Miehet ja vaimot – palauttakaa sopu puhumalla
PERHE – rauhan satamako?
Aseina käytetään sanoja, jotka tarkasti tähdätään heikkoihin kohtiin toisen tunne-elämää suojaavassa panssarissa. Perheissä, joissa on siirrytty avoimeen sodankäyntiin, pauhaaminen, huutaminen, lyöminen ja esineiden heittely ovat jokapäiväistä. Toisissa perheissä ei kuitenkaan enää sodita avoimesti, sillä perheenjäsenet ovat vetäytyneet vaiteliaisuuden ja pettymysten luomien barrikadien taakse. Silti tällaiset ihmiset ovat useimmiten sellaisia perheenjäseniä, jotka kyllä haluaisivat olla hyvissä väleissä toistensa kanssa. Miksi he jäävät vaille sitä lämpöä, jota he kovasti haluaisivat saada perhe-elämältään? Miten olosuhteita voidaan parantaa? Seuraavat artikkelit tarjoavat joitakin ratkaisuja, joiden toteuttaminen ei ole millään tapaa mahdotonta.
JOANIN ja Paulin avioliitto oli monien mielestä hyvällä mallilla. Paul kuitenkin uppoutui täysin työhönsä. ’Tullessani kotiin halusin puhua vain työni tarjoamista haasteista. Vaikka suutelin ja rutistinkin Joania tavan vuoksi, innottomasti, ajatukseni vaelsivat jossain muualla’, tunnusti Paul. Joan ei ollut yhtä innostunut hänen työstään. Hän ponnisteli kovasti nuoren äidin osassa ja tunsi itsensä laiminlyödyksi. Tällainen synnytti hänessä mielipahaa, sillä Paul suhtautui hänen tunteisiinsa välinpitämättömästi.
Jonkin ajan kuluttua Joan muuttui välinpitämättömäksi. Kun Paul purki hänelle sydäntään, hän ei osoittanut vastakaikua. Hänen entiset tunteensa olivat poissa. Mies oli kyllä pystyvä perheenhuoltaja ja vaimo kyvykäs perheenäiti, mutta he olivat riistäneet toisiltaan keinon erään perustarpeen tyydyttämiseen ja samalla mitä suurimman lahjan, nimittäin mahdollisuuden mitä läheisimpään toveruuteen. He vieraantuivat toisistaan, ja puhumattomuus nakersi hitaasti heidän avioliittoaan.
Syvällinen tarve
Se, että aviopuolisot ”saavat toisiltaan [tunneperäistä] tukea ja antavat sitä toisilleen”, saattaa olla ”avioliiton perustarkoituksia”, kirjoittavat avioliittoneuvojat Marcia Lasswell ja Norman Lobsenz. Koska ympärillä oleva maailma hyökkää meitä vastaan, on tärkeää, että saamme lähiomaisiltamme tällaista tukea. Sen puute tekee kipeää, ja ”sydämen tuskassa on mieli murtunut”. (Sananlaskut 15:13) Ihmisen itseluottamus ja rohkeus voivat horjua.
Puolison välinpitämättömyydestä johtuva tuska saa toisen usein kimpaantumaan. ”Että minua alkaa suututtaa, kun hän vain istuu ja väittää minua liian tunteelliseksi”, sanoi eräs vaimo. ”Lopulta alan itkeä ja tunnen oloni kurjaksi.” Entä miltä Paulista tuntui: ’Huomasin, että aina ollessamme kahden Joan näytti poissa olevalta, mutta heti kun joku soitti tai tuli käymään, hän innostui siitä valtavasti ja unohti minut täysin. Sellainen masensi minua kovasti ja samalla minua suututti, sillä minusta tuntui kuin minua olisi käytetty hyväksi. Huolehdin hänen toimeentulostaan, mutta silti hän esiintyi aivan kuin hän olisi pitänyt toisten seuraa parempana.’
Jotkin pariskunnat kärsivät mieluummin ääneti, ja he alkavat näytellä ikään kuin kaikki olisi hyvin heidän avioliitossaan. Elimistö kuitenkin tuntee itsessään sen, minkä aivot haluaisivat unohtaa. Lääkäreitten tiedossa on, että ihmiset joilla on selvittämättömiä avio-ongelmia, kärsivät kroonisesta kivusta, päänsärystä, mahavaivoista, masennuksesta, sukupuolisesta kylmyydestä ja impotenssista. Kasvava vastenmielisyys huipentuu usein siihen, että puolisoitten tiet eroavat. Tutkijat arvioivat, että puolet amerikkalaisten nykyään solmimista avioliitoista tulee päättymään avioeroon.
Mitä ristiriitojen voittamiseksi ja läheisen, luottamuksellisen suhteen kehittämiseksi voidaan sitten tehdä? Avaimena on Raamatun periaatteitten soveltaminen. Jumala, joka on tehnyt sydämen ja mielen, tietää millaisia ovat tunneperäiset tarpeemme. Sen tähden Raamattu hänen neuvojaan sisältävänä kirjana tarjoaa parhaimmat ohjeet. Ei riitä, että aviopuolisot tuntevat nämä henkeytetyt neuvot, sillä heidän täytyy myös yrittää vilpittömästi soveltaa niitä omaan elämäänsä. Jos näin toimitaan, mies ja vaimo voivat Raamatun neuvojen avulla tyydyttää oikealla tavalla toistensa tunneperäiset tarpeet. – Efesolaisille 5:22–33.
”En tiedä mitä hän haluaa”
Ei ole helppoa havaita puolisonsa tunneperäisiä tarpeita. Toinen osapuoli voi epäröidä puhua omista tarpeistaan, koska hän pelkää, että hänet torjutaan, häntä loukataan lisää tai häneen petytään. Tai saattaa olla, ettei hän tiedä, mitkä hänen tarpeensa ovat. ”Vannon, etten tiedä, mitä hän haluaa”, tunnusti eräs aviomies. ”Vaimoni hokee sitä, että meidän täytyy puhua, ja kun me sitten puhumme, käy aina niin, että sanon jotain sopimatonta. – – Tällainen vaivaa minua, joten en sano mitään.”
Raamattu kuitenkin osoittaa, ettei pitäisi tämän aviomiehen tavoin vaieta, vaan käyttää havaintokykyä. ”Viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä [havaintokyvyllä, UM] vahvaksi varustetaan”, sanotaan Sananlaskujen 24:3:ssa. Koeta siksi havaita, mistä johtuu, että puolisosi tekee tai sanoo niin tai näin. Kysy itseltäsi: Miksi hän sanoo näin? Mitä hän todellisuudessa haluaa tai tarvitsee?
Joskus vaimo voi saattaa miehensä ymmälleen tunteenpurkauksillaan. ”Mielensä malttava on ymmärtäväinen mies”, ja hän pyrkii ’ammentamaan esiin’ vaimonsa todellisen ongelman. (Sananlaskut 17:27; 20:5) Rasittaako jokin asia hänen tunne-elämäänsä? (Vrt. Saarnaaja 7:8:aan; ”väärä voitto” = ”vähäinenkin sorto”, UM.) Jos hän on sinulle töykeä tullessasi työstä kotiin, voiko se johtua siitä, että olet laiminlyönyt häntä ja osoittanut häntä kohtaan liian vähän hellyyttä? Tai oletko loukannut häntä jollain ajattelemattomuudella? Vaatiiko tilanteen korjaaminen ylimääräistä ponnistelua ja ennen muuta aikaa? Sen havaitseminen, mistä on kysymys ja mitä pitäisi tehdä, on vasta ensimmäinen askel. – Sananlaskut 12:18; 18:19.
Aviosuhteen kehittäminen läheiseksi ja luottamukselliseksi
Raamatussa Job sanoi, että hän vahvistaisi kuulijoitaan suunsa sanoilla. (Job 16:5) Sama voidaan tehdä avioliitossa. Vilpittömät ajatukset, jotka kohentavat puolisosi itsetuntoa, ovat vahvistavia. Raamattu käskee: ”Te aviomiehet, asukaa jatkuvasti samalla tavoin [vaimonne] kanssa tiedon mukaan, osoittaen heille kunniaa [pitämällä heitä arvokkaina, erityisen rakkaina] niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle.” (1. Pietari 3:7) Usein vaimon tylyys häviää, kun mies saa vaimonsa tuntemaan, että hän on arvokas, rakastettu.
On selvää, että paikallisten tapojen johdosta miehen ja vaimon välit ovat joissakin maissa läheisemmät ja hellemmät kuin joissakin toisissa. Riippumatta paikallisista perinteistä miehet, jotka soveltavat Raamattua avioliittoonsa, kuitenkin ymmärtävät miksi heidän on tärkeää oppia tuntemaan paremmin vaimonsa tunne-elämää. Kun vaimo tietää miehensä vaalivan ja rakastavan häntä, hänen on helpompi paljastaa miehelleen sisimmätkin ajatuksensa ja tunteensa, ja tämä lisää heidän onnellisuuttaan.
”Hyvällä kuuntelijalla on kyky saada toinen ihminen tuntemaan, että häntä todella arvostetaan ja että se mitä hän sanoo on tärkeää ja merkityksellistä”, sanotaan kirjassa The Individual, Marriage, and the Family. Sen tähden miehen ja vaimon, jotka haluavat kehittää välilleen läheisen, luottamuksellisen suhteen, tulee kiinnittää huomiota siihen, miten he kuuntelevat toisiaan. Aktiivinen kuuntelija kiinnittää puolisoonsa täyden huomion ja koettaa ymmärtää, mitä hän sanoo, keskeyttämättä, ryhtymättä kiistelemään tai vaihtamatta puheenaihetta. Läheistä, luottamuksellista suhdetta ei synny, jolleivät puolisot kuuntele toisiaan ymmärtämystä osoittaen ja jolleivät he ole epäitsekkäästi kiinnostuneita toistensa asioista. – Filippiläisille 2:3, 4.
Avioliittoneuvojat tarjoavat aviosuhteen parantamiseksi edelleen seuraavia ehdotuksia: 1) Opettele uskoutumaan puolisollesi mieluummin kuin kenellekään muulle. 2) Järjestäkää joka päivä tai ainakin kerran viikossa sellainen yhteinen tovi, jolloin voitte ilman häiritseviä tekijöitä paljastaa toisillenne sisintänne. 3) Kertokaa toisillenne, mitä kaikkea pientä on päivittäin sattunut. 4) Ilmaiskaa säännöllisesti kiintymyksenne pienillä rakkaudenosoituksilla: antamalla pieni yllätyslahja, hoitamalla (pyytämättä) jokin sellainen tehtävä josta toinen ei pidä, panemalla eväslaukkuun pieni hellä viesti, odottamattomalla kosketuksella tai syleilyllä jne.
Toisiinsa kiintyneidenkin aviopuolisoitten välille syntyy joskus erimielisyyksiä. Yllä olevia ehdotuksia toteuttamalla voidaan estää se, että erimielisyydet alkaisivat murentaa avioliittoa.
Vaikka erimielisyydet osoittautuisivat vakaviksikin, ei pidä ajatella, että avioliitto on nyt lopullisesti karilla. Eräs pariskunta, joka ristiriitojen takia oli hankkinut asumuseron, pääsi sovintoon kun he lukivat yhdessä Raamatussa Kolossalaiskirjeen 3:18, 19:ssä olevat avioliitto-ohjeet ja päättivät soveltaa niitä. Keskustellessaan avoimesti kaunaan johtaneista tuntemuksista kumpikin kysyi: ”Mikset ollut kertonut minulle, että ajattelit tuolla tavalla?” He kuuntelivat toisiaan ja yrittivät ymmärtää toistensa näkökantoja. Kun he ovat jälleen olleet lähes kymmenen vuotta yhdessä, aviomies tunnustaa: ”Jehova Jumalan sanasta löytyvien erinomaisten neuvojen avulla tilanne on parantunut. Onnellisuutemme on ollut kaiken vaivan arvoinen.”
[Tekstiruutu s. 4]
Miten tärkeää on se, että toisen tunteet otetaan huomioon?
”Useimmat pariskunnat, joilla on kestävä avioliitto, arvostavat syvästi avioliittoonsa liittyvää tunne-elämän turvallisuutta.” – Tri April Westfall, avioliittoneuvoja Philadelphiasta Yhdysvalloista.
”Suuri osa sukupuolten välisestä tyytymättömyydestä johtuu siitä, ettei ymmärretä, mistä erilaiset tunnetilat milloinkin johtuvat, ja tämä osaltaan tekee avioliitosta kaikista ihmissuhteista vaikeimman.” – Lillian Rubin, Worlds of Pain – Life in the Working-Class Family.
”Miesten epätietoisuus ja siitä johtuva herkkyyden puute vaimon tunneperäisiä tarpeita kohtaan ovat monissa avioliitoissa onnettoman asiaintilan syy ja seuraus.” – Psychology Today, lokakuu 1982.
[Tekstiruutu s. 5]
Erimielisyyksien selvittäminen
• Päättäkää yhdessä, mikä on sopiva aika ja paikka keskustelua varten.
• Keskittykää varsinaiseen ongelmaan älkääkä hypätkö muihin asioihin.
• Asennoitukaa siten, että haluatte selvittää pulmanne ettekä voittaa väittelyä.
• Keskittykää nykyhetkeen, ei irrallisiin menneisiin tapahtumiin.
• Älkää puhuko yhtä aikaa.
• Älä yritä loukata toista äläkä kanna kaunaa.
• Ole täsmällinen kertoessasi omista tunteistasi mutta samalla herkkä puolisosi tunteille.
• Älä yritä lukea toisen ajatuksia. Pyydä häntä selventämään lausumiaan.
• Reagoi puolisosi sanoihin ja tekoihin ja pane merkille, miten omat reaktiosi vaikuttavat häneen.
• Älä ole ivallinen äläkä hauku toista.
• Ole halukas tekemään myönnytyksiä avioliittonne vuoksi.