1. Samuelin kirja

18 Sen jälkeen kun Daavid oli puhunut Saulille, Jonatanista+ ja Daavidista tuli läheiset ystävät, ja Jonatan alkoi rakastaa häntä hyvin paljon.*+ 2 Siitä päivästä lähtien Saul piti Daavidin luonaan eikä antanut hänen palata isänsä taloon.+ 3 Jonatan rakasti Daavidia hyvin paljon,+ ja he tekivät keskenään liiton.+ 4 Jonatan riisui päältään hihattoman vaatteensa ja antoi sen Daavidille samoin kuin sota-asunsa, miekkansa, jousensa ja vyönsä. 5 Kaikkialla, minne Saul lähetti Daavidin, tämä menestyi.*+ Niinpä Saul antoi kaikki sotilaat hänen vastuulleen,+ ja koko kansa ja Saulin palvelijat olivat siihen tyytyväisiä.

6 Aina kun Daavid ja muut palasivat kukistettuaan filistealaiset, naiset tulivat kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen,+ tanssien ja iloiten, ja he soittivat tamburiineja+ ja luuttuja. 7 Juhlivat naiset lauloivat:

8 Saul pahastui tästä laulusta ja suuttui kovasti.+ Hän sanoi: ”He ovat antaneet Daavidille kunnian kymmenistätuhansista mutta minulle tuhansista. Häneltä ei puutu enää muuta kuin kuninkuus!”+ 9 Siitä päivästä lähtien Saul suhtautui Daavidiin epäluuloisesti.

10 Seuraavana päivänä Jumala antoi Saulin joutua synkkyyden* valtaan,+ niin että hän alkoi käyttäytyä oudosti* talossa, samalla kun Daavid soitti harppua+ kuten aiemminkin. Saulilla oli keihäs kädessään,+ 11 ja hän sinkosi sen+ ja ajatteli: ”Minä naulitsen Daavidin seinään!” Mutta Daavid pakeni häntä kahdesti. 12 Saul pelkäsi Daavidia, koska Jehova oli tämän kanssa+ mutta oli jättänyt Saulin.+ 13 Siksi Saul lähetti Daavidin pois luotaan ja nimitti hänet tuhannenpäälliköksi, ja hän johti armeijaa taisteluissa.*+ 14 Daavid menestyi*+ kaikessa, mitä hän teki, ja Jehova oli hänen kanssaan.+ 15 Nähdessään, kuinka hyvin hän menestyi, Saul alkoi pelätä häntä. 16 Koko Israel ja Juuda kuitenkin rakastivat Daavidia, koska hän johti heitä sotaretkillä.

17 Myöhemmin Saul sanoi Daavidille: ”Tässä on vanhin tyttäreni Merab.+ Minä annan hänet vaimoksesi.+ Sinun täytyy kuitenkin pysyä rohkeana palveluksessani ja taistella Jehovan sotia.”+ Saul nimittäin ajatteli: ”Minä en* tapa häntä. Antaa filistealaisten* lyödä hänet.”+ 18 Tällöin Daavid sanoi Saulille: ”Mikä olen minä ja mitä ovat sukulaiseni, Israelissa oleva isäni suku, niin että minusta voisi tulla kuninkaan vävy?”+ 19 Kun tuli aika antaa Saulin tytär Merab Daavidille, hänet olikin jo annettu vaimoksi meholalaiselle Adrielille.+

20 Mutta Saulin tytär Mikal+ oli rakastunut Daavidiin, ja kun siitä kerrottiin Saulille, tämä ilahtui. 21 Niin Saul ajatteli: ”Minä annan hänelle Mikalin, jotta tästä tulisi hänelle ansa ja filistealaiset tappaisivat hänet.”+ Saul sanoi sitten Daavidille toisen kerran: ”Tänään sinusta tulee minun vävyni.”* 22 Lisäksi Saul käski palvelijoitaan: ”Puhukaa Daavidille vaivihkaa ja sanokaa: ’Kuningas on tyytyväinen sinuun, ja kaikki hänen palvelijansa pitävät sinusta. Tule siis nyt kuninkaan vävyksi.’” 23 Kun Saulin palvelijat kertoivat tämän Daavidille, Daavid sanoi: ”Luuletteko, että on helppo tulla kuninkaan vävyksi? Minähän olen köyhä ja mitätön mies.”+ 24 Sitten Saulin palvelijat kertoivat hänelle, mitä Daavid oli sanonut.

25 Silloin Saul sanoi: ”Teidän pitää sanoa Daavidille näin: ’Kuningas ei halua morsiamenhinnaksi+ muuta kuin 100 filistealaisten esinahkaa+ kostaakseen vihollisilleen.’” Saul nimittäin suunnitteli, että filistealaiset tappaisivat Daavidin. 26 Hänen palvelijansa kertoivat tämän Daavidille, ja Daavid piti siitä ajatuksesta, että hänestä tulisi kuninkaan vävy.+ Ennen määräajan umpeutumista 27 Daavid ja hänen miehensä menivät ja löivät kuoliaaksi 200 filistealaista miestä, ja Daavid toi heidän kaikkien esinahat kuninkaalle päästäkseen hänen vävykseen. Niinpä Saul antoi hänelle tyttärensä Mikalin vaimoksi.+ 28 Saul tajusi, että Jehova oli Daavidin kanssa+ ja että hänen tyttärensä Mikal rakasti Daavidia.+ 29 Tämän takia Saul pelkäsi Daavidia yhä enemmän, ja Saulista tuli Daavidin vihollinen loppuiäkseen.+

30 Filistealaisruhtinailla oli tapana lähteä taistelemaan, mutta joka kerta Daavid menestyi paremmin* kuin kaikki Saulin palvelijat,+ ja hänen nimeään kunnioitettiin suuresti.+