vanhurskaasti ja tasapuolisesti. Filemon ja hänen orjansa, Onesimus, asuivat Kolossassa, ja he molemmat ottivat varmasti tämän neuvon vastaan syvästi arvostaen. Nykyajan kristittyjen tulisi soveltaa samoja periaatteita työnantajan ja työntekijän väliseen suhteeseen. Mitä tahansa teemmekin, meidän tulisi ’työskennellä siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle’. – Kolossalaisille 3:18–4:1.

Paavali kehotti uskonveljiään olemaan hellittämättömiä rukouksessa ja kiittämään. Heidän tulisi myös rukoilla Jumalaa avaamaan Paavalille ja hänen tovereilleen puheen oven, jotta he voisivat ’puhua Kristusta koskevaa pyhää salaisuutta’. Tämän tulisi saada meidät ilmaisemaan kiitollisuutemme Jehovalle ja rukoilemaan, että hän antaisi Valtakunnan saarnaamistyön menestyä. Olkoon oma puheemme Paavalin neuvon mukaisesti aina miellyttävää, ”suolalla höystettyä”. Sen mitä sanomme, tulisi olla hyvän maun mukaista, sellaista mikä vetoaa kuulijoihimme ja auttaa pelastamaan niiden elämän, jotka ottavat sanamme varteen. – Kolossalaisille 4:2–6.

Henkilökohtaiset tervehdykset ja kehotukset päättävät tämän erittäin hyödyllisen kirjeen. Tykikus ja Onesimus (jotka ilmeisesti toimittivat kirjeen perille) kertoisivat kolossalaisille yksityiskohtaisemmin Paavalia koskevista asioista. Epafraan, joka oli ehkä ollut perustamassa Kolossan seurakuntaa, sanottiin ’ahkeroivan rukouksissaan heidän puolestaan’. Paavali itse esitti lopuksi henkilökohtaisen tervehdyksensä ja rukoili, että he voisivat iloita ansaitsemattomasta hyvyydestä. – Kolossalaisille 4:7–18.

Paavalin Kolossan kristityille antamat neuvot auttavat meitä ymmärtämään, että Jeesuksella Kristuksella on erittäin huomattava asema Jumalan järjestelyissä. Tämä kirje osoittaa meille, mitä meidän täytyy tehdä – ja mitä meidän täytyy karttaa – päästäksemme lähelle Jehovaa ja saadaksemme pelastuksen. Se osoittaa, mitkä ovat Jumalan vaatimukset aviomiehille, vaimoille, lapsille ja muille, jotka haluavat hänen hyväksymyksensä. Paavalin kirje kolossalaisille sisältää todellakin terveitä uskoa ja käytöstä koskevia neuvoja.

Lukijain kysymyksiä

■ Miten voimme auttaa niitä seurakuntaamme kuuluvia, joiden joku sukulainen on erotettu?

Vanhinten ja muitten on hyvä osoittaa lämmintä ja rakkaudellista huomaavaisuutta tällaisessa asemassa olevia kristittyjä kohtaan, sillä olemalla ystävällisiä ja ymmärtäväisiä he voivat auttaa näitä kestämään sen tunneperäisen ja hengellisen paineen, jonka tämä tilanne voi aiheuttaa. Kristittyjen, joiden joku sukulainen on erotettu, ja niiden, jotka haluavat auttaa, täytyy kuitenkin ymmärtää erottaminen selvästi ja oikein.

Jumalan sana käskee seurakuntaa erottamaan katumattomat synnin harjoittajat. (1. Korinttolaisille 5:11–13) Tämä suojelee koko seurakuntaa saastumasta ja pitää yllä sen hyvää nimeä. Mutta on tarpeen suojella myös tuohon perheeseen kuuluvia uskollisia kristittyjä yksilöinä, samoin kuin muita, jotka haluavat auttaa heitä. Voimme ymmärtää syyn siihen harkitsemalla, mitä erottaminen paljastaa henkilön sydämentilasta. Pane merkille kaksi seuraavaa erottamiseen liittyvää tilannetta:

Ensimmäinen on sellainen, että kun henkilö on tehnyt vakavan synnin, jonka vuoksi hän voi menettää Jumalan suosion ja joutua erotetuksi, hengellisten vanhinten muodostama komitea pitää kokouksen hänen kanssaan. Hän on jo ehkä tajunnut menettelynsä vääryyden, katunut sydämessään ja alkanut tuottaa ”katumukseen sopivia tekoja”. (Apostolien teot 26:20) Kun tilanne on sellainen, vanhimmat ojentavat häntä Jumalan sanan avulla, antavat raamatullisia neuvoja, niin että hän voi ’tehdä suoria polkuja jaloilleen’, ja rukoilevat hänen kanssaan ja hänen puolestaan. Koska hän katuu, häntä ei tarvitse erottaa eikä hänen perheensä tai muiden tarvitse pitää häntä erotettuna. – 1. Timoteukselle 5:20; Heprealaisille 12:13; Jaakob 5:14–16a

Toinen tapaus voi olla sellainen, että kun komitea pitää kokouksen synnintekijän kanssa, hän ei ole vielä katunut. Kokouksen aikana vanhimmat voivat onnistua tavoittamaan hänen sydämensä ja saavat hänet ehkä ymmärtämään syntinsä vakavuuden. (Vrt. 2. Samuelin kirja 12:1–13.) On tietysti selvää, että koska hän ei ole siihen mennessä tuottanut ’katumukseen sopivaa hedelmää’, vanhinten täytyy hyvin huolellisesti varmistautua siitä, että hänen murheensa tai häpeäntunteensa ei johdu vain hänen tekonsa paljastumisesta. (Luukas 3:8) Koska he huolehtivat seurakunnan hyvinvoinnista, heidän tulisi ehdottomasti vakuuttautua siitä, että hän on nyt tosiaan katuvainen ja valmis kääntymään ”Jumalan puoleen tekemällä katumukseen sopivia tekoja”. (Apostolien teot 26:20) Jos he ovat vakuuttuneita hänen katumuksestaan, hän voi jäädä seurakuntaan, ja vanhimmat, hänen perheensä ja muut voivat auttaa häntä.

Miksi mainitsemme nämä kaksi tilannetta? Sen valaisemiseksi, että jos joku erotetaan, hänen on täytynyt siihen aikaan olla sydämeltään todella paha ja/tai haluton lopettamaan Jumalaa häpäisevää menettelyä. Pietari sanoi sellaisen henkilön olevan silloin huonommassa tilassa kuin ennen kristityksi tulemistaan; hän on kuin ’pesty sika, joka palaa rypemään rapakkoon’. (2. Pietari 2:20–22) Tämän tulisi auttaa kristittyjä sukulaisia ja muita suhtautumaan erotettuun Jumalan tavoin.

Mutta inhimillisillä tunteilla ja kiintymyksellä voi olla voimakas vaikutus, ja se voi tehdä ihmisille vaikeaksi toimia erottamispäätöksen mukaisesti, jos kysymyksessä on sukulainen. (Vrt. 4. Mooseksen kirja 16:16–33.) Esimerkiksi uskollinen kristitty vaimo havaitsee miehensä erottamisen merkitsevän sitä, että heidän välillään aikaisemmin olleet hengelliset siteet on katkaistu. Mies on käytöksensä ja sen seurausten välityksellä katkaissut itsensä ja tosi kristittyjen välisen hengellisen siteen. Hänen vaimonsa osoittaa edelleen rakkautta ja kunnioitusta häntä, aviomiestä ja perheenpäätä, kohtaan sellaisten vaimojen tavoin, joiden aviomies ei ole koskaan ollut uskova. (1. Pietari 3:1, 2) Mutta vaimo ei voi enää nauttia hengellisestä toveruudesta hänen kanssaan, keskustella hänen kanssaan Raamatusta eikä rukoilla hänen kanssaan, kuten hän teki aikaisemmin. (Sananlaskut 28:9) Epäilemättä vaimo kärsii tästä menetyksestä.

Uskolliset kristityt isovanhemmat, joiden lapset on erotettu, voivat kärsiä toisenlaisesta menetyksestä. Heillä on voinut olla tapana käydä säännöllisesti lastensa luona, jolloin he ovat voineet nauttia lapsenlastensa seurasta. Nyt vanhemmat on erotettu, koska he ovat hylänneet Jehovan mittapuut ja menettelytavat. Perheessä vallitseva tilanne on siksi muuttunut. Isovanhempien on tietysti ratkaistava, vaativatko jotkin välttämättömät perheasiat olemaan jossakin määrin yhteydessä erotettuihin lapsiin. Ja he voivat joskus kutsua lapsenlapset vierailulle luokseen. Mutta on todella surullista, että nuo lapset estävät epäkristillisellä käytöksellään isovanhempia kokemasta sitä luonnollista iloa, josta he aiemmin nauttivat!

Nämä esimerkit osoittavat, miksi toisten kristittyjen tulisi havaita valppaasti sellaisen seurakuntaan kuuluvan mahdolliset erikoistarpeet, jonka lähisukulainen on erotettu. Apostoli Paavali kehotti kristittyjä ’puhumaan lohduttavasti masentuneille sieluille’, mikä voi hyvinkin soveltua uskolliseen kristittyyn perheenjäseneen. (1. Tessalonikalaisille 5:14) Meidän ei tulisi myöskään jättää lohdutuksen ja rohkaisun antamista muutamiin erottamishetkellä esitettyihin sanoihin. Kannustamisen tarvetta voi jatkua pitkään. Tavallaan sen tarve voi kasvaakin uskollisen perheenjäsenen jäädessä pitkäksi aikaa ilman erotetun hengellistä toveruutta. Meidän ei tietenkään ole tarpeellista jatkuvasti mainita keskustelussamme erottamista. Meidän on vain pyrittävä olemaan erityisen lämpimiä, aidon kiinnostuneita ja ennen kaikkea hengellismielisiä. – Sananlaskut 15:23; Saarnaaja 12:10.

Paljon hyvää voidaan saada aikaan myös tarjoamalla kristillistä seuraa. Joskus kristitty, jonka aviopuoliso on erotettu, tuntee itsensä yksinäiseksi. Kuten edellä mainittiin, erotettu aviopuoliso on osoittautunut sellaiseksi henkilöksi, jonka seurassa emme halua olla. Meidän täytyy huolellisesti varoa, ettei halumme vierailla kristityn puolison luona ja auttaa häntä johda meitä seurusteluun erotetun kanssa. Vierailu voidaan siksi tehdä ehkä silloin, kun erotetun tiedetään olevan poissa kotoa.

Meidän tulee auttaa sellaisia veljiämme ja sisariamme, joilla on erotettuja sukulaisia, näkemään seuraavien henkeytettyjen sanojen totuudenmukaisuus: ”On – – ystäviä, [lihallisia] veljiäkin uskollisempia”, tai muita lihallisia sukulaisiakin uskollisempia. (Sananlaskut 18:24) Emme voi ehkä tehdä tyhjäksi kaikkea vahinkoa emmekä korvata kaikkia menetyksiä, joita erotettu on aiheuttanut kristityille sukulaisilleen, mutta olemalla tietoisia noiden kristittyjen erityistarpeista ’me voimme lohduttaa missä ahdistuksessa hyvänsä olevia’, myös tällaisessa asemassa olevia. Ja me voimme rakkaudellisesti vahvistaa niitä, jotka tämän erityisen syyn vuoksi tarvitsevat voimaa. – 2. Korinttolaisille 1:3, 4; Heprealaisille 12:12, 13.

[Alaviitteet]