Apostolien teot

7 Mutta ylimmäinen pappi kysyi: ”Pitääkö tämä paikkansa?” 2 Stefanos vastasi: ”Miehet, veljet ja isät, kuunnelkaa. Kirkkauden Jumala näyttäytyi esi-isällemme Abrahamille, kun tämä oli Mesopotamiassa eikä ollut vielä asettunut asumaan Haraniin,+ 3 ja sanoi hänelle: ’Lähde maastasi ja sukulaistesi luota ja mene siihen maahan, jonka osoitan sinulle.’+ 4 Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Haraniin. Hänen isänsä kuoltua+ Jumala kehotti häntä siirtymään sieltä tähän maahan, jossa te nyt asutte.+ 5 Jumala ei kuitenkaan antanut hänelle siitä mitään perintöä, ei jalanleveyttäkään, mutta lupasi antaa sen omaksi hänelle ja hänen jälkeläisilleen,*+ vaikka hänellä ei vielä ollut lasta. 6 Lisäksi Jumala kertoi hänelle, että hänen jälkeläisensä olisivat muukalaisia* maassa, joka ei olisi heidän omansa, ja että heidät orjuutettaisiin ja heitä sorrettaisiin* 400 vuotta.+ 7 ’Minä tuomitsen sen kansan, jonka orjina he ovat’,+ sanoi Jumala, ’ja tämän jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua* tässä paikassa.’+

8 Jumala teki hänen kanssaan myös ympärileikkausliiton.+ Abrahamille syntyi Iisak,+ ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä,+ ja Iisakille syntyi Jaakob* ja Jaakobille 12 sukujen päämiestä.* 9 Sukujen päämiehet alkoivat kadehtia Joosefia,+ ja he myivät hänet Egyptiin.+ Jumala oli kuitenkin hänen kanssaan.+ 10 Hän pelasti hänet kaikista hänen koettelemuksistaan, antoi hänelle viisautta ja salli hänen päästä faraon, Egyptin kuninkaan, suosioon. Farao asetti hänet hallitsemaan Egyptiä ja koko hänen talouttaan.+ 11 Mutta koko Egyptiin ja Kanaaniin tuli nälänhätä, suuri ahdinko, eivätkä esi-isämme saaneet mistään syötävää.+ 12 Jaakob kuitenkin kuuli, että Egyptissä oli ruokatarvikkeita,* ja hän lähetti esi-isämme sinne ensimmäisen kerran.+ 13 Toisella kerralla Joosef kertoi veljilleen, kuka hän oli, ja farao sai tietää Joosefin perheestä.+ 14 Niin Joosef lähetti viestin ja kutsui luokseen isänsä Jaakobin ja kaikki sukulaisensa,+ kaikkiaan 75 henkeä.*+ 15 Silloin Jaakob meni alas Egyptiin,+ ja hän kuoli siellä+ samoin kuin esi-isämme.+ 16 Heidät vietiin Sikemiin ja pantiin hautaan, jonka Abraham oli ostanut hopearahalla Sikemistä Hamorin pojilta.+

17 Kun lähestyi aika, jolloin Jumalan Abrahamille antama lupaus täyttyisi, kansa kasvoi ja lisääntyi Egyptissä. 18 Sitten Egyptiä alkoi hallita toinen kuningas, joka ei tiennyt Joosefista.+ 19 Hän juonitteli heimoamme vastaan ja pakotti isämme hylkäämään vastasyntyneet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon.+ 20 Tuohon aikaan syntyi Mooses, ja hän oli tavattoman* kaunis. Häntä hoidettiin* kolme kuukautta isänsä kodissa.+ 21 Mutta kun hänet hylättiin,*+ faraon tytär otti hänet ja kasvatti hänet omana poikanaan.+ 22 Niinpä Moosekselle opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta,* ja hänen sanoissaan ja teoissaan oli voimaa.+

23 Kun hän sitten täytti 40 vuotta, hän päätti* käydä katsomassa veljiään, israelilaisia.*+ 24 Nähdessään, että yhtä heistä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti, hän puolusti pahoinpideltyä ja kosti tämän puolesta lyömällä egyptiläisen kuoliaaksi. 25 Hän luuli veljiensä tajuavan, että Jumala pelastaisi heidät hänen välityksellään, mutta he eivät tajunneet sitä. 26 Seuraavana päivänä hän tuli heidän luokseen, kun kaksi heistä tappeli keskenään, ja hän yritti saada heidät tekemään sovinnon. Hän sanoi: ’Miehet, te olette veljiä. Miksi te teette pahaa toisillenne?’ 27 Mutta se, joka kohteli lähimmäistään huonosti, työnsi Mooseksen pois ja sanoi: ’Kuka on asettanut sinut johtajaksemme ja tuomariksemme? 28 Et kai sinä vain halua surmata minua samoin kuin eilen surmasit sen egyptiläisen?’ 29 Kuultuaan tämän Mooses pakeni, ja hän asui muukalaisena Midianin maassa, missä hänelle syntyi kaksi poikaa.+

30 40 vuoden kuluttua hänelle näyttäytyi erämaassa Siinainvuoren lähellä enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä.+ 31 Mooses ihmetteli näkemäänsä, mutta kun hän meni lähemmäksi tutkiakseen sitä tarkemmin, kuului Jehovan* ääni: 32 ’Minä olen sinun esi-isiesi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.’+ Mooses alkoi vapista eikä uskaltanut tutkia sitä enempää. 33 Jehova* sanoi hänelle: ’Riisu sandaalit jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata. 34 Olen todellakin nähnyt Egyptissä olevan kansani sorron ja kuullut heidän huokailunsa+ ja olen tullut alas vapauttamaan heidät. Lähetän sinut nyt Egyptiin.’ 35 Juuri tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: ’Kuka on asettanut sinut johtajaksi ja tuomariksi?’,+ Jumala lähetti+ sekä johtajaksi että vapauttajaksi sen enkelin välityksellä, joka näyttäytyi hänelle orjantappurapensaassa. 36 Tämä mies johdatti heidät pois+ ja teki ihmeitä* ja ihmetekoja Egyptissä,+ Punaisellamerellä+ ja erämaassa 40 vuoden ajan.+

37 Juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: ’Jumala antaa teille veljienne joukosta minun kaltaiseni profeetan.’+ 38 Juuri hän oli seurakunnan keskuudessa erämaassa. Hän oli siellä enkelin+ kanssa, joka puhui hänelle+ Siinainvuorella, ja esi-isiemme kanssa, ja hän sai eläviä pyhiä julistuksia, jotka hänen piti välittää meille.+ 39 Esi-isämme eivät halunneet totella häntä vaan työnsivät hänet syrjään+ ja palasivat sydämessään takaisin Egyptiin.+ 40 He sanoivat Aaronille: ’Tee meille jumalia, jotka kulkevat edellämme, sillä emme tiedä, mitä on tapahtunut sille Moosekselle, joka johdatti meidät pois Egyptin maasta.’+ 41 Tuolloin he tekivät vasikan, uhrasivat tälle epäjumalalle ja alkoivat juhlia sitä, mitä he olivat saaneet aikaan käsillään.+ 42 Silloin Jumala hylkäsi heidät ja jätti heidät palvelemaan taivaan armeijaa,*+ niin kuin on kirjoitettu Profeettojen kirjaan: ’Ettehän te israelilaiset minulle tuoneet uhrilahjoja ja teurasuhreja 40 vuoden aikana erämaassa, 43 vaan te kannoitte Molokin+ telttaa ja Refan-jumalan tähteä, kuvia, jotka te teitte palvoaksenne niitä. Siksi minä karkotan teidät Babylonin toiselle puolelle.’+

44 Esi-isillämme oli erämaassa todistuksen teltta. Jumala käski Mooseksen tehdä tuon teltan sen mallin mukaan, jonka tämä oli nähnyt.+ 45 Esi-isämme saivat teltan perinnökseen ja toivat sen Joosuan kanssa niiden kansojen maahan,+ jotka Jumala ajoi pois esi-isiemme edestä.+ Täällä se pysyi Daavidin aikaan asti. 46 Daavid oli Jumalan suosiossa ja pyysi, että saisi rakentaa asuinpaikan Jaakobin Jumalalle.+ 47 Mutta temppelin rakensikin hänelle Salomo.+ 48 Korkein ei kuitenkaan asu käsin tehdyissä rakennuksissa,+ niin kuin profeetta sanoo: 49 ’”Taivas on minun valtaistuimeni,+ ja maa on minun jalkojeni alusta.*+ Millaisen rakennuksen te rakennatte minulle?” sanoo Jehova.* ”Missä on lepopaikkani? 50 Eikö minun käteni ole tehnyt tämän kaiken?”’+

51 Te itsepäiset miehet, joiden sydän ja korvat ovat ympärileikkaamattomat, aina te olette vastustamassa pyhää henkeä. Niin kuin tekivät teidän esi-isänne, niin teette tekin.+ 52 Ketä profeetoista esi-isänne eivät vainonneet?+ Hehän tappoivat ne, jotka ilmoittivat etukäteen sen oikeamielisen* tulosta,+ jonka te olette nyt kavaltaneet ja murhanneet,+ 53 te, jotka saitte lain enkelien välityksellä+ mutta ette ole noudattaneet sitä.”

54 Kun he kuulivat tämän, he raivostuivat ja* alkoivat kiristellä hänelle hampaitaan. 55 Mutta täynnä pyhää henkeä hän katseli tiiviisti kohti taivasta ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella,+ 56 ja hän sanoi: ”Minä näen taivaan auenneena ja Ihmisen Pojan,+ joka seisoo Jumalan oikealla puolella.”+ 57 Tällöin he huusivat kovalla äänellä, panivat kätensä korvilleen ja ryntäsivät kaikki yhdessä hänen kimppuunsa. 58 Heitettyään hänet kaupungin ulkopuolelle he alkoivat kivittää häntä.+ Todistajat+ laittoivat päällysvaatteensa Saul-nimisen nuoren miehen jalkojen juureen.+ 59 Kun Stefanosta kivitettiin, hän pyysi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” 60 Sitten hän laskeutui polvilleen ja huusi voimakkaalla äänellä: ”Jehova,* älä syytä heitä tästä synnistä.”+ Tämän sanottuaan hän nukkui pois.