Tuomarien kirja
2 Sitten Jehovan enkeli+ meni Gilgalista+ ylös Bokimiin ja sanoi: ”Minä toin teidät pois Egyptistä maahan, jota koskevan valan vannoin teidän esi-isillenne.+ Lisäksi sanoin: ’En koskaan riko liittoa, jonka olen tehnyt teidän kanssanne.+ 2 Te taas ette saa tehdä liittoa tämän maan asukkaiden kanssa,+ ja teidän tulee hajottaa heidän alttarinsa.’+ Mutta te ette ole totelleet minua.*+ Miksi olette toimineet näin? 3 Sen vuoksi minäkin sanoin: ’En aja maan asukkaita pois edestänne,+ vaan he houkuttelevat teidät ansaan+ ja heidän jumalansa johtavat teidät harhaan.’”+
4 Kun Jehovan enkeli oli sanonut tämän kaikille israelilaisille, kansa alkoi itkeä suureen ääneen. 5 Siksi he antoivat sille paikalle nimeksi Bokim* ja uhrasivat siellä Jehovalle.
6 Kun Joosua lähetti kansan pois, kukin israelilainen lähti perintöalueelleen ottaakseen maan haltuunsa.+ 7 Kansa palveli Jehovaa kaikkina Joosuan päivinä ja kaikkina niiden vanhinten päivinä, jotka elivät Joosuan kuoleman jälkeen ja jotka olivat nähneet kaikki Jehovan suuret teot Israelin hyväksi.+ 8 Sitten Nunin poika Joosua, Jehovan palvelija, kuoli 110-vuotiaana.+ 9 Hänet haudattiin perintöalueelleen Timnat-Heresiin+ Efraimin vuoristoon, Gaasinvuoren pohjoispuolelle.+ 10 Koko tuo sukupolvi koottiin esi-isiensä luo.* Heidän jälkeensä nousi toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Jehovaa eikä tiennyt, mitä hän oli tehnyt Israelin hyväksi.
11 Niin israelilaiset tekivät sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, ja palvoivat* Baal-jumalia.+ 12 Tällä tavalla he hylkäsivät Jehovan, isiensä Jumalan, joka oli tuonut heidät pois Egyptin maasta.+ He palvelivat muita jumalia, ympärillään olevien kansojen jumalia,+ ja kumarsivat niitä ja loukkasivat Jehovaa.+ 13 He hylkäsivät Jehovan ja palvoivat Baalia ja Astoretin* kuvia.+ 14 Tällöin Jehova vihastui Israeliin, niin että hän luovutti heidät ryöstäjien armoille.+ Hän antoi* heidät heidän ympärillään olevien vihollisten käsiin,+ eivätkä he pystyneet enää pitämään puoliaan vihollisiaan vastaan.+ 15 Menivätpä he mihin tahansa, Jehovan käsi oli heitä vastaan ja onnettomuudet kohtasivat heitä,+ niin kuin Jehova oli sanonut ja niin kuin Jehova oli heille vannonut,+ ja he olivat suuressa ahdingossa.+ 16 Silloin Jehova antoi heille tuomareita, jotka pelastivat heidät heidän ryöstäjiensä käsistä.+
17 Mutta he eivät suostuneet kuuntelemaan tuomareitakaan vaan olivat uskottomia* palvomalla muita jumalia ja kumartamalla niitä. He kääntyivät pian pois siltä tieltä, jota heidän esi-isänsä olivat vaeltaneet. Heidän esi-isänsä olivat totelleet Jehovan käskyjä,+ mutta he eivät totelleet. 18 Aina kun Jehova antoi heille tuomarin,+ Jehova oli tuomarin kanssa ja pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä kaikkina tuomarin päivinä. Jehova näet tunsi sääliä,*+ kun he vaikeroivat joutuessaan kokemaan sortoa+ ja huonoa kohtelua.
19 Mutta kun tuomari kuoli, he alkoivat jälleen toimia pahemmin kuin isänsä. He seurasivat muita jumalia ja palvelivat ja kumarsivat niitä.+ He eivät muuttaneet tapojaan eivätkä itsepäistä käytöstään. 20 Lopulta Jehova vihastui Israeliin+ ja sanoi: ”Koska tämä kansa on rikkonut liittoni,+ jonka tein heidän esi-isiensä kanssa, eivätkä he ole totelleet minua,+ 21 en minäkään aja pois heidän edestään yhtäkään niistä kansoista, jotka Joosuan kuollessa olivat kukistamatta.+ 22 Tällä tavalla koetellaan, vaeltaako Israel jatkuvasti Jehovan tietä+ isiensä tavoin.” 23 Siksi Jehova antoi näiden kansojen jäädä. Hän ei ollut ajanut niitä heti pois eikä ollut antanut niitä Joosuan käsiin.