7 Aina kun puhun jonkin kansan tai valtakunnan juurineen repimisestä, hajottamisesta ja tuhoamisesta+ 8 ja tuo kansa luopuu pahuudestaan, jonka olen tuominnut, minäkin harkitsen uudelleen sitä onnettomuutta,* jonka aioin aiheuttaa sille.+ 9 Mutta aina kun puhun jonkin kansan tai valtakunnan rakentamisesta ja istuttamisesta 10 ja se tekeekin sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, eikä tottele minua, minä harkitsen uudelleen sitä hyvää,* jota aioin tehdä sille.’