Paremmat ajat ovat edessä
”MEIDÄN tilanteemme on yksi-nolla-yksi”, sanoo muuan nainen.
”Minulla menee vielä huonommin”, toteaa hänen ystävänsä. ”Tilanteeni on nolla-nolla-yksi.”
Joissakin Länsi-Afrikan maissa ei tällaista keskustelua tarvitse selittää. Päivittäisen kolmen aterian sijasta (yksi-yksi-yksi) jollakulla voi olla varaa vain yksi-nolla-yhteen eli kahteen ateriaan päivässä – aamiaiseen ja illalliseen. Muuan nuori mies, jonka tilanne on nolla-nolla-yksi, selittää: ”Syön kerran päivässä. Täytän jääkaappini vedellä. Syön garia [maniokkia] ennen nukkumaanmenoa. Näin minä olen tullut toimeen.”
Nykyään yhä useammat ihmiset elävät tällaisessa ahdingossa. Hinnat nousevat, ja rahan ostovoima pienenee.
Elintarvikepula ennustettiin
Apostoli Johannekselle annettujen näkyjen sarjassa Jumala ennusti ne vaikeat olosuhteet, joissa monet nykyään elävät. Niihin kuuluisi muun muassa elintarvikepula. Johannes kertoo: ”Minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.” (Ilmestys 6:5.) Tämä onnettomuutta tietävä hevonen ja sen ratsastaja kuvaavat nälänhätää – ruokaa olisi niin vähän, että sitä säännösteltäisiin punnitsemalla se vaa’alla.
Seuraavaksi apostoli Johannes sanoo: ”Ja minä kuulin äänen – – sanovan: ’Litra vehnää denaarilla, ja kolme litraa ohria denaarilla.’” Johanneksen päivinä litra vehnää oli sotilaan päiväannos ja denaari oli päivän työstä maksettava palkka. Richard Weymouthin käännös tästä jakeesta kuuluukin siksi seuraavasti: ”Koko päivän palkka leivästä, ja koko päivän palkka kolmesta ohrakakusta.” (Ilmestys 6:6.)
Mikä on koko päivän palkka nykyään? Maailman väestön tilaa käsittelevässä raportissa huomautetaan: ”Noin 1,1 miljardia ihmistä, suunnilleen 30 prosenttia kehitysmaiden väestöstä, elää noin yhdellä dollarilla [noin 4,5 mk] päivässä.” (State of World Population, 1994.) Maailman köyhät saavat siis päivän palkalla jotakuinkin yhden leivän.
Tämä ei tietenkään hämmästytä niitä, jotka ovat hyvin köyhiä. ”Leipää!” huudahti muuan mies. ”Kuka leipää syö? Leipä on nykyään ylellisyysruokaa!”
Ironista kyllä, ruoasta ei ole puutetta. YK:n lähteiden mukaan maailman ruoantuotanto on kasvanut viimeksi kuluneina kymmenenä vuotena 24 prosenttia, joka on enemmän kuin maailman väestönkasvu. Kaikki eivät kuitenkaan ole päässeet nauttimaan tästä ruoan lisääntyvästä määrästä. Esimerkiksi Afrikassa ruoantuotanto laski todellisuudessa 5 prosenttia, samalla kun väestö kasvoi 34 prosenttia. Huolimatta siitä, että ruokaa on yleensä runsaasti kaikkialla maailmassa, monissa maissa kärsitään jatkuvasti ruokapulasta.
Ruokapula korottaa hintoja. Työttömyyden, alhaisten palkkojen ja kasvavan inflaation vuoksi on entistä vaikeampaa hankkia rahaa saatavissa olevien tarvikkeiden ostamiseen. Eräässä kehitysraportissa todetaan: ”Ihmiset eivät näe nälkää siksi, ettei ruokaa ole saatavissa, vaan siksi, ettei heillä ole varaa ostaa sitä.” (Human Development Report 1994.)
Epätoivo ja turhautuneisuus kasvavat. ”Ihmisistä tuntuu, että tämä päivä on huono, mutta huominen vielä huonompi”, sanoi Länsi-Afrikassa asuva Glory. Muuan toinen nainen sanoi: ”Ihmiset uskovat lähestyvänsä katastrofia. He uskovat, että jonakin päivänä torilla ei ole enää mitään.”
Jehova huolehti palvelijoistaan menneisyydessä
Jumalan palvelijat tietävät, että Jehova palkitsee uskollisensa huolehtimalla heidän tarpeistaan ja antamalla heille voimaa kamppailla vaikeita olosuhteita vastaan. Tällainen luottamus Jumalan kykyyn huolehtia heistä on itse asiassa olennainen osa heidän uskoaan. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä.” (Heprealaisille 11:6.)
Jehova on aina huolehtinut uskollisista palvelijoistaan. Jehova antoi profeetta Elialle ruokaa kolme ja puoli vuotta kestäneen kuivuuden aikana. Aluksi Jumala käski kaarneita viemään Elialle leipää ja lihaa. (1. Kuningasten kirja 17:2–6.) Myöhemmin Jehova huolehti ihmeen avulla erään lesken jauho- ja öljyvarastosta, niin että tämä saattoi elättää Elian (1. Kuningasten kirja 17:8–16). Tuon saman nälänhädän aikana Jehova huolehti myös siitä, että hänen profeettansa saivat leipää ja vettä pahan kuningattaren Iisebelin aiheuttamasta kiihkeästä uskonnollisesta vainosta huolimatta (1. Kuningasten kirja 18:13).
Kun Babylonian kuningas piiritti myöhemmin luopio-Jerusalemia, ihmisten täytyi ”syödä leipää painon mukaan ja huolissansa” (Hesekiel 4:16). Tilanne muodostui niin toivottomaksi, että jotkut naiset söivät omien lastensa lihaa (Valitusvirret 2:20). Mutta vaikka profeetta Jeremia olikin pidätettynä saarnaamisensa vuoksi, Jehova piti huolen siitä, että Jeremialle ”annettiin leipäkakku päivässä Leipurienkadulta, kunnes kaikki leipä oli kaupungista loppunut” (Jeremia 37:21).
Unohtiko Jehova Jeremian leivän loputtua? Ilmeisesti ei, sillä kun babylonialaiset kukistivat kaupungin, Jeremialle annettiin ”evästä ja lahjoja” ja hänet ’päästettiin menemään’ (Jeremia 40:5, 6; ks. myös Psalmit 37:25).
Jumala tukee palvelijoitaan nykyään
Nykyäänkin Jehova huolehtii palvelijoistaan sekä aineellisesti että hengellisesti, niin kuin hän huolehti heistä menneiden sukupolvien aikana. Ajatellaanpa esimerkiksi Länsi-Afrikassa asuvan Lamitunden tapausta. Hän kertoo: ”Omistin melko suuren kanalan. Eräänä päivänä aseistautuneet ryöstäjät tulivat tilalle ja varastivat suurimman osan kanoista, varageneraattorin ja rahamme. Pian tämän jälkeen harvat jäljelle jääneet kanat sairastuivat ja kuolivat. Kanalani oli mennyttä. Yritin kahden vuoden ajan löytää työtä menestyksettä. Tilanne oli todella tukala, mutta Jehova antoi meille voimaa.
Noista vaikeista ajoista minua auttoi selviytymään ennen kaikkea se, että ymmärsin Jehovan sallivan näiden tapausten kohdata meitä jalostaakseen meitä. Vaimoni ja minä tutkimme edelleen säännöllisesti Raamattua perheenä, ja se todella auttoi meitä. Myös rukous oli valtava voiman lähde. Toisinaan minun ei tehnyt mieli rukoilla, mutta kun rukoilin, minusta tuntui paremmalta.
Tuona vaikeana aikana opin ymmärtämään, että on todella tärkeää mietiskellä sitä, mitä Raamatussa sanotaan. Ajattelin paljon psalmia 23, jossa puhutaan Jehovasta Paimenenamme. Toinen minua rohkaiseva raamatunkohta oli Filippiläiskirjeen 4:6, 7, jossa puhutaan ’Jumalan rauhasta, joka ylittää kaiken ajatuksen’. Minua vahvisti myös 1. Pietarin kirjeen 5:6, 7, jossa sanotaan: ’Nöyrtykää sen tähden Jumalan väkevän käden alle, jotta hän korottaisi teidät aikanaan, samalla kun heitätte kaiken huolenne hänelle, koska hän huolehtii teistä.’ Kaikki nämä jakeet auttoivat minua noina vaikeina aikoina. Kun ihminen mietiskelee, hän saa mielessään olevien masentavien asioiden tilalle muuta ajateltavaa.
Minulla on nyt jälleen työtä, mutta rehellisesti sanoen tilanne ei ole kovinkaan helppo. Kuten Raamatussa 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5:ssä ennustettiin, elämme ’viimeisiä päiviä’, joille ovat tunnusomaisia ’kriittiset ajat, joista on vaikea selviytyä’. Emme voi muuttaa sitä, mitä tuossa raamatunkohdassa sanotaan. Siksi en odotakaan elämän olevan helppoa. Tunnen silti, että Jehovan henki auttaa minua kamppailemaan.”
Huolimatta näistä kriittisistä ajoista, joita elämme, ne jotka luottavat Jehovaan ja hänen Kuningas-Poikaansa, Kristukseen Jeesukseen, eivät tule pettymään (Roomalaisille 10:11). Jeesus itse vakuuttaa: ”Tämän johdosta minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne. Eikö sielu merkitse enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Tarkkailkaa kiinteästi taivaan lintuja, koska ne eivät kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin; silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä yhtä kyynärääkään elinikäänsä? Ja miksi olette huolissanne vaatteista?” (Matteus 6:25–28.)
Nuo ovat todellakin tutkivia kysymyksiä näinä kriittisinä aikoina. Jeesus kuitenkin jatkoi seuraavilla rauhoittavilla sanoilla: ”Ottakaa oppia kedon liljoista, kuinka ne kasvavat; ne eivät uurasta eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille, ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä. Jos nyt Jumala näin vaatettaa kedon kasvillisuuden, joka tänään on täällä ja huomenna heitetään uuniin, eikö paljon ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ Sillä kaikkia näitä kansat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:28–33.)
Paremmat ajat ovat edessä
Kaikki merkit viittaavat siihen, että monissa osissa maailmaa taloudellinen ja sosiaalinen rappiotila tulee syvenemään entisestään. Jumalan kansaan kuuluvat kuitenkin tajuavat, että nämä olosuhteet ovat tilapäisiä. Kuningas Salomon loistoisa hallituskausi oli ennakkovälähdys sellaisen Salomoa suuremman Kuninkaan vanhurskaasta hallitusvallasta, joka tulee hallitsemaan koko maata (Matteus 12:42). Tuo Kuningas on Kristus Jeesus, ”kuningasten Kuningas ja herrojen Herra” (Ilmestys 19:16).
Psalmissa 72, joka täyttyi ensin kuningas Salomossa, kuvaillaan Jeesuksen Kristuksen suurenmoista hallintoa. Katsohan joitakin loistavia seikkoja, joita siinä ennustetaan maan tulevaisuudesta Kristuksen toimiessa Kuninkaana:
Rauhaisat olosuhteet kautta maailman: ”Hänen päivinänsä vanhurskaus kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole. Hallitkoon hän merestä mereen ja Eufrat-virrasta maan ääriin saakka.” (Psalmit 72:7, 8.)
Huolenpito vähäosaisista: ”Hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole. Hän armahtaa vaivaista ja köyhää ja pelastaa köyhäin sielun. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis.” (Psalmit 72:12–14.)
Runsaasti ruokaa: ”Maa kasvakoon runsaasti viljaa, vuorten huippuja myöten.” (Psalmit 72:16.)
Jehovan kunnia täyttää maan: ”Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee. Kiitetty olkoon hänen kunniansa nimi iankaikkisesti, ja kaikki maa olkoon täynnä hänen kunniaansa.” (Psalmit 72:18, 19.)
Paremmat ajat ovat siis todellakin edessä.