SIDE, KAHLE

Sitova voima tai vaikutus; yhteenliittymisen syy; jokin, mikä yhdistää; jokin, mikä kahlitsee tai rajoittaa vapautta, kuten ketju tai käsiraudat; myös vankeus (monikollinen ”kahleet”). Raamatun aikoina käytettiin vankien vapauden rajoittamiseen monenlaisia välineitä, mm. jalkarautoja, jalkapuita, kahleita ja käsirautoja sekä vankiloita.

Raamatussa heprealainen sana neḥoʹšet, joka tarkoittaa yleensä ’kuparia’, käännetään usein vastineella ”kuparikahleet”, koska kahleet valmistettiin monesti kuparista tai pronssista, vaikka puuta ja rautaakin käytettiin (2Sa 3:34; 2Ku 25:7). Tocrasta Libyasta on löydetty rautakahleita, jotka muistuttavat suuresti niitä, jotka on kuvattu assyrialaisten palatsien reliefeissä. Kaksi metallirengasta, jotka ovat halkaisijaltaan 13 cm eli riittävän isoja nilkkojen kahlitsemiseen, on liitetty toisiinsa litteällä, 18 cm pituisella rautatangolla. Vangin on siksi ollut hyvin vaikea kävellä. Kreikankielinen ’jalkakahletta’ merkitsevä sana on peʹdē, ja se on sukua sanalle pous ’jalka’ (Lu 8:29).

Heprealainen verbi ʼa·sarʹ ’sitoa, panna kahleisiin’ (Tu 16:5; Hes 3:25; 2Ku 23:33) on kolmen muun vankeuteen liittyvän ilmauksen sanajuuri. ʼE·surʹ tarkoittaa ’kahleita, siteitä’ (Jer 37:15), mō·se·rōtʹ ’siteitä’ (Ps 2:3) ja ma·soʹret ’sidettä’ (Hes 20:37). Kreikkalainen vastine sanalle ”kahle” (tai ”side”) on de·smosʹ (Lu 8:29), ja synʹde·smos merkitsee ’yhdistävää sidettä’ eli ’yhdyssidettä’ (Ef 4:3, Int).

Vankien sitomiseen käytettiin myös ketjuja. Juuresta ra·taqʹ ’panna [kahleisiin]’ (Na 3:10) johtuu kaksi heprealaista sanaa, jotka tarkoittavat ketjua (retu·qahʹ ja rat·tōqʹ). Kreikankielinen ’ketjua’ tarkoittava sana on haʹly·sis (Mr 5:3, 4).

Monet uskolliset esikristillisen ajan todistajat joutuivat kahleisiin ja vankiloihin (Hpr 11:36). Kerrotaan, että kun Jaakobin poika Joosef oli Egyptissä, niin ”kahleilla vaivattiin hänen jalkojaan, rautoihin joutui hänen sielunsa” (Ps 105:18). Delila sitoi Simsonin seitsemällä vielä tuoreella jänteellä ja myöhemmin uusilla köysillä yrittäessään toimittaa hänet filistealaisten vangiksi, mutta Simson katkaisi ne vaivatta. Kun Simson lopulta menetti voimansa ja hänet vangittiin, hänet sidottiin kaksilla kuparikahleilla. (Tu 16:6–12, 21.) Temppelinvalvoja Pashur pani Jeremian jalkapuuhun, ja Juudan ruhtinaat sulkivat hänet vangiksi ”kahleiden taloon” (Jer 20:2, 3; 37:15).

Jehova salli Assyrian kuninkaan panna Juudan kuninkaan Manassen kuparikahleisiin tämän uskottomuuden vuoksi. Kuningas Nebukadnessar vei kuningas Sidkian vangiksi Babyloniin kuparikahleisiin sidottuna. (2Ku 25:7; 2Ai 33:11; Jer 39:7; 52:11.) Nebukadnessarin henkivartioston päällikkö Nebusaradan vapautti Jeremian ja päästi hänet käsiraudoista (Jer 40:1, 4).

Miehet, jotka ottivat Jeesuksen kiinni Getsemanen puutarhassa, sitoivat hänet ja veivät hänet Hannaan luo, joka lähetti hänet edelleen sidottuna Kaifaan luo. Sanhedrinin edessä pidetyn oikeudenkäynnin jälkeen Jeesus sidottiin sanhedrinin käskystä ja vietiin Pilatuksen luokse. (Joh 18:12, 13, 24, 28; Mr 15:1.) Ennen kuin Saul kääntyi kristillisyyteen ja hänestä tuli apostoli Paavali, hän ajoi kristittyjä takaa viedäkseen heidät sidottuina juutalaisten ylimpään tuomioistuimeen (Ap 9:2, 21). Herodes sidotutti Pietarin ketjuin kahden sotilaan väliin roomalaisen tavan mukaan (Ap 12:6, 7).

Ollessaan ensimmäistä kertaa vankina Roomassa Paavali kirjoitti sieltä useita kirjeitä, ja hän mainitsee niissä olevansa vankilakahleissa ja sanoo itseään ”lähettilääksi kahleissa” (Ef 6:20; Fil 1:7, 13–17; Kol 4:18; Flm 10, 13). Hänellä oli kuitenkin melkoisesti liikkumisvapautta, kuten käy ilmi siitä, mitä hänen tilanteestaan kerrotaan Apostolien tekojen 28:16–31:ssä, ja sen ansiosta hän saattoi kirjoittaa, ottaa vastaan vieraita ja saarnata heille. Paavali vapautettiin, mutta myöhemmin hänet pidätettiin uudelleen. Ollessaan toisen kerran vankina Roomassa Paavali oli jälleen kahleissa, ja tuo vankeus päättyi hänen teloitukseensa (Flm 22; 2Ti 1:16; 2:9; 4:6–8).

Vertauskuvallista käyttöä. Sanoja ”siteet” ja ”kahleet” käytetään Raamatussa usein vankeuden tai jonkinlaisen rajoittamisen kielikuvana. Babylonin pakkosiirtolaisuudesta puhuttaessa Siionin ennustetaan olevan sidottuna, siteet kaulassaan (Jes 52:2). Vaikka monilla pakkosiirtolaisilla oli lopulta omat talonsa ja melkoisesti vapautta, heillä ei ollut lupaa palata Siioniin eli Jerusalemiin (Jer 29:4, 5).

Jumala on ”iankaikkisin kahlein” rajoittanut tottelemattomien enkelien olinpaikaksi ”sakean pimeyden” (Ju 6). Heistä sanotaan myös, että heidät luovutettiin ”sakean pimeyden kuiluihin” (2Pi 2:4). Raamatun todisteet osoittavat, ettei heiltä ole evätty kaikkea liikkumisvapautta, sillä ovathan he kyenneet riivaamaan ihmisiä ja heillä oli jopa pääsy taivaisiin, kunnes Mikael ja hänen enkelinsä heittivät heidät sieltä alas maahan (Mr 1:32; Il 12:7–9). Enkeli, jolla on syvyyden avain, sitoo Saatana Panettelijan suurella kahleketjulla ja heittää hänet syvyyteen tuhanneksi vuodeksi, minkä jälkeen hänet päästetään irti vähäksi aikaa (Il 20:1–3). Koska enkeliluomukset eivät ole lihaa ja verta, tämä kahleketju viittaa epäilemättä johonkin sitovaan voimaan, josta meillä ei ole mitään tietoa.

Jeesus paransi naisen, jota hän sanoi Saatanan pitäneen sidottuna ja joka oli ollut koukistuneena kaksin kerroin 18 vuotta heikkouden hengen vuoksi (Lu 13:11, 16). Pietari sanoi Simonia, joka yritti ostaa pyhän hengen lahjan, ”epävanhurskauden siteeksi” (Ap 8:23).

Moraalittoman naisen käsiä verrataan kahleisiin, ja häntä seuraava mies on kuin ”tyhmän kuritusta varten jalkarautoihin pantu” (Sr 7:26; San 7:22).

Hesekiel puhuu myönteisessä mielessä ”liiton siteestä” liiton sitovan voiman vuoksi (Hes 20:37). Avioliiton katsotaan ’sitovan’ siinä olevia (Ro 7:2; 1Ko 7:27, 39). Rakkauden sanotaan olevan ”täydellinen yhdysside” (Kol 3:14).