Onnellisen uusperheen luominen
HÄÄPÄIVÄNÄÄN Felixistä tuli samalla myös isä, sillä hänen vaimollaan oli aikaisemmasta avioliitostaan seitsenvuotias tytär. Kun Felix myöhemmin samana päivänä käveli kahden kesken uuden tytärpuolensa kanssa, hän kauhistui kuullessaan tämän käyttävän rumaa kieltä ja oikaisi häntä ystävällisesti sen johdosta. Tytön kärkevä vastaus ällistytti hänet: ”Älä yritä, et sinä ole minun isäni!” Koska Felix on kristitty, hän halusi luoda perheen, joka kirkastaisi Häntä, ’jolle jokainen suku [ja perhe] on kiitollisuudenvelassa nimestään’. Nyt hän kuitenkin sai nähdä pilkahduksen siitä, millaisten voimakkaiden tunteitten kanssa hänen vastamuodostamansa perheen täytyisi kamppailla. – Efesolaisille 3:15.
Ennen vanhaan perheessä saattoi olla lapsia toisesta avioliitosta pääasiassa sen vuoksi, että leskeksi jäänyt puoliso oli mennyt uudelleen naimisiin, mutta nykyään tällaisten uusperheitten ennätysmäärään ovat syynä näinä ”viimeisinä päivinä” huimasti lisääntyneet avioerot. (2. Timoteukselle 3:1–5) Noin 80 prosenttia eronneista, joista useilla on lapsia, menee nimittäin uudelleen naimisiin. Tämän lisäksi menevät naimisiin sellaiset, joilla on avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia. Yhdysvaltalaisen uusperheitä tutkivan säätiön mukaan maassa tulee vuoteen 1990 mennessä olemaan enemmän uusperheitten kuin alkuperäisten ydinperheitten jäseniä, joten uusperheet tulevat olemaan yleisin perhemuoto. Uusperheellä on kuitenkin omat ainutlaatuiset ongelmansa.
Erilainen tilanne
Ensimmäisessä avioliitossa esiintyvien vaikeuksien suurimpana syynä sanotaan usein olevan toisen puolison epäkypsyys, mutta toisessa avioliitossa eniten ongelmia katsotaan aiheutuvan lastenkasvatuksesta. Uuden isä- tai äitipuolen edessä on hyvin vaikea tehtävä: yrittää saavuttaa sellaisten lasten rakkaus ja kunnioitus, joihin hänellä ei ole verisiteitä ja jotka saattavat pitää häntä tunkeilijana. Oikean isän tai äidin täytyy oppia osoittamaan rakkautta uutta puolisoaan kohtaan vieraannuttamatta kuitenkaan omia lapsiaan. Lisäksi kun uusperheeseen kuuluu eri sukupuolta olevia lapsia, joilla on eri vanhemmat, tai kun mies saa naimisiin mennessään tytärpuolen, on odotettavissa lisäpaineita: sukupuolisen moraalittomuuden vaara. Tutkimusten mukaan 25 prosentissa uusperheistä esiintyy perheen sisäisiä moraalittomia suhteita. – 1. Korinttolaisille 6:9, 10.
Uusperheen lapsetkin kamppailevat usein kaikkien mahdollisten ristiriitaisten tunteitten kanssa. Välillä he tuntevat olevansa hylättyjä, välillä mustasukkaisia, joskus he tuntevat vastenmielisyyttä vierasta perheenjäsentä kohtaan ja toisinaan taas haluavat olla uskollisia menettämälleen isälle tai äidille. Avioeron tai isän tai äidin kuoleman jättämä trauma tekee sopeutumisen entistäkin vaikeammaksi. Surullista kyllä tilastot osoittavat, että lähes puolet uusperheistä päätyy avioeroon ensimmäisten viiden vuoden aikana. Uusperhe voi kuitenkin myös kestää menestyksellisesti. Miten se on mahdollista?
Ongelmien käsittelemisen perusta
”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.” (Psalmit 127:1) Jehovan voidaan antaa ’rakentaa’ uusperhe siten, että kaikissa toimissa pyritään saamaan hänen siunauksensa asettamalla hänen käskynsä, periaatteensa ja neuvonsa ensi sijalle. Felix tunnusti: ”Meidän kohdallamme tilanne oli erilainen vain siinä suhteessa, että asetimme Jehovan sanan toisten perheenjäsenten tunteitten yläpuolelle. Vältin tyrkyttämästä tytärpuolelleni omia mielipiteitäni ja käytin sen sijaan Raamattua, niin että saatoimme löytää yhteisen perustan, jonka pohjalta mielipiteitä voitiin vaihtaa.” Felix käytti Raamattua ’oikaisemiseen’ ja piti sitä perheensä käyttäytymisen mittapuuna. (2. Timoteukselle 3:16) Kun lapset näkevät, että myös vanhemmat tottelevat ”Herran [Jehovan, UM] neuvoa”, he tuntevat, että kotia hallitsevat hänen vakaat periaatteensa eivätkä pelkästään isä- tai äitipuolen päähänpistot. – Sananlaskut 19:21; 20:7.
Muuan aviopari, jonka molemmilla osapuolilla oli ennestään kolme omaa lasta, menestyi uudessa avioliitossaan, koska nuo ”lapset yrittivät vilpittömästi soveltaa Raamatun neuvoja”. Vartuttuaan aikuiseksi yksi näistä lapsista kirjoitti: ”Kun kaksi perhettä yhdistetään, tärkeimmäksi asiaksi voi helposti nousta perheen sosiaalinen eikä niinkään hengellinen tila, sillä päähuomio voi kiinnittyä siihen, miten perheenjäsenet tulevat toimeen keskenään, eikä siihen, miten voitaisiin palvella Jehovaa yhtenä perheenä.” Monet onnellisten uusperheitten kristityt jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että menestymiseen tarvitaan ennen kaikkea pyrkimystä ylläpitää hyvää henkilökohtaista suhdetta Jumalaan yrittämällä noudattaa hänen Sanaansa mahdollisimman tarkoin.
Havaintokyvyn tarve
Pian sen jälkeen, kun 12-vuotiaan Marlan äiti meni uudelleen naimisiin, tyttö muuttui hankalaksi, ja hän jopa karkasi kotoa useita kertoja. Hänen äitinsä ja isäpuolensa vaativat häneltä oikeutetusti tottelevaisuutta, mutta he eivät ottaneet huomioon ongelman tunneperäistä syytä. Marla selitti: ”Äitini ja minä olimme toisillemme niin läheiset, niin läheiset että tunsimme olevamme melkein kuin sisarukset. Me jopa nukuimme samassa sängyssä. Mutta kun isäpuoleni astui kuvaan, menetin tämän läheisyyden. Minusta alkoi tuntua siltä, ettei minulla ollut enää mitään paikkaa.” Isä- tai äitipuoli ei todella useinkaan tajua, että hän näyttää vievän puolisonsa lapsen paikan puolisonsa sydämessä, ja lisäksi hän saattaa jättää huomioon ottamatta tilanteen aiheuttaman tunneperäisen kuohun. Mitä siis tarvitaan?
”Havaintokyvyllä”, sanoo Sananlaskujen 24:3 (UM), huonekunta ”osoittautuu lujasti vahvistetuksi”. Havaintokykyä omaava ihminen näkee sanojen ja tekojen läpi niiden todellisen syyn. Puolisosi poika tai tytär saattaa esimerkiksi vaikuttaa kylmäkiskoiselta. Mutta mikä siihen on syynä? Voisiko se johtua siitä ristiriidasta, minkä uskollisuuden tunne menetettyä isää tai äitiä kohtaan aiheuttaa? Tutkija Elizabeth Einstein, jolla itselläänkin on lapsipuolia, kirjoitti kirjassaan The Stepfamily (Uusperhe): ”Biologista isää tai äitiä ei voi koskaan korvata – ei koskaan. Sellainenkin isä tai äiti, joka on kuollut tai hylännyt lapsensa, säilyttää tärkeän paikan lastensa elämässä. Olen vasta hiljattain oppinut sen, että äiti- tai isäpuolena olemisen salaisuus on siinä, ettei yritä sen enempää lahjoa kuin pakottaakaan.” Hän sanoo, että ”tämä on todennäköisin tie puolisosi lasten sydämeen”. Ymmärtäessään tämän kristitty isä- tai äitipuoli ei odota saavansa osakseen rakkautta kovinkaan nopeasti, eikä hän myöskään tunne itseään torjutuksi, jos ei sitä ala pian ilmetä. Mutta tämä ei ole helppoa.
”Olen immuuni torjutuksi tulemiselle paitsi mieheni tyttären taholta”, valitti eräs äitipuoli. ”Kun Amy torjuu minut, aurinko tuntuu pimenevän ja mieleni mustenee.” Hän lisäsi: ”Amy on minulle tärkeä, ja se miten onnistun äitipuolen osassani on minulle tärkeää.” Tietenkin torjutuksi tuleminen loukkaa, mutta siitä huolimatta Raamattu neuvoo: ”Älä kiiruhda hengessäsi loukkaantumaan, sillä loukkaantuminen viipyy typerien povessa.” (Saarnaaja 7:9, UM) Jos ihminen on liian herkkä loukkaantumaan ja hautoo ”povessaan” vihamielisyyttä, tuloksena on todennäköisesti harkitsemattomia sanoja ja tekoja.
Miten havaintokykyä voi sitten ilmaista käytännössä? Kun Felixin uusi tytärpuoli purki suuttumustaan, hän muisti että tytön ja tämän isän välillä oli isän eläessä vallinnut erityisen läheinen suhde. ”Olet oikeassa, en tosin ole sinun isäsi, mutta haluaisin olla ystäväsi ja hengellinen veljesi”, kuului Felixin havaintokykyä ilmaiseva vastaus. Olkoon sinulla siis ”viisas sydän”, mutta kasvata samalla itsellesi ”paksu nahka”, jottet loukkaantuisi kovin herkästi. – Sananlaskut 16:21, UM; 14:1.
Se että uusperheen jäsenet eivät tunne toisiaan kovinkaan hyvin, johtaa usein siihen, mitä Raamattu kutsuu ”julkeudeksi”, ts. ”uppiniskaiseen käytökseen” eli ’täysin epäoikeutettujen vaatimusten tinkimättömään esittämiseen’, kuten eräs heprean kielen sanakirja sanan ”julkeus” määrittelee. Tällainen itsekeskeisyys synnyttää riitaa. (Sananlaskut 13:10, UM) ”Vaikka se oli hyvin vaikeaa, yritin lakata ajattelemasta vain omia tunteitani”, myönsi eräs tytärpuoli. ”Silloin saatoin havaita toisen tunteet ja tuntea empatiaa. Tietenkin minulla on yhä omat tunteeni, mutta kehitän tunteita, joihin sisältyy myös toinen ihminen.”
Voidakseen kehittää myötätuntoa toisiaan kohtaan uusperheen jäsenten täytyy puhua toistensa kanssa! Sananlaskut 13:10 (UM) lisää: ”Viisaus on niillä, jotka neuvottelevat yhdessä.” Säännölliset perhekeskustelut – ’yhdessä neuvotteleminen’ – voivat tasoittaa ongelmia ja edistää perheykseyttä. Vanhempien tulee kuitenkin tällaisten keskustelujen aikana olla asioista keskenään yksimielisiä. Hellittämättömyys näiden keskustelujen järjestämisessä tuo tavallisesti ajan mittaan hyviä tuloksia. Tarkastele myös sivulla 25 esitettyjä muita käytännöllisiä ehdotuksia. – 1. Pietari 3:8.
’Yhdessä neuvottelemalla’ voidaan myös sukupuolisten väärintekojen mahdollisuus käsitellä viisaasti. Jotkut vanhemmat ovat ennen uudelleen avioitumistaan avoimesti keskustelleet lastensa kanssa esimerkiksi siitä, miten tytärten tulisi pukeutua ja käyttäytyä isäpuolen ja mahdollisten velipuolien seurassa. Lasten varttuessa on varmasti tarpeen keskustella asiasta uudelleen, ja vanhempien on otettava siinä aloite, sillä lapset voivat helposti kainostella asian esille ottamista.
Kun tarvitaan kuria
Epäilemättä arkaluontoisin asia, mikä uusperheessä tulee esille, on kurin antaminen. Johdonmukaista kuria ehdottomasti tarvitaan, koska ”hulluus on kiertynyt kiinni” lapsen – myös tytär- tai poikapuolen – ”sydämeen”. (Sananlaskut 22:15; 13:1) Eräs kristitty nainen sai tietää, että hänen uusi tytärpuolensa oli aikaisemmin saanut elää hyvin vapaasti. ”Olin hyvin tarkka sen suhteen, että johtoasemaa kunnioitettiin”, kertoi Pat, jonka tytärpuolesta ajan mittaan tuli yksi hänen parhaista ystävistään. ”Olin aina valmis esittämään hänelle perusteluja, puhumaan asioista ja pohtimaan niitä hänen kanssaan, mutta en tyrkyttänyt hänelle keskustelua, jos hän ei itse halunnut sitä. Pidin aina tiukasti kiinni Jehovan järjestelyistä.”
Uusperheitten neuvojat, tohtorit Emily ja John Visher, sanovat: ”Pohjimmiltaan kuritus tepsii vain silloin, kun kuria saava välittää kuria antavan henkilön reaktioista ja häneen omaamastaan suhteesta.” Siihen asti kun tällainen suhde kehittyy, jotkut ovat antaneet oikean isän tai äidin olla pääasiallinen kurittaja. Isäpuoli on tietenkin perheenpää, mutta kerrottuaan vaimolleen, miksi hänen mielestään kuritus on tarpeen, hän voi kuitenkin sallia vaimonsa varsinaisesti antaa sitä. Raamatun mukaan molemmat vanhemmat voivat antaa kurinpidollista ”opetusta”. (Sananlaskut 1:8; 6:20; 31:1) Koska jokainen uusperhe on erilainen, ei ole mitään yleispäteviä sääntöjä sen suhteen, miten kuritusta tulisi antaa. Isä- tai äitipuolen tulisi kuitenkin ’opettaa oikean tavan mukaan’, eikä mennä liiallisuuksiin eikä ärsyttää lasta odottamalla hänen tekevän liian monia muutoksia liian vähässä ajassa. (Jesaja 28:26–29; Kolossalaisille 3:21) Toisaalta tytär- ja poikapuolten tulisi myös ottaa vastaan kuritusta. Raamatullisina aikoina elänyt Ester oli arvostavan tottelevainen huoltajalleen eli kasvatusisälleen Mordokaille, joka kasvatti häntä hänen vanhempiensa kuoltua. Mordokain antama kuritus auttoi häntä kasvamaan erinomaiseksi naiseksi. – Ester 2:7, 15, 20.
Joskus se että isä tai äiti suosii omaa lastaan eikä anna hänelle tarpeellista kuritusta, vähentää isä- tai äitipuolen antaman kurituksen tehoa. Eräs kolmen lapsen kristitty äiti, joka avioitui uudelleen, selitti: ”Tuntuu kuin olisi puristuksissa kahden sellaisen henkilön välissä, joita molempia rakastaa kovasti.” Älä kuitenkaan koskaan unohda sitä, että suhde puolisoosi on ensi sijalla. Koeta estää luonnollista kiintymystä omaan lapseesi koskaan tulemasta sinun ja puolisosi väliin, vaikka se voikin toisinaan olla hyvin tuskallista. Aabraham oli viisas, kun hän ei sallinut kenenkään muun huonekuntansa jäsenen turmella hänen suhdettaan vaimoonsa Saaraan eikä estää Jumalan tahdon toteutumista. – 1. Mooseksen kirja 16:1–6; 21:8–14.
Vaikkei ihminen ehkä voikaan tuntea samoin puolisonsa lasta kohtaan kuin omaa lastaan kohtaan, niin molempia tulisi kuitenkin kohdella tasapuolisesti. Ratkaisuja tehtäessä tulisi noudattaa seuraavaa perusperiaatetta: ”Sinulla ei tule olla suosikkeja.” (1. Timoteukselle 5:21, Phillips) On helppo antaa anteeksi oman lapsensa tekemät virheet ja suurennella puolisonsa lapsen tekemiä virheitä. Miehen ja vaimon on parempi keskustella keskenään kurituksen antamista koskevista erimielisyyksistä, tehdä jonkinlainen ratkaisu ja toimia sitten yksimielisesti lastensa suhteen. 19-vuotias Alesia on varttunut menestyksellisessä uusperheessä, jossa molemmilla puolisoilla on omia lapsia. Hän muistelee: ”Tärkeätä oli se, että vanhempieni antama kuritus oli johdonmukaista. Me tiesimme, että olipa kysymys kenen pojasta tai tyttärestä tahansa, meitä kaikkia kuritettaisiin väärintekojemme johdosta. Heidän mittapuunsa ja odotuksensa meidän suhteemme olivat aina samat.”
Ole kärsivällinen sillä sopeutuminen vie aikaa
”Asian loppu on parempi kuin sen alku, ja pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen.” (Saarnaaja 7:9) Vaikka monet jättävätkin yrittämisen sikseen tilanteen vaikeassa alkuvaiheessa, niin ne jotka yrittävät sinnikkäästi, tavallisesti huomaavat että perhe alkaa vähitellen pystyä ratkomaan ongelmiaan. ”Tutkijoitten mukaan kestää neljästä seitsemään vuotta, ennen kuin uusperhe vakiintuu ja alkaa tuntea yhteenkuuluvuutta”, totesi asiantuntija Elizabeth Einstein. Raamatun periaatteiden soveltaminen voi lyhentää tätä sopeutumisaikaa, mutta joka tapauksessa on ehdottoman välttämätöntä olla ”pitkämielinen”.
Ylpeä eli ”korkeamielinen” ihminen, joka luulee tietävänsä tarkalleen miten perheen tulisi toimia ja joka odottaa nopeita muutoksia, ”haastaa riitaa”. Erilaisia perhe-elämän tyylejä ja voimakkaita, pinttyneitä mielipiteitä ei ole helppo muuttaa. Ole viisas ’äläkä luota omaan sydämeesi’ tai hetkellisiin mielijohteisiisi, vaan ole vaatimaton ja luota Jehovan ohjaukseen ja apuun. – Sananlaskut 28:25, 26.
Onnistumisen palkka
Koska uusperheen jäsenillä on erilainen tausta, he voivat rikastuttaa toisiaan monenlaisilla tiedoillaan, taidoillaan ja kokemuksillaan. Muuan kristitty äiti sanoi tytärpuolestaan: ”Valerie toi perheeseemme uuden ulottuvuuden. Hän suhtautui asioihin eri tavalla, mikä toisinaan avarsi meidän käsityksiämme.” On eri asia tuntea yhteenkuuluvuutta omaan biologiseen lapseensa ja eri asia luoda läheinen suhde lapseen, johon ei ole luonnollisia siteitä ja joka on saattanut jopa purkaa sisuaan sinuun. Monet onnelliset isä- ja äitipuolet pitävät kuitenkin suhdettaan sellaiseen lapseen ”erikoislahjana”.
Vaikka ongelmat ovatkin suuria, se että ne pystytään ratkaisemaan, lämmittää sydäntä. Tällainen tulikoe voi opettaa ilmaisemaan tärkeitä hengellisiä ominaisuuksia, kuten kärsivällisyyttä, ymmärtäväisyyttä, empatiaa ja uhrautuvaisuutta. ”Opin käsittelemään tilanteet niin hyvin kuin taisin ja jättämään lopun Jehovan huostaan”, muistelee Louise kasvatettuaan miehensä kolmea lasta. ”Tämä oli hyvin tärkeä opetus. Se auttoi minua kasvamaan hengellisesti paremmaksi ihmiseksi. Niin oppii tajuamaan, että kun palvelee Jehovaa, ei joudu kantamaan mitään yksin.”
Kun näkee perheensä tuottavan kunniaa Jumalalle, ponnistelut tuntuvat vaivan arvoisilta. Kun kuningas Daavid kertoi pojalleen, että tämän tulisi rakentaa temppeli Jehovan ylistykseksi, hän esitti myös seikan jonka voitaisiin sanoa olevan avainasia myös menestyksellisen uusperheen luomisessa. Hän sanoi: ”Olkoon siis Herra sinun kanssasi, – – antakoon vain Herra sinulle älyä ja ymmärrystä ja asettakoon sinut – – noudattamaan Herran, Jumalasi, lakia. Silloin sinä menestyt.” – 1. Aikakirja 22:11–13.
[Tekstiruutu s. 25]
PERHEEN KESKUSTELUJA VARTEN:
1) Järjestäkää sopiva aika ja paikka keskustellaksenne säännöllisesti perheenjäsenten tunteista.
2) Jokaisen tulisi yrittää puhua sydämestään ja ilmaista mielipahansa tai loukkaantumisensa syyt. Tehkää selväksi, että jokaisen perheenjäsenen tunteilla on merkitystä. – Job 33:3.
3) Yrittäkää esittää asia pikemminkin kuvaillen tunteitanne kuin toisianne syyttäen. Tulisi esimerkiksi mieluummin sanoa: ”Kun tulin kotiin, olin loukkaantunut ja vihainen nähdessäni, ettei kukaan ollut pessyt astioita”, sen sijaan että sanoisi: ”Kukaan täällä ei välitä tippaakaan mistään. Te olette kaikki tosi itsekkäitä ja vastuuntunnottomia!” – Kolossalaisille 4:6.
4) Olkaa huomaavaisia toisianne kohtaan ja yrittäkää empatiaa osoittaen ymmärtää toistenne tunteita. – Efesolaisille 4:31, 32.
5) Tehkää käytännöllisiä ja järkeviä päätöksiä ja tarkastelkaa asiaan liittyviä Raamatun periaatteita.
6) Päättäkää keskustelu myönteisiin ja kannustaviin huomautuksiin, jotka edistävät lämmintä perhehenkeä ja kohottavat kunkin perheenjäsenen itsetuntoa. – Efesolaisille 4:29.
[Kuva s. 23]
Vanhemmat jotka neuvottelevat asioista yhdessä, välttävät usein puolisonsa lapsia koskevat ongelmat