Apostolien teot

13 Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia:+ Barnabas, Symeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, kyreneläinen Lucius, Manaen, joka oli kasvatettu paikallishallitsija* Herodeksen kanssa, ja Saul. 2 Kun he palvelivat* Jehovaa* ja paastosivat, pyhä henki sanoi: ”Erottakaa minua varten Barnabas ja Saul+ siihen työhön, johon olen kutsunut heidät.”+ 3 Paastottuaan ja rukoiltuaan he laittoivat kätensä heidän päälleen ja lähettivät heidät matkaan.

4 Niin nämä pyhän hengen lähettämät miehet menivät alas Seleukiaan, ja sieltä he purjehtivat Kyprokseen. 5 Kun he tulivat Salamiiseen, he alkoivat julistaa Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa. Lisäksi heillä oli apulaisena* Johannes.+

6 Kuljettuaan koko saaren halki Pafokseen saakka he tapasivat juutalaismiehen nimeltä Barjesus, joka oli noita ja väärä profeetta. 7 Hän oli prokonsuli* Sergius Pauluksen luona, joka oli älykäs mies. Prokonsuli kutsui luokseen Barnabaan ja Saulin ja halusi innokkaasti kuulla Jumalan sanaa. 8 Mutta noita Elymas* (nimi Elymas tarkoittaa ’noitaa’) alkoi vastustaa heitä ja yritti estää prokonsulia tulemasta uskovaksi. 9 Silloin Saul, jota kutsuttiin myös Paavaliksi, täyttyi pyhällä hengellä, katsoi suoraan häneen 10 ja sanoi: ”Sinä Paholaisen* poika,+ joka olet täynnä kaikenlaista petosta ja kaikenlaista ilkeyttä, sinä kaiken oikean* vihollinen! Etkö lakkaa vääristelemästä Jehovan* suoria teitä? 11 Jehovan* käsi on päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä näe auringonvaloa vähään aikaan.” Samassa paksu usva ja pimeys laskeutui hänen päälleen, ja hän kulki ympäriinsä ja etsi taluttajaa. 12 Nähtyään, mitä oli tapahtunut, prokonsulista tuli uskova, koska hän oli hyvin hämmästynyt Jehovan* opetuksesta.

13 Paavali ja hänen kanssaan olevat miehet lähtivät nyt merelle Pafoksesta ja saapuivat Pamfylian Pergeen. Mutta Johannes+ jätti heidät ja palasi Jerusalemiin.+ 14 He jatkoivat kuitenkin Pergestä eteenpäin ja tulivat Pisidian Antiokiaan, ja sapattipäivänä he menivät synagogaan+ ja istuutuivat. 15 Kun Lakia ja Profeettoja* oli luettu julkisesti,+ synagogan esimiehet pyysivät sanomaan heille: ”Miehet, veljet, jos teillä on kansalle joitain rohkaisun sanoja, niin puhukaa.” 16 Silloin Paavali nousi, viittasi kädellään ja sanoi:

”Miehet, israelilaiset ja te muut, jotka pelkäätte* Jumalaa, kuunnelkaa. 17 Israelin Jumala, tämän kansan Jumala, valitsi esi-isämme. Hän teki heistä suuren kansan, kun he asuivat ulkomaalaisina Egyptin maassa, ja toi heidät sieltä pois kohotetulla käsivarrella.*+ 18 Noin 40 vuotta hän kesti heitä erämaassa.+ 19 Hävitettyään Kanaanin maasta seitsemän kansaa hän jakoi niiden maan perinnöksi.+ 20 Kaikkeen tähän kului noin 450 vuotta.

Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samuelin aikaan asti.+ 21 Sitten he vaativat kuningasta,+ ja Jumala antoi heille Kisin pojan Saulin, Benjaminin heimoon kuuluvan miehen,+ ja hän hallitsi 40 vuotta. 22 Poistettuaan hänet Jumala antoi heille kuninkaaksi Daavidin,+ josta hän todisti sanoen: ’Olen löytänyt Iisain pojan+ Daavidin, sydäntäni miellyttävän miehen,+ joka tekee kaiken, mitä haluan.’ 23 Tämän miehen jälkeläisistä* Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille pelastajan, Jeesuksen.+ 24 Ennen hänen tuloaan Johannes oli saarnannut julkisesti koko Israelin kansalle kastetta, joka oli merkki katumuksesta.+ 25 Mutta kun Johannes oli päättämässä palvelustaan, hänellä oli tapana sanoa: ’Minä en ole se, joksi te minua luulette. Mutta minun jälkeeni tulee hän, jonka jalasta en ole kelvollinen riisumaan sandaaleja.’+

26 Miehet, veljet, te Abrahamin suvun jälkeläiset ja te muut, jotka pelkäätte* Jumalaa, meille on lähetetty tätä pelastusta koskeva sanoma.+ 27 Jerusalemin asukkaat ja heidän hallitusmiehensä eivät tunnistaneet häntä, vaan toimiessaan tuomareina he täyttivät Profeettojen sanat,+ joita luetaan ääneen joka sapatti. 28 Vaikka he eivät löytäneet mitään, minkä vuoksi hän olisi ansainnut kuoleman,+ he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet.+ 29 Kun he sitten olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet alas paalusta* ja panivat hautaan.*+ 30 Mutta Jumala herätti hänet kuolleista,+ 31 ja hän näyttäytyi monena päivänä niille, jotka olivat menneet hänen kanssaan Galileasta ylös Jerusalemiin. Nyt he todistavat hänestä kansalle.+

32 Niinpä me julistamme teille hyvää uutista esi-isillemme annetusta lupauksesta. 33 Jumala on täyttänyt koko tuon lupauksen meidän hyödyksemme, jotka olemme heidän lapsiaan, herättämällä Jeesuksen,+ kuten psalmiin kaksi on kirjoitettu: ’Sinä olet minun poikani. Minusta on tänään tullut sinun isäsi.’+ 34 Sen että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja ettei tämä enää koskaan palaisi turmeltuvuuteen, hän on ilmaissut näin: ’Minä osoitan teille uskollista rakkautta sen luotettavan lupauksen mukaisesti, jonka annoin Daavidille.’+ 35 Siksi myös eräässä toisessa psalmissa sanotaan: ’Sinä et anna sinulle uskollisen nähdä turmeltumista.’+ 36 Kun Daavid oli palvellut Jumalaa* omana aikanaan, hän nukkui pois, hänet haudattiin esi-isiensä viereen ja hän näki turmeltumisen.+ 37 Hän taas, jonka Jumala herätti, ei nähnyt turmeltumista.+

38 Tietäkää siksi, veljet, että teille julistetaan syntien anteeksiantoa, joka tulee hänen välityksellään,+ 39 ja että jokainen, joka uskoo häneen, julistetaan hänen välityksellään syyttömäksi kaikkeen siihen, mihin teitä ei voitu julistaa syyttömiksi Mooseksen lain välityksellä.+ 40 Varokaa siis, ettei teitä kohtaa se, mitä on sanottu Profeetoissa: 41 ’Katsokaa, te halveksijat, ihmetelkää ja tuhoutukaa, sillä minä teen teidän päivinänne työn, jota ette mitenkään usko, vaikka joku kertookin siitä teille yksityiskohtaisesti.’”+

42 Kun he sitten olivat menossa ulos, ihmiset pyysivät hartaasti heitä puhumaan näistä asioista seuraavana sapattina. 43 Niinpä kun synagogassa koolla olleet hajaantuivat, monet juutalaiset ja Jumalaa palvovat käännynnäiset seurasivat Paavalia ja Barnabasta. Nämä puhuivat heille ja kehottivat heitä pysymään Jumalan ansaitsemattoman* hyvyyden arvoisina.+

44 Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kokoontui kuulemaan Jehovan* sanaa. 45 Kun juutalaiset näkivät ihmisjoukot, kateus valtasi heidät, ja he esittivät herjauksia ja kiistivät sen, mitä Paavali sanoi.+ 46 Niinpä Paavali ja Barnabas sanoivat heille rohkeasti: ”Jumalan sana piti puhua ensiksi teille.+ Koska te hylkäätte sen ettekä pidä itseänne ikuisen elämän arvoisina, me käännymme muiden kansojen puoleen.+ 47 Jehova* onkin käskenyt meitä näillä sanoilla: ’Minä olen asettanut sinut kansakunnille valoksi, niin että olet pelastukseksi maan ääriin asti.’”+

48 Sen kuultuaan muihin kansoihin kuuluvat alkoivat iloita ja ylistää Jehovan* sanaa, ja kaikista niistä, joilla oli oikean asenteen vuoksi mahdollisuus saada ikuinen elämä, tuli uskovia. 49 Lisäksi Jehovan* sanaa levitettiin koko sillä seudulla. 50 Mutta juutalaiset yllyttivät arvostettuja jumalaapelkääviä naisia ja kaupungin huomattavimpia miehiä, ja he lietsoivat vainoa+ Paavalia ja Barnabasta vastaan ja ajoivat heidät alueensa ulkopuolelle. 51 Niinpä nämä pudistivat tomun jaloistaan varoitukseksi heille ja menivät Ikonioniin.+ 52 Opetuslapset olivat jatkuvasti täynnä iloa+ ja pyhää henkeä.