’Kasvaako’ sinun lapsesi ”pelastukseen”?
KAIKKI kristityt vanhemmat haluavat nähdä lastensa kasvavan kypsiksi, kristityiksi aikuisiksi. Valitettavasti näin ei aina kuitenkaan käy. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että kristittyjen vanhempien lapsesta kasvaa kristitty. Miksi on näin?
Yksi syy ilmenee Pietarin sanoista: ”Kaivatkaa niin kuin vastasyntyneet pienokaiset sanan väärentämätöntä maitoa, jotta sen avulla kasvaisitte pelastukseen.” (1. Pietari 2:2, 3) Kehotus ’kaivata’ sanan maitoa antaa ymmärtää, etteivät lapsemme luonnostaan kaipaa hengellisiä asioita. Meidän täytyy kehittää heissä sellaista kaipausta. Ja kuitenkin, kuten tämä raamatunkohta myös osoittaa, on kysymys pelastuksesta. Aivan kuten lasten täytyy oppia pitämään terveellisestä ruoasta, mikäli he haluavat kasvaa terveiksi aikuisiksi, heidän täytyy samoin oppia nauttimaan hengellistä ravintoa, mikäli he haluavat ’kasvaa pelastukseen’.
Te isät ja äidit, onko teillä lapsia, jotka eivät vielä ole teini-iässä? Onko lastenkasvatus- ja kurittamisohjelmanne toiminut hyvin tähän asti? Jos on, niin se on oikein hyvä. Tilanne voi kuitenkin muuttua teini-iän vuosina. Itse asiassa vaikka nuoruusiän ongelmia toisinaan liioitellaankin, kokeneet vanhemmat huomauttavat, että meidän pitäisi odottaakin kohtaavamme joitakin tuskaisia hetkiä lastemme nuoruusaikana. Voisitko valmistautua niihin jo nyt, lapsesi ollessa vielä nuori? Kyllä voit, sillä on jotakin mitä voit tehdä. Meidän tulisi esimerkiksi auttaa heitä kehittämään ....
Läheinen suhde Jehovaan
Nuori Samuel, jonka syntymä oli vastaus hänen äitinsä Hannan rukoukseen, ”kasvoi Herran edessä”. (1. Samuelin kirja 2:20, 21) Hän sai varmasti suurenmoisen kasvatuksen. Muista myös, että erään kerran vanhemmat toivat nuoria lapsiaan Jeesuksen luo. Aluksi opetuslapset nuhtelivat näitä vanhempia, mutta ”nähdessään tämän Jeesus närkästyi ja sanoi heille: ’Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni; älkää yrittäkö estää heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu senkaltaisille.’” Jeesus hyväksyi sen, että vanhemmat toivat lapsensa hänen luokseen. Hän otti lapset syliinsä ja siunasi heitä. – Markus 10:13–16.
Voivatko vanhemmat nykyään auttaa lapsiaan ’kasvamaan Jehovan edessä’ ja tuoda heidät Jeesuksen Kristuksen luo ja auttaa heitä siten kehittämään suhteen Jehovaan ja Jeesukseen? He voivat tehdä sen, mutta se vaatii aikaa. Jeesus oli halukas käyttämään aikaa toisten ihmisten lasten kanssa, joten me voimme varmasti käyttää aikaa omien lastemme kanssa. Jos suinkin mahdollista, meidän pitäisi alkaa tehdä niin lastemme ollessa vielä pienokaisia, aivan kuten Timoteuksen äiti teki. (2. Timoteukselle 3:15) Meidän tulisi puhua Jehovasta ja Jeesuksesta todellisina persoonina ja opettaa pienokaisiamme arvostamaan heidän ihmeellisiä luomistöitään. Kun viemme heitä puistoon, eläintarhaan tai maalle, voimme auttaa heitä näkemään Jehovan käden jäljen kaikissa niissä ihmeissä, joita he näkevät. Keskustellessamme heidän kanssaan me voimme kehittää heissä halua tehdä sitä, mikä on oikein, koska se miellyttää Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. (Vrt. 5. Mooseksen kirja 6:7.) Älä lykkää tuonnemmaksi tämän tekemistä. Aika, jonka lapsemme ovat pieniä, on aivan liian lyhyt. He kasvavat nopeasti, joten heidän kanssaan vietettävä aika on kallisarvoista. – Matteus 19:13–15.
Tärkein tapa, jolla me opetamme lapsillemme totuuden ja autamme heitä saamaan läheisen suhteen Jehovaan, on tietenkin Raamatun tutkiminen perheenä. Se onnistuu kuitenkin parhaiten, jos ....
Teemme siitä miellyttävän tilaisuuden
Äiti, joka haluaa lapsensa syövän terveellistä ruokaa, ei pakota häntä nielemään sitä suunnattomia määriä. Sen sijaan hän valmistaa sen herkullisesti ja kannustaa lasta syömään sitä vähän kerrallaan ja opettaa näin häntä pikku hiljaa pitämään siitä. Hengellisen ruoan suhteen täytyy toimia jokseenkin samalla tavoin. Vaatimus on sama, olettepa aloittamassa tutkimisohjelmaa ensimmäistä kertaa tai jos haluatte jotenkin parantaa ohjelmaanne, koska se alkaa pitkästyttää lasta. Pyrkikää tekemään tutkimisohjelmasta kiinnostava.
Pienten lasten kanssa tutkittaessa ei tarvitse pitää kiinni muodollisesta kysymys ja vastaus -menetelmästä eikä jokaisen tutkistelukerran tarvitse kestää kokonaista tuntia. Sovittakaa tutkistelu lapsenne mukaiseksi. Kertokaa hänelle kertomuksia Raamatun henkilöistä. Antakaa hänen piirtää kuvia raamatullisista tapahtumista. Antakaa lasten näytellä raamatullisia tapahtumia ja näytelmiä. Antakaa heille kotitehtäviä. Tehkää tutkistelusta havainnollinen ja vaihteleva. Koska haluatte lapsenne ’kaipaavan’ sanaa, niin tehkää siitä mahdollisimman maukasta hänelle. – 1. Pietari 2:2, 3.
Tulokset ovat vaivan arvoisia, sillä ne ovat pitkäaikaisia. Jos lapsenne nauttii hengellisistä asioista jo nuorena, häntä voidaan auttaa kehittämään Jehovaan läheinen suhde, joka kestää koko hänen elinikänsä. ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” (Sananlaskut 22:6) On kuitenkin jotain muutakin, mikä auttaa lastanne kehittämään rakkautta hengellisiä asioita kohtaan. Mitä muuta?
Onnellinen, tasapainoinen perhe-elämä
Aivan kuten kasvi kasvaa parhaiten hedelmällisessä maaperässä ja juuri oikeanlaatuisessa ilmassa, niin lapsikin kukoistaa hengellisesti perheessä, jonka ilmapiiri on onnellinen. Mutta jotta sellainen ilmapiiri syntyisi, täytyy perheenjäsenten viettää aikaa yhdessä. Vanhemmat, huolehditteko siitä, että perheenne jäsenet viettävät aikaa yhdessä ja puhuvat toisilleen? Onko teillä perheenä yhteinen toimintasuunnitelma television katselemisesta, virkistäytymisestä, musiikin valinnasta, perhetutkistelusta ja muista hengellisistä toiminnoista? Millainen tunnelma vallitsee perheen illallisella? Monissa kodeissa illallinen on perheen parasta yhdessäoloaikaa. Silloin on tilaisuus keskustella siitä, mitä päivän mittaan on tapahtunut, laskea vähän leikkiä ja jutustella rentoutuneesti. Se voi tehdä hyvää kaikille.
Muista myös, että vaikka lapset tarvitsevatkin hengellistä toimintaa ja heidän täytyy täyttää vastuunsa kotona, he tarvitsevat myös aikaa leikkimiseen. Charles R. Foster sanoi kirjassaan Psychology for Life Today: ”Vanhempien pitäisi tajuta, miten tärkeää virkistäytyminen on heidän lastensa elämässä, ja huolehtia siitä, että heidän lapsensa saavat nauttia sellaisista kokemuksista. – – Lasten tulisi vanhetessaan ja kehittyessään nähdä näiden toimien ja perheen kulujen sekä kodin vastuiden välinen yhteys. Jos he tajuavat tämän yhteyden eivätkä käytä virkistäytymistä keinona paeta kodin velvollisuuksia ja vastuita, tuloksena on onnellisempi ilmapiiri kodissa.”
Vanhemmat, jotka auttavat lastaan saamaan tasapainoisen näkemyksen virkistäytymisestä, työstä ja hengellisistä asioista, myötävaikuttavat siihen, että heidän lapsensa oppii nauttimaan hengellisistä asioista ja pääsee lähelle Jehovaa. (Vrt. 2. Timoteukselle 3:4b; Tiitukselle 3:3.) Lapsen edistyminen tuo heille paljon iloa. Vanhemmat voivat alkaa tehdä vielä muutakin lapsen ollessa vasta aivan nuori kasvattaakseen hänessä arvostusta hengellisiä asioita kohtaan:
Auttakaa asettamaan arvokkaita tavoitteita
Viisas kuningas Salomo antoi hyvän neuvon lasten kasvatuksesta sanoessaan: ”Valmenna poika tiensä mukaan; edes vanhetessaan hän ei poikkea siltä.” (Sananlaskut 22:6, UM) ”Tiensä mukaan” voisi merkitä joko kykyjensä mukaan tai todennäköisemmin sellaista elämäntapaa noudattaen, eläen kohti sellaista tavoitetta, jonka te haluaisitte hänen valitsevan itselleen. Näin ollen tärkeimpiä tapoja, joilla vanhemmat voivat edistää lapsensa onnellisuutta ja hengellisyyttä, on auttaa häntä asettamaan itselleen merkityksellisiä tavoitteita. Näiden tavoitteiden tulisi olla arvokkaita ja realistisia. Ne pitäisi kyetä saavuttamaan kohtuullisen ajan kuluessa. Kun lapsi sitten on saavuttanut joitakin tavoitteita, se kannustaa häntä asettamaan uusia, vähän korkeampia tavoitteita.
On yleinen erehdys odottaa, että lapsi itse asettaa omat elämäntavoitteensa. Lapsen kokemus on liian vähäistä. Jos vanhemmat eivät auta häntä asettamaan tavoitteita, joku muu tekee sen – ehkä lapsen koulutoverit tai koulun opinto-ohjaajat. Kristityt vanhemmat voivat auttaa lastaan asettamaan sellaisia tavoitteita, jotka ovat sopusoinnussa hänen hengellisiä asioita kohtaan tuntemansa arvostuksen kanssa. Nuoret lapset voisivat ottaa tavoitteekseen pätevöityä niin paljon, että he voivat liittyä teokraattiseen palveluskouluun. Kenttäpalveluksessa voisi vähitellen saavuttaa sellaisia hyviä tavoitteita kuin jakelumainoksen antaminen ovella, lehtiesityksen esittäminen ja sitten yksinkertaisen saarnan pitäminen. Tutkimiselle voitaisiin myös asettaa tavoitteita. Lapset voisivat vähitellen oppia Raamatun kirjojen järjestyksen ja opetella ulkoa joitakin avainraamatunkohtia. Ammatin ja uran valintaan liittyvistä tavoitteista tulisi puhua varhain. Samalla kun koulun opinto-ohjaajat voivat tarjota yhdenlaista uraa, kristityt vanhemmat voivat tähdentää tavoitteita, jotka tyydyttävät lapsen kasvavaa kiinnostusta Jehovan palvelemiseen, esimerkiksi tienraivausta tai Beetel- ja lähetyspalvelusta.
Vanhemmat haluavat lapsessaan kehittyvän myös vastuuntunnetta. He voivat auttaa häntä valmentamaan omaatuntoaan Raamatun periaatteiden pohjalta. Lapsen edistyessä vanhempien pitäisi ilmaista hänelle, että he luottavat hänen tekevän sitä, mikä on oikein. He voivat antaa hänelle joissakin asioissa vähän toimintavapautta, ja jos lapsi tekee erehdyksen, he voivat auttaa häntä oppimaan siitä, sen sijaan että arvostelisivat häntä ankarasti. Luotettavan maineen ansaitseminen on saavutus, josta lapset tulevat olemaan ylpeitä, ja se edistää heidän ’kasvamistaan pelastukseen’.
Vanhemmat pitävät lasta silmällä, ja kun he havaitsevat lapsen kasvaessa muutoksia, he mukauttavat valmennuksensa valppaasti uusiin tilanteisiin. He ovat täysin rehellisiä ja avoimia hänelle. He kertovat hänelle, mitä he ajattelevat hänen toimistaan ja hänessä tapahtuvista muutoksista. Olemalla rehellisiä ja avoimia vanhemmat toivovat auttavansa lasta vaihtamaan vapaasti ajatuksiaan heidän kanssaan; hänestä ei tule muukalaista kodissa.
Nuori Daavid kehitti itsessään kaipauksen hengellisiä asioita kohtaan. Hänen kirjoittamansa psalmit paljastavat hänen arvostaneen syvästi Jehovan rakkautta. (Psalmi 23:1–6) Tämä luottamus Jehovaan oli hänelle tarpeen, kun hänen täytyi kohdata rohkeasti villi karhu, leijona ja lopulta filistealainen jättiläinen Goljat, joka oli herättänyt kauhua koko Israelin armeijan sotilaiden sydämissä. Kuvittele, kuinka ylpeä Iisain, Daavidin isän, onkaan täytynyt olla Daavidin uskosta! Daavid kehitti Jehovaan läheisen suhteen, joka kesti koko hänen elämänsä. (1. Samuelin kirja 17:32–37, 45–50; Psalmi 19:10, 11, 15; 15:1, 2; 24:3, 4) Meidänkin lapsemme voivat – meidän avullamme – luoda sellaisen läheisen suhteen Jehovaan ja olla samoin ylpeyden aiheitamme. Me emme kuitenkaan pysty saamaan sitä aikaan yksin.
Rukoilkaa apua
Kun Maanoah sai tietää, että hänestä tulisi isä, hän pyysi ohjeita lapsen kasvattamiseen ja valmentamiseen. Jehova vastasi hänen rukoukseensa. (Tuomarien kirja 13:8, 12, 24) Vanhempien ei pitäisi nykyäänkään laiminlyödä puhumista Jehovalle rukouksessa lapsistaan eikä viisauden pyytämistä häneltä yrittäessään opastaa lapsiaan elämän tiellä. Jehovan profeetta Samuel piti ”syntinä Herraa vastaan” sitä, että hän laiminlöisi Jehovan kansan puolesta rukoilemisen. (1. Samuelin kirja 12:23; vrt. Sananlaskut 1:24, 25.) Meidän pitäisi tuntea samanlaista vastuuntunnetta lapsiamme kohtaan. Me haluamme heidän oppivan suhtautumaan asioihin hengellisellä tavalla. Avun pyytäminen säännöllisesti rukouksessa on välttämätöntä.
Älkää luovuttako
Onko mikään tästä helppoa? Ei tietenkään. Tämä kaikki on antoisaa, muttei helppoa. On varmaa, että kun lapsemme tulee teini-ikään, ongelmia ja kriisitilanteita syntyy. Mutta kun niitä syntyy, älkää ajautuko paniikin valtaan. Hoitakaa ne yksitellen älkääkä odottako ihmeitä. Olkaa päättäväisiä, mutta älkää reagoiko niihin liian voimakkaasti; älkää esittäkö purevia huomautuksia vaan käsitelkää ongelmat kärsivällisesti. Jos me tällä tavoin säilytämme mielenmalttimme, kriisitilanne menee yleensä ohi, ja me voimme jälleen nauttia läheisestä suhteesta lapsiimme.
Kaikki Jumalaa pelkäävät vanhemmat haluavat lapsilleen parasta. Me haluamme heidän ’arvostavan pyhiä asioita’, kaipaavan Jumalan sanaa, niin että he sen avulla ’kasvaisivat pelastukseen’. On totta, että joskus kristityt vanhemmat joutuvat paljosta ja kovasta työstä huolimatta kokemaan sen, että heidän lapsensa vartuttuaan jättävät totuuden. Mutta kun teemme ahkerasti työtä, tällaista ei todennäköisesti tule tapahtumaan. Jehovan avulla me voimme tehdä kovasti työtä valmentaaksemme lapsiamme heidän tiensä mukaan. Olkoon palkintonamme se, että näemme heidän pysyvän totuuden tiellä koko elämänsä ajan. – Heprealaisille 12:16; 1. Pietari 2:2; Sananlaskut 22:6.
[Huomioteksti s. 28]
Jeesus käytti aikaa toisten ihmisten lasten kanssa. Mekin voimme varmasti käyttää aikaa omien lastemme kanssa
[Huomioteksti s. 29]
Jos haluatte lapsenne ’kaipaavan sanaa’, tehkää siitä mahdollisimman maukasta hänelle