Tuomarien kirja
5 Sinä päivänä Debora+ lauloi Barakin,+ Abinoamin pojan, kanssa tämän laulun:+
2 ”Hiukset* olivat valtoimenaan Israelissa,
kansa tarjoutui vapaaehtoiseksi+ –
ylistäkää siksi Jehovaa!
3 Kuunnelkaa, te kuninkaat! Kuulkaa, te hallitsijat!
Jehovalle minä laulan.
Laulan ylistystä* Jehovalle,+ Israelin Jumalalle.+
4 Jehova, kun lähdit Seiristä,+
kun marssit pois Edomin alueelta,
maa järisi ja taivas ryöppysi,
pilvet ryöppysivät vettä.
6 Anatin pojan Samgarin+ päivinä,
Jaelin+ päivinä tiet olivat autioina,
kulkijat pysyttelivät syrjäteillä.
7 Israelin kylissä ei enää ollut asukkaita,*
heitä ei enää ollut, ja silloin minä, Debora,+ nousin,
minusta tuli Israelin äiti.+
Ei kilpeä eikä keihästä voitu nähdä
Israelin 40 000 miehellä.
Ylistäkää Jehovaa!
10 Te vaaleanruskeilla aaseilla ratsastavat,
te hienoilla matoilla istuvat
ja te tiellä kulkevat,
miettikää!
11 Juottopaikoilla kuuluivat vettä jakavien äänet.
Siellä he kertoivat Jehovan vanhurskaista* teoista,
hänen kyliensä asukkaiden vanhurskaista teoista Israelissa.
Silloin Jehovan kansa meni alas porteille.
12 Herää, herää, Debora!+
Herää, herää, laula laulu!+
Nouse, Barak!+ Johdata vankisi pois, sinä Abinoamin poika!
13 Silloin jäljelle jääneet laskeutuivat ylimysten luo,
Jehovan kansa laskeutui luokseni taistelemaan mahtavia vastaan.
14 Efraimista he olivat lähtöisin, ne, jotka olivat laaksossa.*
He seurasivat sinua, Benjamin, väkesi keskuudessa.
15 Isaskarin ruhtinaat olivat Deboran kanssa,
niin kuin Isaskar, niin myös Barak.+
Hänet lähetettiin jalkaisin laaksotasangolle.*+
Ruubenin osastot olivat päättämättömiä sydämessään.
16 Miksi istuit kahden satulalaukun väliin
ja kuuntelit, kun katraille+ soitettiin pilliä?
Ruubenin osastot olivat päättämättömiä sydämessään.
19 Kuninkaat tulivat, he taistelivat.
Silloin Kanaanin kuninkaat taistelivat+
Taanakissa, Megiddon vesien luona.+
Hopeaa he eivät saaneet saaliiksi.+
20 Taivaalta taistelivat tähdet,
radoiltaan ne taistelivat Siseraa vastaan.
Sinä tallasit voimakkaat maahan, oi sieluni.*
22 Hevosten kaviot tömisivät,
kun hänen orinsa laukkasivat raivoisasti.+
23 ’Kirotkaa Meros’, sanoi Jehovan enkeli,
’niin, kirotkaa sen asukkaat,
sillä he eivät tulleet auttamaan Jehovaa,
auttamaan Jehovaa mahtavien kanssa.’
24 Naisista siunatuin on Jael,+
keniläisen Heberin+ vaimo.
Teltoissa asuvista naisista hän on siunatuin.
25 Mies pyysi vettä, hän antoi hänelle maitoa.
Upeasta juhlamaljasta hän tarjosi kermaa.*+
26 Kädellään hän tarttui telttavaarnaan,
oikealla kädellään työntekijän nuijaan.
Hän iski Siseraa, murskasi hänen päänsä,
pirstoi ja lävisti hänen ohimonsa.+
27 Jaelin jalkojen väliin hän lyyhistyi, hän kaatui ja makasi liikkumatta.
Hänen jalkojensa väliin hän lyyhistyi ja kaatui,
kaatui voitettuna siihen, mihin lyyhistyi.
28 Ikkunasta katsoi ulos nainen,
Siseran äiti tähyili ikkunasäleikön läpi:
’Miksi hänen vaununsa viipyvät?
Miksi hänen valjakkonsa kavionkopse on näin myöhässä?’+
29 Viisaimmat hänen ruhtinattaristaan vastaavat hänelle,
niin, hän itsekin toistaa itsekseen:
30 ’He ovat varmasti jakamassa saalistaan:
tyttö* tai kaksi tyttöä* joka soturille,
värjättyä kangasta saaliiksi Siseralle, värjättyä kangasta saaliiksi,
kirjailtu vaate, värjättyä kangasta, kaksi kirjailtua vaatetta
ryöstäjien kaulaan.’
31 Näin tuhoutukoot kaikki vihollisesi,+ Jehova,
mutta olkoot sinua rakastavat kuin kirkkaana nouseva aurinko.”