvostavat vapautta. Hän antoi heille tahdonvapauden. Ensimmäinen ihmispari käytti valinnanvapauttaan. He tekivät kuitenkin epäviisaasti ja rakkaudettomasti valinnan, joka johti sekä heidät että heidän jälkeläisensä turmioon. Tämä osoittaa silti selvästi, että Jehova ei koskaan pakota älyllisiä luomuksia toimimaan sisäisten motiiviensa tai halujensa vastaisesti. Ja koska ”Jumala rakastaa iloista antajaa”, hänelle on otollinen vain rakkauteen pohjautuva, iloisen altis vihkiytyminen, joka perustuu valinnanvapauteen (2. Korinttilaisille 9:7). Mikään muunlainen vihkiytyminen ei ole otollinen.
12, 13. Miten Timoteus on malli oikeasta lasten valmentamisesta, ja mitä monet nuoret ovat hänen esimerkkinsä mukaisesti tehneet?
12 Koska Jehovan todistajat tajuavat täysin tämän vaatimuksen, he kannustavat ihmisiä vihkiytymään Jumalalle, mutta he eivät koskaan pakota ketään siihen, eivät edes omia lapsiaan. Päinvastoin kuin monissa kirkoissa on tapana, todistajat eivät kasta lapsiaan pikkuvauvoina, ikään kuin olisi mahdollista pakottaa heidät vihkiytymään ilman henkilökohtaisen valinnan mahdollisuutta. Nuori mies Timoteus noudatti raamatullista mallia, jota kannattaa jäljitellä. Hänen ollessaan aikuinen apostoli Paavali kehotti häntä: ”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mihin uskomisesta olet tullut vakuuttuneeksi, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä.” (2. Timoteukselle 3:14, 15.)
13 On merkille pantavaa, että Timoteus tunsi pyhät kirjoitukset, koska hänelle oli opetettu niitä pienokaisesta asti. Hänen äitinsä ja isoäitinsä eivät olleet pakottaneet häntä uskomaan kristillisiin opetuksiin, vaan he olivat saaneet hänet vakuuttumaan niiden totuudellisuudesta (2. Timoteukselle 1:5). Tuloksena oli, että Timoteus näki Kristuksen seuraajaksi tulemisen viisauden ja näin ollen valitsi henkilökohtaisesti kristillisen vihkiytymisen. Nykyään kymmenettuhannet nuoret miehet ja naiset, joiden vanhemmat ovat Jehovan todistajia, ovat noudattaneet tätä esimerkkiä (Psalmit 110:3). Toiset eivät ole. Kysymyksessä on henkilökohtainen valinta.
Kenen orja päätät olla?
14. Mitä Roomalaiskirjeen 6:16:ssa sanotaan täydellisestä vapaudesta?
14 Yksikään ihminen ei ole täysin vapaa. Jokaisen vapautta rajoittavat fysiikan lait, esimerkiksi painovoimalaki, jota ei voi vahinkoa kärsimättä sivuuttaa. Myöskään hengellisessä mielessä kukaan ei ole täysin vapaa. Paavali perusteli asiaa seuraavasti: ”Ettekö tiedä, että jos jatkuvasti tarjoudutte jollekulle orjiksi totellaksenne häntä, niin te olette hänen orjiaan, koska tottelette häntä, joko synnin, kuolemaksi, tai tottelevaisuuden, vanhurskaudeksi?” (Roomalaisille 6:16.)
15. a) Mitä orjana olemisesta ajatellaan, mutta mitä useimmat päätyvät tekemään? b) Mitä sopivia kysymyksiä voisimme tehdä itsellemme?
15 Ajatus jonkun orjana olemisesta tuntuu useimmista epämiellyttävältä. Nykymaailmassa ihmiset yhtä kaikki antavat todellisuudessa usein ohjailla itseään ja vaikuttaa itseensä niin monin salakavalin tavoin, että he päätyvät tahtomattaan tekemään sitä, mitä toiset haluavat heidän tekevän. Esimerkiksi mainos- ja viihdemaailma yrittävät puristaa ihmisiä muottiin luomalla normeja heidän seurattavakseen. Poliittiset ja uskonnolliset järjestöt eivät saa ihmisiä tukemaan niiden ideoita ja tavoitteita aina vakuuttavien perustelujen avulla, vaan useinkin vetoamalla yhteishenkeen tai lojaalisuuteen. Koska Paavali sanoi, että ’me olemme niiden orjia, joita tottelemme’, meidän jokaisen on hyvä kysyä itseltämme: Kenen orja olen? Kuka vaikuttaa eniten ratkaisuihini ja elämäntapaani? Vaikuttavatko niihin eniten uskontojen papit, poliittiset johtajat, suurliikemiehet tai viihdetaiteilijat? Ketä tottelen – Jumalaa vai ihmisiä?
16. Missä mielessä kristityt ovat Jumalan orjia, ja mikä on oikea näkemys tällaisesta orjuudesta?
16 Kristityt eivät ajattele, että tottelevaisuus Jumalalle loukkaisi perusteettomasti henkilökohtaista vapautta. He käyttävät halukkaasti vapauttaan Esimerkkinsä Jeesuksen Kristuksen tavoin saattamalla henkilökohtaiset halunsa ja mieltymyksensä sopusointuun Jumalan tahdon kanssa (Johannes 5:30; 6:38). He kehittävät ”Kristuksen mielen” alistumalla hänen, seurakunnan Pään, alaisuuteen (1. Korinttilaisille 2:14–16; Kolossalaisille 1:15–18). Tilanne on hyvin samanlainen kuin naisella, joka menee naimisiin ja on halukkaasti yhteistoiminnassa rakastamansa miehen kanssa. Voideltujen kristittyjen joukkoa sanotaankin siveellisesti puhtaaksi neitsyeksi, joka on kihlattu Kristukselle. (2. Korinttilaisille 11:2; Efesolaisille 5:23, 24; Ilmestys 19:7, 8.)
17. Miksi kaikki Jehovan todistajat ovat päättäneet tulla?
17 Jokainen Jehovan todistaja, onpa hänellä taivaallinen tai maallinen toivo, on vihkiytynyt henkilökohtaisesti Jumalalle tekemään hänen tahtonsa ja tottelemaan häntä Hallitsijana. Vihkiytyminen on ollut jokaisen todistajan osalta henkilökohtainen valinta, jonka tehdessään hän on päättänyt tulla Jumalan orjaksi mieluummin kuin jäädä ihmisten orjaksi. Tämä on sopusoinnussa apostoli Paavalin seuraavan neuvon kanssa: ”Teidät ostettiin tietyllä hinnalla; lakatkaa tulemasta ihmisten orjiksi.” (1. Korinttilaisille 7:23.)
Opimme hankkimaan hyötyä itsellemme
18. Milloin mahdollinen todistaja on kelvollinen kastettavaksi?
18 Ennen kuin joku on kelvollinen tulemaan Jehovan todistajaksi, hänen on täytettävä raamatulliset pätevyysvaatimukset. Vanhimmat pohtivat huolellisesti, ymmärtääkö todistajaksi haluava varmasti, mitä kristilliseen vihkiytymiseen sisältyy. Tahtooko hän tosiaan olla Jehovan todistaja? Onko hän halukas elämään sen mukaisesti, mitä tähän liittyy? Ellei näin ole, häntä ei voida hyväksyä kastettavaksi.
19. Miksi ei ole syytä arvostella sellaista, joka päättää ryhtyä Jumalan vihkiytyneeksi palvelijaksi?
19 Mutta jos joku täyttää kaikki vaatimukset, niin miksi häntä pitäisi arvostella siitä, että hän päättää henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti antaa Jumalan ja Hänen henkeytetyn sanansa vaikuttaa itseensä? Onko vähemmän hyväksyttävää antaa pikemmin Jumalan kuin ihmisten vaikuttaa itseensä? Tai onko se vähemmän hyödyllistä? Jehovan todistajat eivät ajattele niin. He yhtyvät koko sydämestään Jumalan sanoihin, jotka Jesaja kirjoitti muistiin: ”Minä, Jehova, olen sinun Jumalasi, joka opetan sinua hankkimaan hyötyä itsellesi, joka panen sinut astumaan sitä tietä, jota sinun tulee vaeltaa.” (Jesaja 48:17.)
20. Missä suhteissa Raamatun totuus vapauttaa ihmiset?
20 Raamatun totuus vapauttaa ihmiset uskomasta vääriin uskonnollisiin oppeihin, esimerkiksi tulisen helvetin ikuiseen piinaan (Saarnaaja 9:5, 10). Se täyttää heidän sydämensä niiden sijasta kiitollisuudella kuolleiden todellisesta toivosta: ylösnousemuksesta, joka on mahdollinen Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin perusteella (Matteus 20:28; Apostolien teot 24:15; Roomalaisille 6:23). Raamatun totuus vapauttaa ihmiset pettymyksistä, joita aiheuttaa luottaminen alituisesti toteutumatta jääviin poliittisiin lupauksiin. Se täyttää heidän sydämensä niiden sijasta ylitsevuotavalla ilolla, joka tulee sen tietämisestä, että Jehovan valtakunta hallitsee jo nyt taivaassa ja että pian se hallitsee koko maata. Raamatun totuus vapauttaa ihmiset tavoista, jotka kyllä vetoavat langenneeseen lihaan, mutta tuottavat häpeää Jumalalle ja vaativat raskaan veronsa ihmissuhteiden epäonnistumisina, sairauksina ja ennenaikaisina kuolemina. Lyhyesti sanottuna Jumalan orjana oleminen on moninkertaisesti hyödyllisempää kuin ihmisten orjana oleminen. Tosiasiassa Jumalalle vihkiytymisestä koituu hyötyä ”tänä ajanjaksona – – ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuinen elämä” (Markus 10:29, 30).
21. Miten Jehovan todistajat suhtautuvat Jumalalle vihkiytymiseen, ja mitä he toivovat?
21 Nykyiset Jehovan todistajat eivät ole tulleet osaksi vihkiytynyttä kansaa syntymän välityksellä niin kuin vanhan ajan israelilaiset. Todistajat ovat osa vihkiytyneiden kristittyjen seurakuntaa. Jokainen, josta on tullut kastettu todistaja, on käyttänyt yksilönä valinnanvapauttaan vihkiytyessään Jumalalle. Vihkiytymisen perusteella Jehovan todistajilla on tosiaankin lämmin henkilökohtainen suhde Jumalaan, suhde jolle on ominaista hänen altis palvelemisensa. Tämän iloisen suhteen he haluavat koko sydämestään säilyttää ja pitää ikuisesti kiinni siitä vapaudesta, johon Jeesus Kristus vapautti heidät.
Miten vastaisit?
◻ Miksi Jumala ei ollut puolueellinen valitessaan Israelin ’erikoisomaisuudekseen’?
◻ Miksi sanoisit, ettei kristillinen vihkiytyminen merkitse vapauden menetystä?
◻ Mitä hyötyä on Jehova Jumalalle vihkiytymisestä?
◻ Miksi on parempi olla Jehovan palvelija kuin ihmisten orja?
[Kuva s. 15]
Muinaisessa Israelissa Jumalalle vihkiytyminen tapahtui syntymän perusteella
[Kuva s. 16]
Kristillisessä vihkiytymisessä on kyse valinnasta