5. Mooseksen kirja
32 ”Kuuntele, oi taivas, kun minä puhun,
ja kuulkoon maa suuni sanoja.
2 Opetukseni pisaroi kuin sade,
sanomani laskeutuu kuin kaste,
kuin lempeä sade ruoholle
ja kuin runsaat sadekuurot kasvillisuudelle.
3 Minä julistan Jehovan nimeä.+
Kertokaa Jumalamme suuruudesta!+
5 He itse ovat toimineet turmiollisesti.+
He eivät ole hänen lapsiaan – vika on heidän.+
Petollinen ja kieroutunut sukupolvi!+
Eikö hän ole Isäsi, joka toi sinut olemassaoloon,+
hän, joka muodosti sinut ja teki sinusta kansan?
7 Muistele muinaisia päiviä,
mieti menneiden sukupolvien aikoja.*
Kysy isältäsi, niin hän kertoo sinulle,+
vanhimmilta, niin he valistavat sinua.
8 Kun Korkein antoi kansoille niiden perinnön,+
kun hän erotti Aadamin pojat toisistaan,*+
hän määräsi kansojen rajat+
Israelin poikien määrän mukaan.+
11 Niin kuin kotka kannustaa pesuettaan lentoon,
liitelee poikastensa yllä,
levittää siipensä, ottaa ne
ja kantaa niitä sulillaan,+
12 niin Jehova yksin johti häntä.*+
Hänen kanssaan ei ollut yhtään vieraiden kansojen jumalaa.+
Hän ravitsi häntä kallionhalkeamien hunajalla
ja piikivikallion öljyllä,
14 antoi karjasta voita ja katraasta maitoa,
parhaita lampaita,*
Basanin pässejä ja pukkeja
Sinä joit myös viiniä, rypäleen verta.*
15 Kun Jesurun* lihoi, hän potki kapinoiden.
Sinusta on tullut lihava, olet pulskistunut ja turvonnut.+
Niin hän hylkäsi Jumalan, joka hänet teki,+
ja halveksi Kalliota, joka hänet pelasti.
16 He saivat hänet kiivastumaan vieraiden kansojen jumalilla,+
he loukkasivat häntä jatkuvasti inhottavuuksilla.+
17 He uhrasivat demoneille, eivät Jumalalle,+
jumalille, joita he eivät olleet tunteneet,
uusille, hiljattain ilmaantuneille,
jumalille, joita heidän esi-isänsä eivät tunteneet.
19 Nähdessään sen Jehova hylkäsi heidät,+
koska hänen poikansa ja tyttärensä loukkasivat häntä.
20 Niin hän sanoi: ’Minä kätken heiltä kasvoni,+
minä katson, miten heille käy.
21 He ovat saaneet minut kiivastumaan sillä, mikä ei ole jumala,+
he ovat loukanneet minua arvottomilla epäjumalillaan.+
22 Suuttumukseni on sytyttänyt tulen,+
joka palaa aina haudan* syvyyksiin saakka.+
Se tuhoaa maan satoineen
ja sytyttää liekkiin vuorten perustukset.
23 Minä aiheutan heille lisää onnettomuuksia,
ammun heihin nuoleni.
25 Ulkona riistää miekka,+
sisällä valtaa kauhu+
sekä nuoren miehen että neitsyen,
pikkulapsen samoin kuin harmaapäisen miehen.+
26 Olisin sanonut: ”Minä ajan heidät hajalleen,
hävitän heidän muistonsa ihmisten keskuudesta”,
27 jollei minua olisi tympäissyt se, miten vihollinen reagoisi,+
sillä heidän vastustajansa voisivat ymmärtää sen väärin.+
He voisivat sanoa: ”Olemme voittaneet omalla voimallamme.+
Tätä ei ole saanut aikaan Jehova.”
29 Kunpa he olisivat viisaita!+ Silloin he ajattelisivat tätä.+
He miettisivät, mikä heidän loppunsa on.+
30 Kuinka yksi voisi ajaa takaa tuhatta
ja kaksi ajaa pakoon kymmenentuhatta,+
ellei heidän Kallionsa olisi myynyt heitä+
ja Jehova olisi luovuttanut heitä?
32 Heidän viiniköynnöksensä on peräisin Sodoman viiniköynnöksestä
ja Gomorran penkereiltä.+
Heidän rypäleensä ovat myrkkyrypäleitä,
heidän terttunsa ovat karvaita.+
33 Heidän viininsä on käärmeiden myrkkyä,
kobrien julmaa myrkkyä.
34 Eikö tämä ole minulla tallessa,
sinetöitynä varastossani?+
35 Minun on kosto ja rangaistus+
määräaikana, kun heidän jalkansa lipsuvat,+
sillä heidän tuhonsa päivä on lähellä
ja se, mikä heitä odottaa, tulee pian.’
36 Jehova tuomitsee kansansa+
kun hän näkee, että heidän voimansa ovat ehtyneet
ja vain avuttomat ja heikot ovat jäljellä.
37 Sitten hän sanoo: ’Missä ovat heidän jumalansa+
– kallio, josta he etsivät turvaa –
38 ne, jotka söivät heidän teurasuhriensa rasvan,*
joivat heidän juomauhriensa viinin?+
Nouskoot ne auttamaan teitä.
Tulkoon niistä teille turvapaikka.
Minä surmaan ja teen eläväksi.+
40 Minä kohotan käteni kohti taivasta
ja vannon: ”Niin varmasti kuin elän ikuisesti.”+
41 Kun teroitan välkkyvän miekkani
ja käteni valmistautuu langettamaan tuomion,+
minä kostan vastustajilleni+
ja rankaisen minua vihaavia.
42 Minä annan nuoleni juopua verestä
– ja miekkani syö lihaa –
surmattujen ja vangittujen verestä,
vihollisjohtajien päistä.’
43 Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa,+
sillä hän kostaa palvelijoidensa veren,+
maksaa takaisin vastustajilleen+
ja toimittaa sovituksen kansansa maalle.”*
44 Niin Mooses tuli ja lausui kaikki tämän laulun sanat kansan kuullen,+ hän ja Nunin poika Hosea.*+ 45 Kun Mooses oli puhunut kaikki nämä sanat koko Israelille, 46 hän sanoi heille: ”Painakaa sydämeenne kaikki nämä sanat, jotka annan teille tänään varoitukseksi,+ jotta voisitte käskeä poikianne noudattamaan tarkoin kaikkia tämän lain sanoja.+ 47 Nämä eivät ole teille tyhjiä sanoja, vaan ne merkitsevät teille elämää.+ Niiden ansiosta te voitte elää pitkään maassa, jonka Jordanin ylitettyänne otatte haltuunne.”
48 Jehova sanoi Moosekselle samana päivänä: 49 ”Nouse tälle Abarimin vuorelle,+ Nebonvuorelle,+ joka on Moabin maassa vastapäätä Jerikoa, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä annan israelilaisten omaksi.+ 50 Sitten sinä kuolet vuorella, jolle nouset, ja sinut otetaan kansasi luo,* niin kuin veljesi Aaron kuoli Horinvuorella+ ja hänet otettiin kansansa luo, 51 koska te olitte uskottomia minulle israelilaisten keskuudessa Meriban vesien luona+ Kadesissa Sinin erämaassa, kun ette pyhittäneet minua Israelin kansan edessä.+ 52 Sinä näet kaukaa tuon maan, jonka annan Israelin kansalle, mutta et mene sinne.”+