Apostolien teot

26 Agrippa+ sanoi Paavalille: ”Saat puhua puolestasi.” Silloin Paavali ojensi kätensä ja sanoi puolustuksekseen:

2 ”Olen hyvin iloinen, kuningas Agrippa, kun saan tänään puolustautua sinun edessäsi kaikkia juutalaisten syytöksiä vastaan,+ 3 varsinkin koska sinä olet hyvin perillä kaikista juutalaisten tavoista ja kiistoista. Pyydän sinua siksi kuuntelemaan minua kärsivällisesti.

4 Kaikki juutalaiset tietävät hyvin, miten elin nuoruudesta lähtien kansani keskuudessa ja Jerusalemissa.+ 5 He tuntevat minut jo entuudestaan ja voivat halutessaan todistaa, että olin fariseus+ ja elin uskontomme ankarimman lahkon mukaan.+ 6 Nyt kuitenkin seison oikeudessa siksi, että panen toivoni lupaukseen, jonka Jumala antoi esi-isillemme.+ 7 Tämän saman lupauksen täyttymistä toivovat 12 heimoamme palvellessaan häntä* hellittämättä yötä päivää. Tämän toivon vuoksi juutalaiset syyttävät minua,+ kuningas.

8 Miksi teistä on uskomatonta, että Jumala herättää kuolleet? 9 Minä itse olin varma, että minun pitäisi kaikin tavoin vastustaa Jeesus Nasaretilaisen nimeä. 10 Juuri niin teinkin Jerusalemissa. Suljin monia pyhiä vankiloihin,+ koska olin saanut siihen valtuudet ylipapeilta,+ ja kun heitä oli määrä teloittaa, äänestin sen puolesta. 11 Rankaisin heitä usein kaikkialla synagogissa ja yritin näin pakottaa heidät kieltämään uskonsa. Koska olin hillittömän raivon vallassa, menin niin pitkälle, että vainosin heitä muissakin kaupungeissa.

12 Tässä tarkoituksessa olin matkalla Damaskokseen saatuani ylipapeilta valtuutuksen ja toimeksiannon. 13 Keskipäivällä, kuningas, näin tiellä aurinkoa kirkkaamman valon leimahtavan taivaalta minun ja matkakumppanieni ympärille.+ 14 Kaaduimme kaikki maahan, ja sitten kuulin äänen sanovan minulle heprean kielellä: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua? Sinulla on vaikeaa, jos potkit jatkuvasti tutkainta* vastaan.’ 15 Mutta minä kysyin: ’Kuka olet, Herra?’ Herra sanoi: ’Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. 16 Nouse jaloillesi. Olen näyttäytynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijaksi ja todistajaksi kertomaan minuun liittyvistä asioista, joita olet nähnyt ja joita annan sinun vielä nähdä.+ 17 Minä pelastan sinut tältä kansalta ja niiltä kansakunnilta, joiden luo lähetän sinut.+ 18 Sinä avaat heidän silmänsä+ ja käännät heidät pimeydestä+ valoon+ ja Saatanan vallasta+ Jumalan puoleen. Silloin heidän syntinsä annetaan anteeksi+ ja he saavat perinnön pyhitettyjen rinnalla, koska he uskovat minuun.’

19 Sen vuoksi, kuningas Agrippa, en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä 20 vaan vein ensin Damaskoksen asukkaille+ ja sitten Jerusalemin asukkaille+ ja kaikkialle Juudean maahan ja myös kansakunnille sanomaa siitä, että heidän tulisi katua ja kääntyä Jumalan puoleen tekemällä tekoja, jotka kertovat katumuksesta.+ 21 Tästä syystä juutalaiset ottivat minut kiinni temppelissä ja yrittivät tappaa minut.+ 22 Mutta koska olen saanut Jumalalta apua, olen jatkanut todistamista tähän päivään saakka sekä pienille että suurille enkä ole sanonut mitään muuta kuin sen, minkä Profeetat ja Mooses* sanoivat tapahtuvan+ 23 – että Kristus kärsisi+ ja hänet herätettäisiin ensimmäisenä kuolleista+ ja että hän saarnaisi ja toisi valoa sekä tälle kansalle että muille kansakunnille.”+

24 Kun Paavali puhui näin puolustuksekseen, Festus sanoi kuuluvalla äänellä: ”Sinä olet menettämässä järkesi, Paavali! Suuri oppineisuus vie sinulta järjen!” 25 Mutta Paavali sanoi: ”En ole menettämässä järkeäni, arvoisa Festus, vaan se, mitä sanon, on totta ja järkevää. 26 Kuningas, jolle puhun avoimesti, tunteekin hyvin näitä asioita. Olen varma, ettei mikään niistä ole jäänyt häneltä huomaamatta, sillä ne eivät ole tapahtuneet missään syrjäisessä kolkassa.+ 27 Uskotko, kuningas Agrippa, Profeettoihin?* Tiedän, että uskot.” 28 Agrippa sanoi kuitenkin Paavalille: ”Lyhyessäpä ajassa taivuttaisit minut kristityksi.” 29 Tähän Paavali sanoi: ”Toivon Jumalan edessä, että joko lyhyen tai pitkän ajan kuluessa ei ainoastaan sinusta vaan myös kaikista, jotka kuulevat minua tänään, tulisi sellaisia kuin minä olen, näitä kahleita lukuun ottamatta.”

30 Sitten kuningas nousi, samoin käskynhaltija ja Bernike sekä ne, jotka istuivat heidän kanssaan. 31 Poistuessaan he puhuivat keskenään: ”Tämä mies ei ole tehnyt mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman tai kahleet.”+ 32 Agrippa sanoi Festukselle: ”Tämän miehen olisi voinut päästää vapaaksi, ellei hän olisi vedonnut keisariin.”+