1. Aikakirja
17 Heti kun Daavid oli asettunut asumaan palatsiinsa, hän sanoi profeetta Natanille:+ ”Minä asun setripuisessa talossa,+ kun taas Jehovan liiton arkku on telttakankaiden alla.”+ 2 Natan vastasi Daavidille: ”Tee kaikki, mitä on mielessäsi,* sillä tosi Jumala on kanssasi.”
3 Sinä yönä Natanille tuli Jumalan sana: 4 ”Mene ja sano palvelijalleni Daavidille: ’Näin sanoo Jehova: ”Sinä et tule rakentamaan minulle temppeliä, jossa asuisin.+ 5 Enhän minä ole asunut temppelissä sen päivän jälkeen, jona toin Israelin tänne, vaan tähän päivään asti olen siirtynyt teltasta telttaan ja pyhäkköteltasta toiseen.*+ 6 Sanoinko kertaakaan koko sinä aikana, jona kuljin koko Israelin kanssa, yhdellekään niistä Israelin tuomareista, jotka asetin paimentamaan kansaani: ’Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista taloa?’”’
7 Sano nyt palvelijalleni Daavidille: ’Näin sanoo armeijoiden Jehova: ”Minä otin sinut laitumelta lammaskatraan jäljestä tehdäkseni sinusta kansani Israelin johtajan.+ 8 Minä olen kanssasi kaikkialla, minne menet,+ ja minä hävitän kaikki vihollisesi edestäsi.+ Minä teen nimestäsi sellaisen kuin on maan mahtavilla miehillä.+ 9 Minä määrään kansalleni Israelille paikan ja asetan heidät sinne, ja he asuvat siellä, eikä heitä enää häiritä. Pahat ihmiset eivät enää sorra* heitä niin kuin ennen,+ 10 niin kuin ovat sortaneet siitä ajasta lähtien, jolloin nimitin kansalleni Israelille tuomareita.+ Minä alistan kaikki vihollisesi.+ Lisäksi ilmoitan sinulle: ’Jehova tekee suvustasi hallitsijasuvun.’*
11 Kun päiväsi päättyvät ja sinä menet esi-isiesi luo, minä teen jälkeläisestäsi,* yhdestä pojastasi,+ kuninkaan ja vahvistan hänen kuninkuutensa.+ 12 Juuri hän rakentaa minulle temppelin,+ ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa, niin että se pysyy ikuisesti.+ 13 Minusta tulee hänen isänsä, ja hänestä tulee minun poikani.+ En ota häneltä pois uskollista rakkauttani,+ niin kuin otin sen pois edeltäjältäsi.+ 14 Minä lujitan hänen asemansa hallitsijasuvussani ja valtakunnassani ikuisiksi ajoiksi,+ ja hänen valtaistuimensa pysyy ikuisesti.”’”+
15 Natan kertoi Daavidille kaikki nämä sanat ja koko tämän näyn.
16 Silloin kuningas Daavid tuli sisään, istuutui Jehovan eteen ja sanoi: ”Mikä olen minä, oi Jehova Jumala? Mikä on minun sukuni, niin että olet tuonut minut tähän saakka?+ 17 Ikään kuin tämä ei olisi vielä riittävästi, Jumala, sinä lisäksi sanot, että palvelijasi suku pysyy kaukaiseen tulevaisuuteen saakka,+ ja sinä, Jehova Jumala, olet katsonut minua kuin olisin mies, joka tulisi korottaa ylemmäksi.* 18 Mitä muuta minä, palvelijasi Daavid, voin sanoa sinulle saamastani kunniasta? Sinähän tunnet palvelijasi niin hyvin.+ 19 Jehova, palvelijasi vuoksi ja tahtosi* mukaan olet tehnyt kaikki nämä suuret teot ja paljastanut suuruutesi.+ 20 Jehova, ei ole ketään sinun kaltaistasi,+ eikä ole muuta Jumalaa kuin sinä.+ Kaikki, mitä olemme korvillamme kuulleet, vahvistaa sen todeksi. 21 Mikä toinen kansa maan päällä on kansasi Israelin kaltainen?+ Tosi Jumala lunasti sen omaksi kansakseen.+ Sinä loit itsellesi nimeä suurilla ja kunnioitusta herättävillä teoillasi,+ kun ajoit kansoja pois kansasi edestä,+ jonka lunastit Egyptistä. 22 Sinä teit kansastasi Israelista oman kansasi ikuisiksi ajoiksi,+ ja sinusta, Jehova, tuli heidän Jumalansa.+ 23 Jehova, pidäthän nyt palvelijaasi ja hänen sukuaan koskevan lupauksesi ikuisesti ja tee niin kuin olet luvannut.+ 24 Pysyköön sinun nimesi* ja olkoon se korkealle korotettu+ ikuisesti, niin että ihmiset sanoisivat: ’Armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, on Jumala Israelille’, ja vahvistathan palvelijasi Daavidin suvun, niin että se pysyy edessäsi.+ 25 Sinä, minun Jumalani, olet ilmoittanut palvelijallesi, että tarkoituksesi on tehdä hänen suvustaan hallitsijasuku. Siksi palvelijasi voi luottavaisesti esittää sinulle tämän rukouksen. 26 Jehova, sinä olet tosi Jumala, ja sinä olet luvannut kaiken tämän hyvän, joka koskee palvelijaasi. 27 Pyydän, siunaa palvelijasi sukua. Annathan sen pysyä edessäsi ikuisesti, sillä sinä, Jehova, olet siunannut sitä, ja se on siunattu ikuisesti.”