Rakkauden perusteella annettu kehotus

KARANNUT orja lähti noin vuosina 60–61 Roomasta 1 400 kilometrin pituiselle kotimatkalle Vähän-Aasian lounaisosassa sijaitsevaan Kolossan kaupunkiin. Hänellä oli mukanaan hänen omistajalleen osoitettu käsin kirjoitettu viesti, jonka apostoli Paavali itse oli kirjoittanut. Nykyään tämä kirje on osa Raamattua ja tunnetaan vastaanottajansa Filemonin nimellä.

Tämä Filemonille osoitettu kirje on mestarinäyte tahdikkaasta, vakuuttavasta perustelusta. Vielä merkittävämpää on kuitenkin se, että siinä on nykyajan kristityille monia käytännöllisiä opetuksia, joista yksi on se, että heidän on tärkeää kehottaa toisia kristillisen rakkauden perusteella. Tarkastellaanpa huolellisesti tätä lyhyttä, mutta voimakasta kirjettä.

Karkuri palaa

Filemon oli kristitty, Kolossan seurakunnan jäsen, jota rakastettiin paljon (Filemonille 4, 5). Käyttihän paikallinen seurakunta hänen kotiaan kokouspaikkana (jae 2). Lisäksi Filemon tunsi apostoli Paavalin henkilökohtaisesti; ehkä tämä apostoli oli vaikuttanut hänen tulemiseensa kristityksi. Paavali tosin antaa ymmärtää, ettei hän saarnannut henkilökohtaisesti Kolossassa (Kolossalaisille 2:1). Hän vietti kuitenkin kaksi vuotta Efesoksessa, jossa hän saarnasi siinä määrin, että ”kaikki Aasian piirikunnan [johon Kolossa kuului] asukkaat kuulivat Herran sanan” (Apostolien teot 19:10). Filemon oli luultavasti vastaanottavaisten kuulijoiden joukossa.

Joka tapauksessa Filemon oli orjanomistaja, kuten monet varakkaat miehet tuohon aikaan. Muinoin orjuus ei ollut aina halventavaa. Juutalaisten keskuudessa itsensä tai perheenjäsenensä myyminen orjaksi oli hyväksyttävä tapa maksaa velkansa. (3. Mooseksen kirja 25:39, 40.) Tietosanakirjassa The International Standard Bible Encyclopedia todetaan Rooman valtakunnan ajasta: ”Monet ihmiset myivät itsensä orjaksi useista syistä, ennen kaikkea saavuttaakseen helpomman ja turvallisemman elämän kuin köyhänä ja vapaana, saadakseen erikoisia töitä ja paremman sosiaalisen aseman. – – Monet ei-roomalaiset myivät itsensä Rooman kansalaisille ja odottivat aiheellisesti saavansa Rooman kansalaisuuden vapauduttuaan, kuten Rooman laissa oli tarkasti säädetty.”

Syntyi kuitenkin ongelma, kun yksi Filemonin orjista, mies nimeltä Onesimus, karkasi ja pakeni Roomaan sekä mahdollisesti jopa varasti rahaa kustantaakseen pakonsa (jae 18). Roomassa Onesimus tuli kosketuksiin apostoli Paavalin kanssa, joka oli siellä vankina.

Aikaisemmin hyödyttömästä orjasta, joka oli karannut, tuli nyt kristitty. Hän asettui vangitun apostoli Paavalin käytettäväksi ja teki hänelle hyödyllisiä palveluksia. Ei ollut ihme, että Onesimus sai osakseen Paavalin ”hellän kiintymyksen” ja että hänestä tuli Paavalin ”rakas veli”. (Jakeet 11, 12, 16.)

Apostoli Paavali olisi halunnut Onesimuksen jäävän luokseen, mutta Filemonilla oli laillisia oikeuksia Onesimuksen omistajana. Onesimus oli siksi velvollinen palaamaan laillisen isäntänsä palvelukseen. Miten Filemon sitten ottaisi hänet vastaan? Pitäisikö hän vihaisena kiinni oikeudestaan langettaa ankara rangaistus? Asettaisiko hän kyseenalaiseksi Onesimuksen vilpittömyyden tämän väittäessä olevansa kristitty veli?

Asioiden järjestäminen rakkauden hengessä

Onesimusta koskeva asia sai Paavalin kirjoittamaan Filemonille. Tavallisesti Paavali käytti sihteeriä, mutta tämän kirjeen hän kirjoitti omakätisesti (jae 19). Uhraa muutama minuutti ja lue kokonaan Filemonille osoitettu lyhyt kirje. Havaitset, että kun Paavali oli esitellyt itsensä ja toivottanut Filemonille ja hänen huonekunnalleen ”ansaitsematonta hyvyyttä ja rauhaa”, hän kiittää Filemonia hänen osoittamastaan ”rakkaudesta ja uskosta – – Herraa Jeesusta kohtaan ja kaikkia pyhiä kohtaan” (jakeet 1–7).

Paavali olisi helposti voinut vedota arvovaltaansa apostolina ja määrätä Filemonin ”tekemään sitä, mikä on soveliasta”, mutta sen sijaan Paavali kehotti häntä ”rakkauden perusteella”. Paavali vahvisti sen, että Onesimuksesta oli todellakin tullut kristitty veli, joka oli osoittautunut hyödylliseksi hänelle. Apostoli myönsi: ”Minä haluaisin pitää hänet [Onesimuksen] täällä luonani, jotta hän sinun sijastasi palvelisi edelleen minua vankilakahleissa, joita kannan hyvän uutisen tähden.” Paavali jatkaa: ”Mutta ilman sinun suostumustasi en tahdo tehdä mitään, jotta hyvä tekosi ei olisi kuin pakon alainen, vaan johtuisi omasta vapaasta tahdostasi.” (Jakeet 8–14.)

Apostoli kehotti näin Filemonia ottamaan entisen orjansa vastaan veljenä. ”Ota hänet ystävällisesti vastaan sillä tavoin kuin ottaisit minut”, kirjoitti Paavali. Tämä ei välttämättä tarkoittanut sitä, että Onesimus vapautettaisiin orjuudesta. Paavali ei yrittänyt muuttaa tuohon aikaan vallalla ollutta yhteiskuntajärjestelmää. (Vrt. Efesolaisille 6:9; Kolossalaisille 4:1; 1. Timoteukselle 6:2.) Joka tapauksessa se kristillinen side, joka Onesimuksen ja Filemonin välillä nyt vallitsi, tekisi varmasti lämpimämmäksi tämän orjan ja hänen isäntänsä välisen suhteen. Filemon pitäisi Onesimusta ”orjaa enempänä, kuin rakkaana veljenä”. (Jakeet 15–17.)

Miten sitten suhtauduttaisiin Onesimuksen velkaantuneisuuteen, joka johtui mahdollisesti siitä, että hän oli syyllistynyt varkauteen? Vedoten jälleen ystävyyteensä Filemonin kanssa Paavali sanoo: ”Jos hän on tehnyt sinulle jotakin väärää tai on sinulle jotakin velkaa, niin pane se minun tililleni.” Paavali osoitti luottavansa Filemonin ilmaisevan anteeksiantavaista henkeä ja menevän Paavalin esittämiä toivomuksia pidemmälle. Koska Paavali toivoi vapautuvansa pian, hän jopa teki järjestelyjä voidakseen lähitulevaisuudessa nauttia Filemonin vieraanvaraisuudesta. Sen jälkeen kun Paavali oli lisäksi lähettänyt joitakin terveisiä ja toivonut Filemonin saavan osakseen ”Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsemattoman hyvyyden”, hän päätti kirjeensä. (Jakeet 18–25.)

Opetus nykyajan kristityille

Filemonille kirjoitetussa kirjeessä on runsaasti käytännöllistä opetusta nykyajan kristityille. Ensiksikin se muistuttaa meitä siitä, että meidän täytyy olla anteeksiantavaisia jopa silloinkin, kun uskova toverimme on rikkonut vakavasti meitä vastaan. Jeesus Kristus sanoi: ”Jos te annatte ihmisille anteeksi heidän hairahduksensa, niin taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi.” (Matteus 6:14.)

Ne joilla nykyään on vaikutusvaltaa kristillisessä seurakunnassa, voivat erityisesti hyötyä Filemonille kirjoitetusta kirjeestä. On huomionarvoista, ettei Paavali määrännyt apostolin arvovaltaansa nojautuen Filemonia tekemään sitä, mikä oli soveliasta. Paavali ei myöskään vaatinut, että Onesimuksen olisi pitänyt saada jäädä Paavalin palvelukseen Roomaan. Paavali kunnioitti toisten omistusoikeutta. Paavali ymmärsi myös, että vaikka sellainen määräilevä lähestymistapa olisi saattanut saada Filemonin myöntymään, niin olisi kuitenkin parempi, että Filemon toimisi sydämestään. Hän esitti rakkauteen perustuvan vetoomuksen, jotta vastaus tulisi sydämestä.

Nykyajan kristittyjen vanhimpien ei sen tähden tulisi koskaan ”herroina hallita niitä, jotka ovat Jumalan perintö”, käyttämällä valtaansa väärin tai kohtelemalla laumaa kovalla, määräilevällä tavalla (1. Pietari 5:1–3). Jeesus sanoi: ”Te tiedätte, että kansojen hallitsijat herroina niitä hallitsevat ja suuret pitävät niitä vallan alla. Näin ei ole teidän keskuudessanne.” (Matteus 20:25, 26.) Yleensä valvojat havaitsevat rakkaudellisten vetoomusten vaikuttavan lauman jäseniin paljon tehokkaammin kuin määräykset. Masennuksesta kärsivät arvostavat valvojia, jotka ystävällisesti järjestävät aikaa kuunnellakseen, kun he kertovat ongelmistaan, ja antavat ymmärtäväisiä neuvoja.

Edelleen Paavalin kirje muistuttaa vanhimpia kiitoksen antamisen ja tahdikkuuden osoittamisen arvosta. Aluksi hän ilmaisee kiitollisuutensa siitä, että Filemon oli ”virvoittanut pyhien hellää kiintymystä” (jae 7). Tämän vilpittömän kiitoksen jälkeen Filemon oli epäilemättä vastaanottavaisemmassa mielentilassa. Nykyäänkin vilpitön, lämmin kiitos voi pehmittää neuvoja ja ohjeita. Lisäksi tällaisten neuvojen tulisi olla, ei karkeita eikä loukkaavia, vaan runsaasti ”suolalla höystettyjä”, jotta niitä olisi miellyttävä kuunnella (Kolossalaisille 4:6).

Lisäksi apostoli Paavali osoitti luottavansa siihen, että Filemon toimisi oikein, sanoessaan: ”Suostumiseesi luottaen kirjoitan sinulle tietäen, että teet enemmänkin kuin sanon.” (Jae 21.) Vanhimmat, osoitatteko te samanlaista luottamusta kristittyihin tovereihinne? Eikö tämä auttaisikin heitä tekemään halukkaasti oikein?

On kiinnostavaa, että usein vanhemmat huomaavat luottamuksen osoittamisen lapsiaan kohtaan myös vaikuttavan myönteisesti. Vanhemmat, jotka ymmärtävät, mikä merkitys on halukkaalla tottelemisella – halulla mennä pidemmälle kuin vain täyttää vaatimukset – voivat auttaa lapsiaan kunnioittamaan itseään. Aina kun se on mahdollista vanhempien tulisi esittää määräykset ja toivomukset ystävällisellä, rakkaudellisella äänellä. Tulee osoittaa empatiaa, asettua lapsen asemaan, ja perustella asioita. Vanhempien tulisi kiittää lämpimästi lapsiaan silloin, kun he ansaitsevat kiitoksen, ja välttää olemasta turhan kriittisiä heitä kohtaan, varsinkaan toisten kuullen.

Samalla tavoin aviomiehet voivat ilmaista ymmärtäväisyyttä ja ystävällisyyttä vaimoaan kohtaan olemalla valmiita kiittämään häntä. Tämän ansiosta alistuminen on vaimolle miellyttävää, virkistävää ja iloa tuottavaa. (Sananlaskut 31:28; Efesolaisille 5:28.)

Sitä miten Filemon oikeastaan reagoi Paavalin kirjeeseen, ei mainita. Emme silti voi kuvitella, että Paavalin luottamus olisi ollut hukkaan heitettyä. Toivottavasti nykyajan vanhimmat, vanhemmat ja aviomiehet menestyvät samoin toimissaan, eivät pakottamalla ja määräilemällä toisia tai esittämällä heille vaatimuksia, vaan antamalla kehotuksia ”rakkauden perusteella”.

[Kuva s. 23]

Sen sijaan että Paavali olisi vedonnut arvovaltaansa apostolina, hän kehotti Filemonia kristillisen rakkauden perusteella