Iloitse Valtakunnan toivossa!

”Iloitkaa toivossa. Kestäkää ahdistuksessa.” – ROOMALAISILLE 12:12.

1. Miksi voimme saada iloa Jehovan yhteydessä, ja mitä apostoli Paavali kehotti kristittyjä tekemään?

”ONNELLINEN Jumala.” (1. Timoteukselle 1:11) Nämä sanat soveltuvat erittäin hyvin Jehovaan! Miksi? Koska kaikki hänen tekonsa tuottavat hänelle paljon onnellisuutta. Jehova on kaiken hyvän ja onnellisuutta tuottavan Lähde, ja siksi kaikki hänen älylliset luomuksensa voivat saada onnellisuutta olemalla hänen yhteydessään. Apostoli Paavali kehottikin sopivasti kristittyjä arvostamaan iloista etuaan tuntea Jehova Jumala, olemaan kiitollisia kaikista Hänen luomakuntaan kuuluvista suurenmoisista lahjoistaan ja iloitsemaan siitä rakkaudellisesta huomaavaisuudesta, jota Hän osoittaa heitä kohtaan. Paavali kirjoitti: ”Iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa!” – Filippiläisille 4:4; Psalmi 104:31.

2. Mikä toivo tuottaa paljon iloa, ja mitä kristittyjä kannustetaan tekemään tämän toivon yhteydessä?

² Noudattavatko kristityt tätä Paavalin esittämää kehotusta? Noudattavat tosiaankin! Jeesuksen Kristuksen hengelliset veljet iloitsevat siinä loistavassa toivossa, jonka Jumala avasi heidän eteensä. (Roomalaisille 8:19–21; Filippiläisille 3:20, 21) He tietävät osallistuvansa ihmiskunnan, sekä elävien että kuolleiden, suurenmoisen tulevaisuudentoivon täyttämiseen palvellessaan Kristuksen kanssa hänen taivaallisessa Valtakunta-hallituksessaan. Kuvittelehan, miten suuresti he perijätovereina iloitsevatkaan eduistaan palvellessaan kuninkaina ja pappeina! (Ilmestys 20:6) Millaista onnellisuutta he kokevatkaan auttaessaan uskollista ihmiskuntaa saavuttamaan täydellisyyden ja antaessaan ohjausta paratiisin ennallistamiseksi maapallomme päälle! Oikeastaan kaikilla Jumalan palvelijoilla on ”sen ikuisen elämän toivon peruste, jonka Jumala, joka ei voi valehdella, lupasi ammoiset ajat sitten”. (Tiitukselle 1:2) Tämän suurenmoisen toivon vuoksi apostoli Paavali kannustaa kaikkia kristittyjä: ”Iloitkaa toivossa.” – Roomalaisille 12:12.a

Tosi ilo – sydämen ominaisuus

3, 4. a) Mitä sana ”iloita” merkitsee, ja miten usein kristittyjen tulisi iloita? b) Mitä tosi ilo on, ja mistä se riippuu?

³ Sana ”iloita” merkitsee ilon tuntemista ja ilmaisemista; siihen ei liity mitään sairaalloista tai keinotekoisesti aiheutettua tai ylenpalttista riehakkuutta. Raamatussa ’iloitsemisen’ ja ’riemuitsemisen’ vastineina käytetyt heprealaiset ja kreikkalaiset sanat ilmaisevat sekä sisäistä tunnetta että ilon ulkonaista osoittamista. Kristittyjä kannustetaan ’iloitsemaan jatkuvasti’, ’iloitsemaan aina’. – 2. Korinttolaisille 13:11; 1. Tessalonikalaisille 5:16.

⁴ Mutta miten voi iloita aina? Se on mahdollista siksi, että tosi ilo on sydämen ominaisuus, syvä, sisäinen, hengellinen ominaisuus. (5. Mooseksen kirja 28:47; Sananlaskut 15:13; 17:22) Se on Jumalan hengen hedelmä, jonka Paavali luettelee heti rakkauden jälkeen. (Galatalaisille 5:22) Koska se on sisäinen ominaisuus, se ei riipu ulkonaisista seikoista, ei edes veljistämme. Sen sijaan se riippuu Jumalan pyhästä hengestä. Se kumpuaa sen tiedon tuottamasta syvästä sisäisestä tyytyväisyydestä, että meillä on totuus ja Valtakunnan toivo ja että toimimme Jehovaa miellyttävällä tavalla. Siksi ilo ei ole vain meille syntymästämme saakka ominainen persoonallisuuden piirre. Se on osa ”uutta persoonallisuutta”, kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka olivat tunnusomaisia Jeesukselle Kristukselle. – Efesolaisille 4:24; Kolossalaisille 3:10.

5. Milloin ja miten iloa voidaan ilmaista ulospäin?

⁵ Vaikka ilo on sydämen ominaisuus, sitä voidaan kuitenkin toisinaan osoittaa ulospäin. Millaisia ovat nämä ajoittaiset ulkonaiset ilon ilmaukset? Ne voivat vaihdella tyynistä kasvonilmeistä aina ilosta hypähtelyyn saakka. (1. Kuningasten kirja 1:40; Luukas 1:44; Apostolien teot 3:8; 6:15) Merkitseekö tämä sitten sitä, että ihmiset, jotka eivät ole puheliaita tai eivät aina hymyile, eivät olisi iloisia? Ei! Tosi ilo ei ilmene alituisena lörpöttelynä, nauruna, hymyilemisenä tai virnistelynä. Olosuhteet saavat ilon ilmenemään eri tavoin. Ei ainoastaan ilo saa meitä tuntemaan yhteenkuuluvuutta valtakunnansalissa, vaan ennemminkin veljellinen kiintymyksemme ja rakkautemme.

6. Miksi kristityt voivat aina iloita jopa kohdatessaan epämiellyttäviä tilanteita?

⁶ Ilon muuttumaton piirre on sen sisäinen pysyvyys kristillisen uuden persoonallisuuden syvällisenä piirteenä. Tämän ansiosta on mahdollista aina iloita. Tietysti saatamme toisinaan olla levottomia jostakin tai kohdata epämiellyttäviä tilanteita. Mutta silti meillä voi olla ilo sydämessämme. Jotkut varhaiskristityt olivat orjia, joiden isäntiä oli vaikea miellyttää. Saattoivatko sellaisetkin kristityt aina iloita? Saattoivat, koska heillä oli Valtakunnan toivo ja ilo sydämessään. – Johannes 15:11; 16:24; 17:13.

7. a) Mitä Jeesus sanoi ahdistuksessa iloitsemisesta? b) Mikä auttaa meitä kestämään ahdistuksessa, ja kuka antoi tästä parhaan esimerkin?

⁷ Sanottuaan: ”Iloitkaa toivossa” apostoli Paavali heti lisäsi: ”Kestäkää ahdistuksessa.” (Roomalaisille 12:12) Jeesuskin puhui ahdistuksessa iloitsemisesta sanoessaan Matteuksen 5:11, 12:ssa: ”Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni soimaavat teitä ja vainoavat teitä – –. Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa.” Iloitsemisen ja ilosta hyppelemisen ei tässä tarvitse merkitä ilon kirjaimellisia ulkoisia ilmauksia; se on pääasiallisesti syvää sisäistä tyydytystä, jota ihminen tuntee Jehovan ja Jeesuksen Kristuksen miellyttämisestä pysyessään lujana koettelemuksessa. (Apostolien teot 5:41) Juuri ilo auttaakin meitä kestämään ollessamme ahdistuksessa. (1. Tessalonikalaisille 1:6) Jeesus antoi tästä parhaan esimerkin. Raamatussa kerrotaan hänestä: ”Siitä ilosta, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun.” – Heprealaisille 12:2.

Iloitkaamme toivossa ongelmista huolimatta

8. Mitä ongelmia kristitty voi kohdata, mutta miksi ongelmat eivät riistä kristityltä hänen iloaan?

⁸ Jehovan palvelijana oleminen ei vapauta ihmistä ongelmista. Hänellä voi olla perheongelmia, taloudellisia vaikeuksia tai heikko terveys, tai jotkut hänen omaisensa voivat kuolla. Vaikka sellaiset seikat voivat aiheuttaa surua, ne eivät riistä meiltä Valtakunnan toivossa iloitsemisen perustaa, sydämessämme olevaa sisäistä iloa. – 1. Tessalonikalaisille 4:13.

9. Mitä ongelmia Aabrahamilla oli, ja mistä tiedämme, että hän tunsi iloa sydämessään?

⁹ Ajattele esimerkiksi Aabrahamia. Hänen elämänsä ei aina ollut miellyttävää. Hänellä oli perheongelmia. Hänen sivuvaimonsa Haagar ja hänen vaimonsa Saara eivät tulleet keskenään toimeen. Syntyi suukopua. (1. Mooseksen kirja 16:4, 5) Ismael teki pilaa Iisakin kustannuksella ja vainosi häntä. (1. Mooseksen kirja 21:8, 9; Galatalaisille 4:29) Lopulta Aabrahamin rakas vaimo Saara kuoli. (1. Mooseksen kirja 23:2) Näistä ongelmista huolimatta hän iloitsi toivosta, joka koski Valtakunnan Siementä, Aabrahamin Siementä, jonka välityksellä kaikki perhekunnat maan päällä tulisivat siunatuiksi. (1. Mooseksen kirja 22:15–18) Ilo sydämessään hän kesti Jehovan palveluksessa sadan vuoden ajan lähdettyään kotikaupungistaan Uurista. Siksi hänestä on kirjoitettu: ”Hän odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala.” Koska Aabraham uskoi tulevaan messiaaniseen Valtakuntaan, niin Herra Jeesus, jonka Jumala oli silloin jo nimittänyt Kuninkaaksi, saattoi sanoa: ”Aabraham – – riemuitsi odottaessaan näkevänsä minun päiväni, ja hän näki sen ja iloitsi.” – Heprealaisille 11:10; Johannes 8:56.

10, 11. a) Mikä kamppailu meillä kristittyinä on, ja miten meidät pelastetaan? b) Mikä korvaa sen, että emme pysty täydellisesti käymään taistelua syntistä lihaamme vastaan?

¹⁰ Mekin joudumme epätäydellisinä ihmisinä taistelemaan syntistä lihaamme vastaan, ja tämä kamppailu oikein tekemiseksi voi olla hyvin tuskallista. Heikkouksiamme vastaan taistelemisemme ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei meillä olisi toivoa. Paavali oli epätoivoissaan tämän ristiriidan vuoksi ja sanoi: ”Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Roomalaisille 7:24, 25) Meidät pelastetaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen antamiensa lunnaiden välityksellä. – Roomalaisille 5:19–21.

¹¹ Kristuksen lunastusuhri korvaa sen, että me emme pysty käymään taistelua täydellisesti. Me voimme iloita näistä lunnaista, koska niiden ansiosta meillä voi olla puhdas omatunto ja voimme saada syntimme anteeksi. Heprealaiskirjeen 9:14:ssä Paavali puhuu ”Kristuksen verestä”, jolla on voima ’puhdistaa meidän omatuntomme kuolleista teoista’. Kristittyjen ei siksi tarvitse kantaa omallatunnollaan tuomion ja syyllisyyden tunteita. Tämä yhdessä meillä olevan toivon kanssa antaa voimakkaan kannustimen iloiselle onnellisuudelle. (Psalmi 103:8–14; Roomalaisille 8:1, 2, 32) Toivomme mietiskeleminen rohkaisee meitä kaikkia käymään taistelun menestyksellisesti.

Pitäkäämme toivomme läheisenä mielessä

12. Mitä toivoa voidellut kristityt voivat mietiskellä?

¹² Sekä hengellä voidellun jäännöksen että muiden lampaitten on tärkeää pitää ”pelastuksen toivonsa” jatkuvasti mielessä ja käyttää sitä kuin suojaavaa kypärää. (1. Tessalonikalaisille 5:8) Voidellut kristityt voivat mietiskellä suurenmoista etua saada kuolemattomuus taivaassa, päästä Jehova Jumalan luo ja nauttia siitä, että saavat olla henkilökohtaisesti kirkastetun Jeesuksen Kristuksen ja apostolien ja kaikkien muiden niihin 144 000:een kuuluvien kanssa, jotka ovat säilyttäneet nuhteettomuutensa läpi vuosisatojen. Miten sanoinkuvaamattoman suurenmoista seuraa!

13. Mitä vielä maan päällä olevat voidellut ajattelevat toivostaan?

¹³ Mitä muutamat vielä maan päällä olevat voidellut ajattelevat Valtakunnan toivostaan? Se voidaan tiivistää vuonna 1913 kastetun F. W. Franzin, Vartiotorni-seuran presidentin, sanoihin: ”Toivomme on varma, ja se toteutuu täysin viimeisimmällekin pienen lauman 144 000 jäsenestä yli kaiken sen mitä olemme edes kuvitelleetkaan. Me jäännökseen kuuluvat, jotka olimme mukana vuonna 1914, jolloin odotimme meidän kaikkien menevän taivaaseen, emme ole lakanneet arvostamasta tuota toivoa. Tuo toivo on meissä yhtä voimakkaana kuin ennenkin, ja me annamme arvoa sille aina vain enemmän, mitä kauemmin joudumme odottamaan sen toteutumista. Sitä kannattaa odottaa, vaikka sitä täytyisi odottaa miljoona vuotta. Pidän toivoamme suuremmassa arvossa kuin koskaan ennen, enkä koskaan halua lakata arvostamasta sitä. Pienen lauman toivo varmistaa myös sen, että muiden lampaitten suuren joukon odotus toteutuu pettämättömän varmasti yli suurimpienkin kuvitelmiemme. Siksi me olemme pysyneet lujina aina tähän hetkeen saakka ja aiomme pysyä lujina, kunnes Jumala on osoittanut, että hän toteuttaa ’kalliit ja hyvin suurenmoiset lupauksensa’.” – 2. Pietari 1:4; 4. Mooseksen kirja 23:19; Roomalaisille 5:5.

Iloitkaamme nyt paratiisitoivossa

14. Mikä toivo suuren joukon täytyy pitää mielessään?

¹⁴ Tällainen voitonriemuisen uskon ilmaus antaa muiden lampaitten suureen joukkoon kuuluville suurenmoisia syitä iloon. (Ilmestys 7:15, 16) Heidän täytyy pitää mielessään toivo säilyä elossa Harmagedonista. Luo siis katseesi aikaan, jolloin näet, miten Jumalan valtakunta saattaa kunniaan Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuuden ja pyhittää hänen loistoisan nimensä tuottamalla suuren ahdistuksen, joka puhdistaa maan niistä jumalattomista, joiden jumala on ollut Panettelija. Mikä ilo onkaan säilyä elossa tuosta suuresta ahdistuksesta! – Daniel 2:44; Ilmestys 7:14.

15. a) Millaista parantamistyötä Jeesus teki maan päällä ollessaan ja miksi? b) Millaisia terveydellisiä tarpeita on Harmagedonissa säilyneillä, ja miksi ne poikkeavat kuolleista herätettyjen tarpeista?

¹⁵ Ilmestyksen 7:17:ssä sanotaan suuresta joukosta: ”Karitsa – – on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.” Vaikka tämä profetia täyttyykin nykyään hengellisesti, niin Harmagedonissa säilyvät näkevät sen täyttyvän kirjaimellisesti. Miten niin? Mitä Jeesus teki ollessaan maan päällä? Hän paransi vammaisia, teki rammoista käveleviä, avasi kuurojen korvat ja sokeiden silmät, ja hän paransi lepratautisia, halvaantuneita ja ”kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaista raihnaisuutta”. (Matteus 9:35; 15:30, 31) Eivätkö kristityt juuri sitä nykyään tarvitsekin? Suuri joukko vie vanhan maailman aikaiset heikkoutensa ja vammansa uuteen maailmaan. Mitä me odotamme Karitsan tekevän niiden suhteen? Harmagedonissa säilyvien tarpeet tulevat poikkeamaan suuresti niiden tarpeista, jotka herätetään kuolleista. Ylösnouseville luodaan todennäköisesti kokonainen, terve ruumis, vaikka he eivät vielä saakaan inhimillistä täydellisyyttä. Koska he kokevat ylösnousemusihmeen, he eivät ilmeisesti sen jälkeen enää tarvitse ihmeparannusta aikaisempien vammojensa korjaamiseksi. Koska suureen joukkoon kuuluvilla on puolestaan ollut ainutlaatuinen kokemus säilyä elossa Harmagedonista, monet heistä tarvitsevat ihmeparannusta ja saavatkin sen. Nähtävästi yksi Jeesuksen parantamistekojen päätarkoituksista olikin esittää suuren joukon rohkaisuksi se iloinen odote, että se tulee paitsi säilymään elossa, myös jälkeenpäin parantumaan.

16. a) Milloin Harmagedonissa säilyneiden ihmeparannus saattaa tapahtua, ja mikä on tuloksena? b) Missä toivossa me tuhatvuotiskauden aikana edelleen iloitsemme?

¹⁶ On johdonmukaista, että tämä Harmagedonissa säilyneitä odottava ihmeparannus tapahtuu suhteellisen pian Harmagedonin jälkeen ja hyvissä ajoin ennen ylösnousemuksen alkamista. (Jesaja 33:24; 35:5, 6; Ilmestys 21:4; vrt. Markus 5:25–29.) Silloin heitetään pois silmälasit, kävelykepit, kainalosauvat, pyörätuolit, tekohampaat, kuulolaitteet ja muut sellaiset. Siinäpä syytä iloon! Se, että Jeesus jo hyvin varhaisessa vaiheessa kuntouttaa Harmagedonissa säilyneet, sopii hyvin heidän tehtäväänsä tuon uuden maan perustuksena. Vammauttavat sairaudet raivataan pois tieltä, niin että nämä elossa säilyneet voivat mennä tarmokkaina eteenpäin odottaen innokkaasti heidän eteensä avautuneen tuhatvuotiskauden suurenmoista toimintaa kärsimättä niistä vaivoista, joita vanha maailma oli saattanut heille aiheuttaa. Koko tuhatvuotiskauden ajan he iloitsevat inhimillisen täydellisyyden saavuttamisen toivossa.

17. Mitä iloja on tarjolla, kun paratiisin ennallistustyö jatkuu?

¹⁷ Jos sinulla on tällainen toivo, niin mieti myös, millainen ilo on osallistua paratiisin ennallistamiseen maan päälle. (Luukas 23:42, 43) Epäilemättä Harmagedonissa säilyneet auttavat puhdistamaan maan ja siten raivaavat miellyttäviä paikkoja, joihin kuolleet herätetään. Hautajaisten asemesta voidaan pitää tervetuliaistilaisuuksia ylösnousemuksessa palaaville, myös niille rakkaille omaisillemme, jotka ovat vaipuneet kuolemaan. Ajattelehan lisäksi menneiden vuosisatojen uskollisten miesten ja naisten antoisaa toveruutta. Kenen kanssa haluaisit erityisesti keskustella? Aabelin, Hanokin, Nooan, Jobin, Aabrahamin, Saaran, Iisakin, Jaakobin, Joosefin, Mooseksen, Joosuan, Raahabin, Deboran, Simsonin, Daavidin, Elian, Elisan, Jeremian, Hesekielin, Danielin vai Johannes Kastajan? Tämäkin ilahduttava odote sisältyy toivoosi. Voit keskustella heidän kanssaan, oppia heistä ja työskennellä yhdessä heidän kanssaan koko maan tekemiseksi paratiisiksi.

18. Mitä muita iloja voimme ajatella?

¹⁸ Kuvittele myös terveellistä ruokaa, puhdasta vettä ja puhdasta ilmaa, kun maapallomme ennallistetaan täydelliseen ekologiseen tasapainoonsa sellaiseksi kuin Jehova sen loi. Elämä ei silloin ole vain passiivista täydellisyydestä nauttimista, vaan toimeliasta ja merkityksellistä osallistumista iloiseen toimintaan. Ajattele sellaisten ihmisten maailmanlaajuista yhteiskuntaa, joiden keskuudessa ei ole rikollisuutta, itsekkyyttä, mustasukkaisuutta, riitaa – veljeskuntaa, jossa kaikki kehittävät ja tuottavat hengen hedelmää. Totisesti sykähdyttävää! – Galatalaisille 5:22, 23.

Toivo joka tekee elämän elämisen arvoiseksi

19. a) Milloin on Roomalaiskirjeen 12:12:ssa mainitun iloitsemisen aika? b) Miksi meidän tulisi päättää olla antamatta elämän rasitusten työntää toivoamme syrjään?

¹⁹ Toteutunut odotus ei enää ole toivo, ja siksi sen iloitsemisen aika, johon Paavali kannustaa Roomalaiskirjeen 12:12:ssa, on nyt. (Roomalaisille 8:24) Meillä on aihetta iloitsemiseen toivossa jo nyt, kun ajattelemme tulevia siunauksia, joita Jumalan valtakunta tuo. Päätä siis olla antamatta tässä turmeltuneessa maailmassa kohtaamiesi elämän rasitusten työntää loistavaa toivoasi syrjään. Älä väsy äläkä hellitä. Älä kadota näkyvistäsi edessä olevaa toivoa. (Heprealaisille 12:3) Kristillisestä elämäntavasta luopuminen ei ratkaise ongelmiasi. Muista, että jos joku lakkaa palvelemasta Jumalaa kaikkien nykyisen elämän rasitusten takia, hän jää edelleenkin noiden rasitusten puristukseen, mutta menettää toivon ja kadottaa näin mahdollisuuden iloita edessä olevista suurenmoisista odotteista.

20. Millainen vaikutus Valtakunnan toivolla on niihin, jotka omaksuvat sen, ja miksi?

²⁰ Jehovan palvelijoilla on täysi syy viettää onnellista elämää. Heillä oleva loistava, innostava toivo tekee elämän elämisen arvoiseksi. Eivätkä he pidä tätä iloista toivoa vain itsellään. He kertovat siitä innokkaasti toisille. (2. Korinttolaisille 3:12) Ne, jotka omaksuvat Valtakunnan toivon, suhtautuvat siis luottavaisesti tulevaisuuteen, ja he pyrkivät rohkaisemaan toisia kertomalla heille Jumalalta saatua hyvää uutista. Tämä täyttää niiden elämän, jotka ottavat sanoman vastaan, suurenmoisimmalla toivolla, mitä on koskaan annettu ihmiskunnalle yleensä – toivolla Valtakunnasta, joka ennallistaa paratiisin maan päälle. Siitä huolimatta, että ihmiset eivät ottaisikaan sitä vastaan, me iloitsemme jatkuvasti, koska meillä on toivo. Ne, jotka sulkevat korvansa, menettävät paljon. Me emme lukeudu heihin. – 2. Korinttolaisille 4:3, 4.

21. Mikä on aivan lähellä, ja miten meidän tulisi arvioida toivoamme?

²¹ Jumala lupaa: ”Katso! Minä teen kaiken uudeksi.” (Ilmestys 21:5) Uusi maailma kaikkine kiehtovine ja loputtomine siunauksineen on lähellä. Meillä on kallisarvoinen toivo – elämästä taivaassa tai paratiisimaan päällä; pidä siitä lujasti kiinni. Pidä sitä näinä kriittisinä viimeisinä päivinä entistä kiinteämmin ”sielun ankkurina, sekä varmana että lujana”. Kun ankkuroimme toivomme Jehovaan, ”iankaikkiseen kallioon, ikuisuuksien Kallioon”, meillä on varmasti voimakas ja ilahduttava syy juuri nyt ”iloita toivossa”, joka on asetettu eteemme. – Heprealaisille 6:19; Jesaja 26:4, The Amplified Bible.

[Alaviitteet]

Kertauskysymyksiä

◻ Mikä on ihmiskunnan suurenmoinen toivo?

◻ Mitä tosi ilo on?

◻ Milloin Harmagedonissa säilyneiden ihmeparannus todennäköisesti tapahtuu?

◻ Miksi meidän ei tulisi antaa elämän rasitusten työntää toivoamme syrjään?

◻ Mitä iloja odotat uudelta maailmalta?

[Kuva s. 9]

Eikö sellaisien parantamistekojen näkeminen, jollaisia Jeesus suoritti, täyttäisi sydäntäsi ilolla?

[Kuva s. 10]

Valtakunnasta iloitsevat rohkaisevat toisia kertomalla toivostaan