Psalmit

2 Miksi kansakunnat kuohuvat

ja kansat mutisevat* tyhjää?+

 2 Maan kuninkaat omaksuvat kantansa,

ja korkeat virkamiehet kokoontuvat yhdessä*+

Jehovaa ja hänen voideltuaan*+ vastaan.

 3 He sanovat: ”Murretaan heidän kahleensa

ja heitetään pois heidän köytensä!”

 4 Taivaan valtaistuimella istuva nauraa,

Jehova pitää heitä pilkkanaan.

 5 Siihen aikaan hän puhuu heille vihassaan,

hehkuvassa vihassaan hän saa heidät kauhistumaan.

 6 Hän sanoo: ”Minä olen asettanut kuninkaani+

Siioniin,+ pyhälle vuorelleni.”

 7 Haluan kertoa Jehovan päätöksestä.

Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun poikani.+

Minusta on tänään tullut sinun isäsi.+

 8 Pyydä minulta, niin annan kansat perinnöksesi

ja maan ääret omaisuudeksesi.+

 9 Sinä murskaat ne rautavaltikalla,+

sinä pirstot ne kuin saviastian.”+

10 Olkaa siis viisaita,* kuninkaat.

Kuunnelkaa varoitusta,* maan tuomarit.

11 Palvelkaa Jehovaa ja pelätkää* häntä,

iloitkaa ja tuntekaa kunnioittavaa pelkoa.*

12 Kunnioittakaa* poikaa,+ tai muuten Jumala* vihastuu

ja te tuhoudutte,*+

sillä hänen vihansa leimahtaa nopeasti.