Kunnioituksen osoittaminen naisille arkielämässä

JOTTA naiset voisivat saada osakseen nykyistä enemmän kunnioitusta, niin milloin ja mistä muutoksen täytyy alkaa? Milloin ja missä ennakkoluulot ja vinoutumat sitten useimmiten kehittyvät? Kotona ja koulussa, lapsuus- ja nuoruusvuosina. Vanhempamme ovat suuressa määrin vaikuttaneet asenteisiimme. Ketkä siis loogisesti ajatellen kykenevät vaikuttamaan voimakkaasti siihen, millä tavoin nuoret miehet tulevat myöhemmin elämässään suhtautumaan naisiin? Ilman muuta isä ja äiti. Yksi ongelman ratkaisukeinoista onkin asiallinen valistus, joka kykenee tavoittamaan kodit ja vaikuttamaan vanhempiin.

Miten naisiin suhtaudutaan

Siitä, miten erilaiset ennakkokäsitykset juurtuvat jo kotona, tarjoaa esimerkin Jenny, naimisissa oleva sihteeri, vanhin erään perheen neljästä tytöstä. Hän selitti: ”Nuorina naisina olimme aina tietoisia siitä tosiasiasta, että Yhdysvalloissa on enemmän naisia kuin miehiä. Jos nainen siis haluaa avioitua, hänen tulee käyttäytyä sillä tavoin, että nuoret miehet haluavat mennä hänen kanssaan naimisiin.

”Naiset ovat myös tottuneet ajattelemaan, että he ovat vähempiarvoisia olentoja. Joskus jopa vanhemmat saavat omalla käyttäytymisellään tyttärensä pitämään itseään poikia huonompina. Kun naisen elämään astuu joku mies, tämä välittää saman viestin, eli että nainen on vähemmän arvoinen kuin mies.

”Entä miksi itsetuntomme pitäisi perustua lähinnä oikeisiin ruumiillisiin mittasuhteisiin ja avuihin tai niiden puuttumiseen? Arvioidaanko miehiä tällä tavoin?”

32 vuotta naimisissa ollut Betty, joka aiemmin oli myymäläpäällikkönä, kiinnitti huomiota erääseen toiseen asiaan: ”Miksi naisia arvostellaan heidän sukupuolensa perusteella eikä heidän kokemuksensa, kyvykkyytensä ja älykkyytensä perusteella? En pyydä miehiltä muuta kuin että he kuuntelevat minua saadakseen tietää, mitä todella ajattelen erilaisista asioista. Älkää väheksykö minua sukupuoleni perusteella!

”Liian usein miehet suhtautuvat naisiin aivan kuin olisimme kaikki hölmöjä tai typeryksiä – liian typeriä kyetäksemme tekemään järkeviä ratkaisuja. Minulla onkin tapana sanoa, että heidän tulee kohdella meitä niin kuin he haluavat kohdeltavan itseään. Tämä saa vähän ajan kuluttua heidät katselemaan asioita toisesta perspektiivistä!” Betty haluaa siis vain, että miehet noudattaisivat kultaista sääntöä ”kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille” (Matteus 7:12).

Nämä naiset tarttuvat aiheellisiin epäkohtiin. Naisen todellista arvoa ei pidä mitata ulkonäön ja viehätysvoiman eikä kulttuurin määräämien ennakkokäsitysten perusteella. Espanjalainen sananparsi ilmaisee asian näin: ”Kaunis nainen on ilo silmille, ja hyvä nainen on ilo sydämelle. Jos edellinen on koru, niin jälkimmäinen on aarre.”

Raamattu kiinnittää huomion samaan asiaan, mutta eri tavalla: ”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista hiusten palmikointia ja kultakoristeiden yllenne panemista tai päällysvaippojen kantamista, vaan olkoon se sydämen salainen ihminen sen hiljaisen ja lempeän hengen turmeltumattomassa vaatetuksessa, joka on suuriarvoinen Jumalan silmissä.” Jos emme saa arvostella jotakin kirjaa sen kansien perusteella, emme myöskään saa arvostella ihmisiä heidän sukupuolensa perusteella. (1. Pietari 3:3, 4.)

Kunnioituksen osoittaminen kotona

Monet etenkin työssä käyvät vaimot ja äidit valittavat aiheellisesti sitä, että miehet eivät myönnä kotitöitten olevan ylimääräistä työtä ja että he eivät yleensä osallistu niihin. Edellä lainattu Susan Faludi kirjoittaa: ”Eikä naisilla ole tasa-arvoa omassa kodissaankaan, jossa 70 prosenttia taloustehtävistä jää edelleen heidän harteilleen.” Miten tällainen vääryys voidaan korjata?

Varsinkin silloin, jos vaimokin joutuu käymään ansiotyössä, pitäisi miehen ja vaimon kyetä jakamaan kotityöt tasapuolisesti keskenään, vaikka tämä ei ehkä tunnukaan monista miehistä mukavalta joissakin kulttuureissa. Tehtäviä jaettaessa pitäisi tietenkin ottaa huomioon se, että miehellekin jo luonnostaan lankeaa kotona erilaisia töitä, kuten auton kunnosta huolehtiminen, pihatyöt ja erilaiset kodin piiriin kuuluvat huolto- ja korjaustyöt, joihin häneltä kuitenkin harvoin kuluu niin paljon aikaa kuin vaimolta kotitöiden hoitoon. Joissakin maissa miehet odottavat vaimonsa huolehtivan jopa auton puhtaudesta ja siisteydestä, aivan kuin se olisi jonkinlainen kodin jatke.

Ehdotus kotitöiden jakamisesta on tavallaan sopusoinnussa sen apostoli Pietarin miehille antaman neuvon kanssa, että heidän pitäisi asua vaimonsa kanssa ”tiedon mukaan” (1. Pietari 3:7). Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että mies ei saa olla vaimolleen vain persoonaton, tunteeton asunto-osakas. Hänen tulee kunnioittaa vaimonsa käsityskykyä ja kokemusta. Hänen pitäisi myös ymmärtää, mitä tämä kaipaa ja tarvitsee naisena, vaimona ja äitinä. Vaimolle ei riitä vain se, että mies on perheenelättäjä, joka tuo palkkansa kotiin, sillä monet työssä käyvät vaimot tekevät samoin. Hänen täytyy ymmärtää, että vaimolla on fyysisiä, tunneperäisiä, henkisiä, seksuaalisia ja ennen muuta hengellisiä tarpeita.

Miehelle, joka sanoo noudattavansa kristillisiä periaatteita, lankeaa vielä suurempi vastuu: vastuu Kristuksen esimerkin jäljittelemisestä. Kristus esitti kauniin kutsun kaikille niille, jotka uurastivat ja olivat kuormitettuja, kun hän sanoi: ”Minä virvoitan teidät. – – minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, [ja] te saatte virvoituksen sielullenne.” (Matteus 11:28, 29.) Melkoinen haaste kristityille aviomiehille ja isille! Jokaisen heistä pitäisi kysyä itseltään: Virvoitanko vaimoani vai masennanko ja lannistanko häntä? Olenko huomaavainen ja sellainen, jota on helppo lähestyä, vai olenko taipuvainen kohtelemaan vaimoani tyrannimaisesti? Ilmaisenko ”veljellistä kiintymystä” kristillisissä kokouksissa ja muutunko kotona sietämättömäksi? Aviomiehet eivät saa viettää kristillisessä seurakunnassa kaksoiselämää. (1. Pietari 3:8, 9.)

Se, mitä muuan kaltoin kohdeltu kristitty nainen kirjoitti eräästä aviomiehestä, ei siis ole mitenkään puolustettavissa: ”Öykkärimäinen kristitty perheenpää, joka on niin ystävällinen valtakunnansalissa ja ostaa lahjoja toisille, mutta kohtelee vaimoaan hyvin halpamaisesti.” Jos vaimoa kohtaan osoitetaan sopivaa kunnioitusta, häntä ei voida samalla sortaa ja nöyryyttää. Toinen puoli asiassa on tietenkin se, että myös vaimon tulee osoittaa sopivaa kunnioitusta miestään kohtaan. (Efesolaisille 5:33; 1. Pietari 3:1, 2.)

Susan Forward kirjoittaakin edellä olevan vahvistukseksi: ”Hyvä suhde rakentuu keskinäiselle kunnioitukselle.” Näin vastuu avioliiton onnistumisesta lankeaa molemmille puolisoille. Hän jatkaa: ”Siihen sisältyy kummallakin osapuolella kiinnostus ja herkkyys toisen tunteita ja tarpeita kohtaan sekä arvostus kaikkea sitä kohtaan, mikä tekee kummankin puolison niin erilaiseksi. – – Rakkaudelliset puolisot keksivät tehokkaita keinoja erimielisyyksiensä voittamiseen. He eivät pidä jokaista yhteentörmäystä taisteluna, joka voitetaan tai hävitään.” (Men Who Hate Women & the Women Who Love Them.)

Raamattu antaa hyviä neuvoja aviomiehille myös Efesolaiskirjeen 5:28:ssa: ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään.” Miksi tämä pitää paikkansa? Sen takia, että avioliitto on kuin kahden ihmisen yhteinen pankkitili, jolle kumpikin on tallettanut saman verran. Jos mies haaskaa osan näistä rahoista, seurauksena on, että molempien rahallinen asema kärsii. Samoin jos mies aiheuttaa vaimolleen jollain tavoin vahinkoa, niin lyhyen tai pitemmän ajan kuluttua se vahingoittaa myös häntä itseään. Syynä on se, että avioliitto on yhteinen sijoitus. Jos tälle sijoitukselle aiheutetaan vahinkoa, niin molemmat osapuolet kärsivät.

Kunnioituksen kyseessä ollen ei pidä unohtaa erästä tärkeää asiaa: sitä ei tule vaatia. Vaikka kumpikin puoliso on velvollinen osoittamaan toiselle kunnioitusta, niin se täytyy myös ansaita. Kristus ei koskaan hankkinut itselleen kunnioitusta sillä tavoin, että olisi pyrkinyt korostamaan ylivoimaista kyvykkyyttään tai asemaansa.a Samoin avioliitossakin mies ja vaimo ansaitsevat toistensa kunnioituksen huomaavaisilla käytöstavoillaan eivätkä siten, että he vaatisivat sitä käyttäen joitakin raamatunkohtia lyömäaseenaan.

Kunnioituksen osoittaminen työssä

Onko miesten pakko pitää naisia uhkana miehiselle itsetunnolleen? Elizabeth Fox-Genovese kirjoittaa: ”Itse asiassa monet naiset haluavat nykyään samaa kuin monet miehetkin: ansaita tyydyttävän toimeentulon, viettää antoisaa yksityiselämää ja menestyä elämässään aiheuttamatta turhanpäiten hankaluuksia.” Pitäisikö miesten ymmärtää tällaiset halut ja pyrkimykset uhkaksi itselleen? Hän jatkaa: ”Miksi emme tunnustaisi sitä, että huolimatta kaikista muutoksista, joita maailmassamme on tapahtunut ja voi vielä tapahtua, eroavuudet ovat entisellään ja niistä voi nauttia?” (Feminism Without Illusions.)

Kristittyjen miesten, jotka ovat esimiehinä, varsinkin täytyy kunnioittaa naispuolisten työtovereittensa arvoa ja muistaa, että naimisissa olevalla naisella on raamatullisessa merkityksessä ”päänään” vain yksi mies, oma aviomiehensä. Toiset miehet saattavat olla esimiesasemassa, ja heille tulee osoittaa kunnioitusta sen takia, mutta tarkassa raamatullisessa merkityksessä naisen ”päänä” voi olla vain yksi mies: hänen oma aviomiehensä. (Efesolaisille 5:22–24.)

Työpaikalla käytävien keskustelujen pitäisi aina olla rakentavia. Kun miehet suosivat keskusteluissaan kaksimielisyyksiä ja seksuaalisia vihjailuja, he eivät osoita kunnioitusta naisille, eikä sellainen myöskään kohenna heidän omaa mainettaan. Paavali kirjoitti kristityille: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopii, älköönkä häpeällistä käytöstä tai tyhmää puhetta tai rivoa leikinlaskua, jotka eivät ole soveliaita, vaan pikemminkin kiitosta.” (Efesolaisille 5:3, 4.)

Naisia kohtaan voidaan osoittaa kunnioituksen puutetta myös sillä tavoin, että heidän työtehtäviään muutetaan ottamatta huomioon heidän tunteitaan. Jean, sairaanhoitaja, sanoo: ”Olisi mainiota, jos ennen työtehtävien muuttamista asiasta neuvoteltaisiin kanssamme. Se olisi varmasti psykologisesti oikein. Naiset kaipaavat myötätuntoa, ja heidän täytyy voida tuntea, että heitä arvostetaan ja kunnioitetaan.”

Työelämässä naisilla on vastassaan vielä eräs este: ne ”vakiintuneet asenteet, jotka estävät naisia etenemästä johtopaikoille talouselämän yksityisellä sektorilla” (The New York Times, 3.1.1992). Niinpä esimerkiksi Yhdysvalloissa on erään tuoreen tutkimuksen mukaan yritysten ylimmässä johdossa vain vähän naisia: heidän osuutensa johtopaikoista oli eri osavaltioissa 14–39 prosenttia. Suomessa 2500 suurimman yrityksen johtotehtävissä olevista on naisia noin 5 prosenttia. Jos naisia kohtaan osoitetaan kunnioitusta, niin ansiotyössä ylenemistä ei ratkaise sukupuoli, vaan kyvykkyys ja kokemus. Tutkimusjohtaja Sharon Harlan sanoo: ”Tilanne on kehittymässä paremmaksi, mutta – – naisten tiellä on silti yhä monenlaisia rakenteellisia esteitä.”

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 14]

KUNNIOITUS – mitä naiset voivat tehdä?

● Hanki ITSEKUNNIOITUSTA ja säilytä se

● Tee selväksi, mitä sallit sanottavan ja tehtävän läsnäollessasi

● Aseta asialliset rajat hyväksyttävälle käytökselle ja puheelle

● Älä yritä kilpailla miesten kanssa hävyttömyyksien ja kaksimielisten vitsien kertojana, sillä sellainen alentaa arvoasi naisena eikä saa heitä käyttäytymään herrasmiesten tavoin

● Älä pukeudu kiihottavasti, olkootpa nykymuodin tarjoamat esikuvat millaisia tahansa. Se, millä tavoin pukeudut, osoittaa, miten paljon kunnioitat itseäsi

● Ansaitse toisten kunnioitus omalla käyttäytymiselläsi. Kohtele siksi miehiä sellaisella kunnioituksella, jota odotat saavasi osaksesi myös heiltä

● Älä käyttäydy keimailevasti

KUNNIOITUS – mitä miehet voivat tehdä?

● Kohtele kaikkia naisia kunnioittavasti ja arvokkaasti. Älä pidä itsevarmaa naista uhkana itsellesi

● Älä heittäydy liian tuttavalliseksi naisen kanssa, joka ei ole vaimosi, äläkä käytä sopimattomia, helliä sanoja

● Vältä kaksimielisiä vitsejä ja vihjailevia katseita

● Älä mene kohteliaisuudenosoituksissa liiallisuuksiin ja vältä sopimatonta koskettelua

● Älä väheksy hänen työtään äläkä häntä itseään ihmisenä. Älä myöskään heikennä hänen työnsä arvoa tai hänen ihmisarvoaan toisten silmissä

● Neuvottele, kuuntele ja keskustele asiallisesti

● Ilmaise antavasi arvoa naisen tekemälle työlle

● Auta kotitöissä. Jos sinusta tuntuu, ettei sellainen sovi sinun arvollesi, niin entä sitten vaimosi arvolle?

● Jos asutte yhteistaloudessa vanhempiesi kanssa, niin ole valpas huomaamaan se paine, jota sellainen aiheuttaa vaimollesi. Velvollisuutenasi on nyt huolehtia ensisijaisesti hänestä, ja hän tarvitsee tukeasi (Matteus 19:5)