VAAKA

Painonmääritysväline. Muinoin tunnetussa yksinkertaisessa vaa’assa oli vaakasuora tanko (vaa’anselkä), joka oli ripustettu keskeltä tapin tai nuoran varaan ja jonka molemmista päistä riippui vaakakuppi tai koukku. Punnittava tavara pantiin toiseen vaakakuppiin (tai ripustettiin toiseen koukkuun, kuten pieni rahaa sisältävä pussi) ja toiselle puolelle pantiin punnukset (Jer 32:10; Jes 46:6; 1Mo 23:15, 16; Hes 5:1; ks. RAHA). Nälänhädän aikaan jopa ruoka saatettiin punnita huolellisesti vaa’alla. Ilmestyksen 6:5:ssä kuvattu mustan hevosen ratsastaja piti kädessään vaakaa ”leivän punnitsemiseksi, mikä kuvasi – – huonoja aikoja, jolloin elintarvikkeet olivat huikean kalliita” (The Expositor’s Greek Testament, toim. W. Nicoll, 1967, V osa, s. 390).

Jehova vaati vaakojen käytössä rehellisyyttä ja tarkkuutta (3Mo 19:35, 36), sillä petollinen vaaka oli hänestä inhottava (San 11:1; 16:11; Hes 45:10). Vaaka voitiin tehdä epätarkaksi siten, että vaa’anselän puoliskot tehtiin eripituisiksi, tai vaa’an herkkyyttä voitiin vähentää käyttämällä suhteellisen lyhyttä tai paksua ja raskasta vaa’anselkää. Toisinaan israelilaiset käyttivät vaakoja petollisesti (Ho 12:7; Am 8:5), ja he pahensivat petostaan käyttämällä kahdenlaisia punnuksia, toisia ostaessaan ja toisia myydessään (San 20:23).

Esimerkiksi Job puhui vaa’asta kuvaannollisesti, kun hän toivoi, että ’hänen vastoinkäymisensä pantaisiin vaakaan’ (Job 6:2). Ihmisten pienuutta korostettiin toteamalla, että he ovat vaa’assa kevyempiä kuin henkäys (Ps 62:9), ja kansakuntien sanottiin olevan kuin merkityksetön tomukerros vaa’assa Jehovalle, joka pystyi ikään kuin punnitsemaan kaikki kukkulat vaa’alla (Jes 40:12, 15). Joskus vaaka kuvasi tarkkuutta tuomittaessa (Job 31:6; Da 5:27).