Vaella jatkuvasti valossa ja rakkaudessa

Kohokohtia Johanneksen 1. kirjeestä

JEHOVA on valon ja rakkauden lähde. Meidän täytyy odottaa hengellistä valoa Jumalalta. (Psalmi 43:3) Ja rakkaus kuuluu hänen pyhän henkensä hedelmiin. – Galatalaisille 5:22, 23.

Apostoli Johanneksen ensimmäisessä henkeytetyssä kirjeessä käsitellään valoa, rakkautta ja muita asioita. Se kirjoitettiin todennäköisesti Efesoksessa tai sen lähellä noin vuonna 98. Tärkeä syy sen kirjoittamiseen oli kristittyjen suojeleminen luopumukselta ja heidän auttamisensa vaeltamaan jatkuvasti valossa. Koska me kohtaamme haasteita, jotka koskevat rakkauttamme, uskoamme ja nuhteettomuuttamme totuutta kohtaan, tämän kirjeen tarkastelu hyödyttää meitä varmasti.

’Vaella valossa’

Johannes ilmaisi selvästi, että uskollisten kristittyjen täytyy vaeltaa hengellisessä valossa. (1:1 – 2:29) Hän sanoi: ”Jumala on valo eikä hänen yhteydessään ole lainkaan pimeyttä [ei mitään pahaa, moraalitonta, valhetta tai epäpyhää].” Koska hengellä voidellut kristityt ’vaeltavat valossa’, heillä on ”osallisuus” Jumalan, Kristuksen ja toistensa kanssa. Jeesuksen veri on myös puhdistanut heidät synnistä.

Olemmepa voideltuja kristittyjä, joilla on taivaallinen toivo, tai odotammepa ikuista elämää maan päällä, me hyödymme edelleen Jeesuksen uhrista vain, jos rakastamme veljiämme mutta emme maailmaa. Meidän täytyy myös välttää sitä, etteivät luopiot vaikuta meihin, esimerkiksi ”antikristus”, joka kieltää sekä Isän että Pojan. Ja älkäämme koskaan unohtako, että vain ne voivat nauttia ikuisesta elämästä, jotka pitävät kiinni totuudesta ja harjoittavat vanhurskautta.

Jumalan lapset ilmaisevat rakkautta

Seuraavaksi Johannes tunnisti Jumalan lapset. (3:1 – 4:21) Ensiksikin he tekevät sitä, mikä on vanhurskasta. He myös tottelevat Jehova Jumalan käskyä, ’että he uskovat hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastavat toisiaan’.

Ihmisellä, joka ”tuntee Jumalan”, on tietoa Jehovan tarkoituksista ja siitä, miten Hänen rakkauttaan ilmaistaan. Tämän tulisi auttaa häntä ilmaisemaan rakkautta. Itse asiassa ”joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus”. Jumalallista rakkautta osoitettiin, kun Jumala ”lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä”. Jos Jehova rakasti meitä siinä määrin, me olemme velvollisia rakastamaan toisiamme. Todellakin jokaisen, joka väittää rakastavansa Jumalaa, täytyy myös rakastaa hengellistä veljeään.

Usko ”voittaa maailman”

Rakkaus saa Jumalan lapset noudattamaan hänen käskyjään, mutta uskonsa välityksellä he ’voittavat maailman’. (5:1–21) Uskomme Jumalaan, hänen Sanaansa ja hänen Poikaansa tekee meille mahdolliseksi ”voittaa maailma” hylkäämällä sen väärä ajattelu ja menettelytavat ja noudattamalla Jehovan käskyjä. Jumala on antanut ’maailman voittajille’ ikuisen elämän toivon ja kuulee heidän rukouksensa, jotka ovat sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. Koska kukaan ”Jumalasta syntynyt” ei harjoita syntiä, Saatana ei tartu sellaiseen ihmiseen otteellaan. Mutta sekä voideltujen että niiden Jehovan palvojien, joilla on maallinen toivo, tulisi muistaa, että ”koko maailma on paholaisen vallassa”.

[Tekstiruutu/Kuva s. 29]

Sovitusuhri: Jeesus ”on sovitusuhri meidän [hänen voideltujen seuraajiensa] syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman [muun ihmiskunnan] syntien”. (1. Johannes 2:2) Hänen kuolemansa oli sovitus (kreikaksi hi·la·smosʹ, joka merkitsee ’lepyttämiskeinoa’, ’sovitusta’) mutta ei siinä mielessä, että sillä tyynnytetään Jumalan loukattuja tunteita. Sen sijaan Jeesuksen uhri tyydytti täydellisen jumalallisen oikeuden vaatimukset. Miten? Antamalla vanhurskaan ja oikeudenmukaisen perustan syntien anteeksi antamiselle, niin että Jumala ”olisi vanhurskas silloinkin, kun hän julistaa vanhurskaaksi sen [luonnostaan syntisen ihmisen], jolla on usko Jeesukseen”. (Roomalaisille 3:23–26; 5:12) Antamalla keinon ihmisten syntien täydelliseen sovittamiseen Jeesuksen uhri teki ihmisille otolliseksi eli suotuisaksi pyrkiä ja päästä jälleen takaisin oikeaan suhteeseen Jehovan kanssa. (Efesolaisille 1:7; Heprealaisille 2:17) Miten kiitollisia meidän kaikkien tulisikaan olla tästä!