Lukijoiden kysymyksiä

◼ Onko kristityn naisen sopivaa käyttää koruja tai meikkiä, värjätä hiuksiaan tai noudattaa vastaavia tapoja?

Sekä menneisyydessä että nykyään jotkut, jotka väittävät noudattavansa Raamattua, ovat kehittäneet voimakkaat mutta hyvin erilaiset näkemykset itsensä kaunistamisesta.a

Joidenkin uskontokuntien naiset karttavat kokonaan meikin ja korujen käyttöä. Esimerkiksi kirjassa The Amish People kerrotaan, että amishit ”asettavat rajoituksia fyysiselle ulkoasulleen, koska heidän mielestään kuka tahansa jäsen, joka on voimakkaasti kiinnostunut maailmallisesta ulkoasusta, on uhattuna, koska [tuon] kiinnostuksen tulisi olla kohdistunut hengellisiin seikkoihin fyysisten sijaan. Jotkut – – lainaavat Raamattua.”

Raamatunkohta, jota sitten lainataan, on 1. Samuelin kirjan 16:7: “Herra sanoi Samuelille: ’Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa – –. Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.’” Tuo raamatunkohta viittaa kuitenkin Daavidin veljen Eliabin pituuteen. Tekstiyhteydestä käy selvästi esille, ettei Jumala puhunut tässä ulkoasuun liittyvistä tavoista, esimerkiksi siitä, miten Daavid tai hänen veljensä hoitivat hiuksiaan, tai siitä, käyttivätkö he koristeita vaatteissaan. – 1. Mooseksen kirja 38:18; 2. Samuelin kirja 14:25, 26; Luukas 15:22.

Tämä valaisee sitä, että jotkut, joiden mielestä kristittyjen tulisi olla silmiinpistävän vaatimattoman näköisiä eikä käyttää meikkiä tai koruja, etsivät tukea väärin sovelletuista raamatunkohdista. Todellisuudessa Raamattu ei käsittele missään yksityiskohtaisesti ulkoasua; se ei myöskään hyväksy tiettyjä kauneudenhoitotapoja ja kiellä toisia. Se antaa kuitenkin järkevät suuntaviivat. Tarkastelkaamme niitä ja katsokaamme, miten niitä voidaan soveltaa nykyään.

Apostoli Paavali antoi henkeytetyn ohjeen: ”Haluan naisten kaunistavan itsensä huolitellulla puvulla, häveliäästi ja tervemielisesti, ei palmikoiduin hiuslaittein eikä kullalla tai helmillä tai hyvin kalliilla vaatetuksella.” (1. Timoteukselle 2:9) Pietari kirjoitti samalla tavoin: ”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista hiusten palmikointia ja kultakoristeiden yllenne panemista tai päällysvaippojen kantamista, vaan olkoon se sydämen salainen ihminen sen hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa vaatetuksessa, joka on suuriarvoinen Jumalan silmissä.” – 1. Pietari 3:3, 4.

Ne kreikkalaiset sanat, jotka on käännetty sanoilla ’kaunistaa’, ’huoliteltu’ ja ’kaunistus’ ovat sanan koʹsmos muotoja, josta on juontunut myös sana ’kosmetiikka’, mikä merkitsee varsinkin ihon ’kauneudenhoitoa’. Nuo raamatunkohdat siis auttavat meitä vastaamaan kysymyksiin kosmetiikan eli meikin, korujen ja muiden naisten kaunistautumiseen liittyvien seikkojen käytöstä.

Tarkoittivatko Paavali ja Pietari, että kristittyjen täytyy karttaa hiustensa palmikoimista, helmien ja kultakorujen panemista ylleen ja laajemmassa merkityksessä kauneudenhoitoaineiden käyttämistä? Eivät tarkoittaneet. Jos sen väitetään olleen heidän tarkoituksensa, kristittyjen sisarten pitäisi myös karttaa ”päällysvaippojen kantamista”. Kuitenkin Dorkasta, jonka Paavali herätti kuolleista, rakastettiin, koska hän valmisti ”päällysvaippoja” toisille sisarille. (Apostolien teot 9:39) Näin ollen 1. Timoteuksen kirjeen 2:9:ssä ja 1. Pietarin kirjeen 3:3, 4:ssä ei tarkoiteta sitä, että sisarten täytyy karttaa hiuspalmikkoja, helmiä, päällysvaippoja ja niin edelleen. Paavali pikemminkin korosti häveliäisyyden ja tervemielisyyden tarvetta naisten ulkoasussa. Pietari osoitti, että naisten tuli kiinnittää suurempaa huomiota sisäiseen henkeensä voittaakseen ei-uskovat aviomiehensä eikä korostaa ulkonaista olemusta tai meikkausta.

Yksinkertaisesti sanoen Raamattu ei kiellä kaikkia ponnisteluja ulkonäön kohentamiseksi tai kaunistamiseksi. Jotkut Jumalan palvelijat, sekä miehet että naiset, käyttivät koruja. (1. Mooseksen kirja 41:42; 2. Mooseksen kirja 32:2, 3; Daniel 5:29) Uskollinen Ester suostui laajaan kauneudenhoitoon, jossa käytettiin kosmeettisia öljyjä, parfyymeja ja hierontaa. (Ester 2:7, 12, 15; vrt. Daniel 1:3–8.) Jumala sanoi, että hän kuvaannollisesti koristi Israelin rannerenkailla, käädyillä, nenärenkaalla ja korvarenkailla. Näiden ansiosta hänestä tuli ”ylenmäärin kaunis”. – Hesekiel 16:11-13.

Hesekielin kertomuksessa annetaan meille kuitenkin opetus, ettemme keskity ulkonäköön. Jumala sanoi: ”Sinä luotit kauneuteesi ja harjoitit haureutta maineesi nojalla ja vuodatit haureuttasi jokaiselle ohikulkijalle.” (Hesekiel 16:15; Jesaja 3:16, 19) Hesekielin 16:11–15 korostaa näin ollen sitä viisautta, joka sisältyi Paavalin ja Pietarin myöhemmin esitettyihin neuvoihin olla kiinnittämättä päähuomiota ulkoiseen olemukseen. Jos nainen päättää kaunistaa itseään koruin, niiden määrän ja tyylin tulisi olla sopusoinnussa häveliäisyyden kanssa eikä olla liioittelevia tai huomiota herättäviä, prameilevia. – Jaakob 2:2.

Entäpä kristittyjen naisten kosmetiikan käyttö, esimerkiksi huulipunan, poskipunan tai luomivärin ja rajausvärin käyttö? Arkeologit ovat löytäneet Israelista ja sen läheltä meikkiastioita sekä meikkausvälineitä ja peilejä. Muinaisilla itämailla asuneet naiset käyttivät tosiaan kosmeettisia aineita, jotka edelsivät monia nykyään käytettäviä tuotteita. Jobin tyttären Keren-Happukin nimi merkitsi todennäköisesti ’mustan (silmä)värin sarvea’ eli silmämeikkiastiaa. – Job 42:13–15.

Israelissa käytettiin joitakin kosmeettisia aineita, mutta raamatulliset esimerkit osoittavat liiallisuuksiin menemisen vaaran. Vuosia sen jälkeen kun Iisebelistä oli tullut Israelin kuningatar, ”maalasi hän [”mustalla”, UM] ihomaalilla silmäluomensa ja koristeli päänsä”. (2. Kuningasten kirja 9:30) Kuvaillessaan myöhemmin, miten Israel yritti päästä moraalittomiin suhteisiin pakanakansojen kanssa, Jumala sanoi, että se ’koristautui kultakoristeilla, suurensi silmänsä ihomaalilla ja kaunisti itsensä’. (Jeremia 4:30; Hesekiel 23:40) Nuo jakeet kuten eivät mitkään muutkaan jakeet sano, että on väärin kohentaa ulkonäköään keinotekoisesti. Kertomus Iisebelistä antaa kuitenkin ymmärtää, että hän pani silmiensä ympärille niin paljon mustaa maalia, että se huomattaisiin kaukaa, jopa Jeehu huomaisi sen palatsin ulkopuolelta. Mikä on opetus? Meikkaa kohtuudella, ei mennen liiallisuuksiin.b

Tuskin kukaan koruja tai meikkejä käyttävä nainen tietenkään itse myöntää, että hänen omat meikkausmenetelmänsä ja meikkimääränsä ovat sopimattomia. On kuitenkin kiistatonta, että epävarmana ja häikäilemättömän mainonnan vaikutuksen alaisena joku nainen voisi kehittää tavan käyttää liikaa meikkiä. Hän voisi tottua meikattuun ulkonäköönsä siinä määrin, ettei hän tajua, että se on ristiriidassa useimpien kristittyjen naisten ’häveliäisyyden ja tervemielisyyden’ kanssa. – Ks. Jaakob 1:23, 24.

Makuja on kieltämättä monenlaisia; jotkut naiset käyttävät meikkejä vähän tai eivät lainkaan, jotkut käyttävät niitä enemmän. Ei ole siksi viisasta tuomita sitä, joka käyttää meikkejä tai koruja toisessa määrin kuin joku toinen. Paikalliset tavat on myös otettava huomioon. Se, että jotkin tyylit hyväksytään toisessa maassa (tai että ne olivat muinoin yleisiä), ei merkitse sitä, että ne ovat suositeltavia joillakin alueilla nykyään.

Viisas kristitty nainen arvioi toisinaan uudelleen ulkoasuaan kysyen itseltään täysin rehellisesti: ’Käytänkö yleensä enemmän (tai huomiota herättävämpiä) koruja tai meikkejä kuin useimmat paikkakuntani kristityt? Ovatko ulkoasuni mallina itserakkaat seurapiirihenkilöt tai turhamaiset filmitähdet vai ohjaavatko minua pääasiassa 1. Timoteuksen kirjeen 2:9:ssä ja 1. Pietarin kirjeen 3:3, 4:ssä olevat neuvot? Onko ulkoasuni todella häveliäs, ja osoittaako se aitoa kunnioitusta toisten mielipiteitä ja tunteita kohtaan?’ – Sananlaskut 31:30.

Naiset, joilla on kristitty aviomies, voivat pyytää tältä ajatuksia ja neuvoja. Hyödyllisiä neuvoja voidaan saada myös muilta sisarilta, kun niitä pyydetään vilpittömästi. Mutta sen sijaan, että kääntyisit ystävän puoleen, jolla on samanlainen maku kuin sinulla, saattaa olla parempi puhua iäkkäämmille sisarille, joiden tasapainoa ja viisautta kunnioitetaan. (Vrt. 1. Kuningasten kirja 12:6–8.) Raamattu sanoo, että kunnioittavat iäkkäät naiset voivat ’palauttaa nuoret naiset järkiinsä: – – olemaan tervemielisiä, siveellisesti puhtaita, – – jotta Jumalan sanaa ei pilkattaisi’. (Tiitukselle 2:2–5) Kukaan kypsä kristitty ei haluaisi korujen tai meikin säädyttömän käytön aiheuttavan sitä, että Jumalan sanaa tai hänen kansaansa ’pilkattaisiin’.

Raamatun kertomus Taamarista osoittaa, että naisen ulkoasu voi liittää hänet tiettyyn ryhmään ja lähettää voimakkaan sanoman. (1. Mooseksen kirja 38:14, 15) Millainen sanoma välittyy kristityn naisen kampauksesta ja hiusten väristä (jos ne on värjätty) tai hänen korujen tai meikin käytöstään? Onko se: tässä on puhdas, häveliäs ja tasapainoinen Jumalan palvelija?

Ihmisten, jotka näkevät kristittyjä kenttäpalveluksessa tai kokouksissamme, tulisi saada heistä suotuisa kuva. Yleensä tarkkailijat saavat hyvän kuvan. Useimmat kristityt naiset eivät anna ulkopuoliselle aihetta päätellä, että he olisivat toisaalta ikävän näköisiä tai toisaalta liian meikattuja tai koristeltuja. Pikemminkin he kaunistautuvat tavalla, ”joka sopii naisille, jotka tunnustavat kunnioittavansa Jumalaa”. – 1. Timoteukselle 2:10.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 31]

Arkeologisia löytöjä Lähi-idästä: norsunluinen meikkirasia, peili sekä kullasta ja karneolista tehdyt kaulaketjut

[Lähdemerkintä]

Kaikki kolme: Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.