Lokakuu

Emme näe ihmisten sydämeen niin kuin Jehova ja Jeesus, mutta voimme silti pyrkiä ymmärtämään toisten tunteita ja tarpeita (2. Kor. 11:29). Tämän itsekkään maailman keskellä pyrimme siihen, ettemme ”ajattele vain omaa parastamme vaan myös toisten parasta” (Fil. 2:4). Etenkin seurakunnan vanhinten on tärkeää olla empaattisia. He tietävät, että he ovat vastuussa huolenpitoonsa uskotuista lampaista. (Hepr. 13:17.) Jotta vanhimmat voisivat auttaa veljiä ja sisaria, heidän on oltava ymmärtäväisiä. Miten he voivat osoittaa empatiaa? Myötätuntoinen vanhin antaa aikaansa veljille ja sisarille. Hän esittää heille kysymyksiä ja kuuntelee heitä tarkasti ja kärsivällisesti. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun joku rakkaista ystävistä haluaa vuodattaa sydäntään mutta hänen on vaikea löytää oikeita sanoja (Sananl. 20:5). Kun vanhin uhraa mielellään aikaa seurakunnan ystäville, hän voi luoda vahvan luottamuksen, ystävyyden ja rakkauden siteen heihin (Apt. 20:37). w19.03 12:14–17

Arvostus on kuin hyvä ateria: siitä nauttii enemmän, kun sitä tarjoaa muillekin. Kun saamme osaksemme arvostusta, se tekee meidät onnellisiksi. Kun me puolestamme osoitamme arvostusta toisille, teemme heidät onnellisiksi. Ehkä joku on auttanut meitä tai antanut meille jotain, mitä tarvitsemme. Kiitoksemme saa hänet tuntemaan, ettei hänen vaivannäkönsä ollut turhaa, ja ystävyytemme lujittuu. Kiitoksen sanoilla on paljon arvoa, kuten sanotaan tämän päivän tekstijakeessa. Ajattele, miten kauniilta kultainen omena näyttäisi hopeisessa astiassa ja miten arvokas se olisi. Olisit varmasti hyvin otettu, jos saisit tällaisen lahjan. Kiitoksen sanasi voivat olla toiselle aivan yhtä arvokkaita. Lisäksi kuten kultaesine kestää vuodesta toiseen, kiitoksen sanamme voivat jäädä hänen mieleensä ja hän voi vaalia niitä loppuikänsä. w19.02 8:5–6

Kun Aadam ja Eeva söivät hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää, he antoivat selvän viestin: he eivät luottaneet Jehovaan eivätkä hänen normeihinsa vaan päättivät luoda itselleen omat hyvän ja pahan normit. Ajattele, miten suuriin menetyksiin se johti. He menettivät Jehovan ystävyyden. He menettivät myös mahdollisuuden elää ikuisesti, ja synti ja kuolema periytyivät heidän jälkeläisilleen (Room. 5:12). Aadamin ja Eevan toiminta oli jyrkkä vastakohta sille, miten etiopialainen eunukki reagoi, kun Filippos saarnasi hänelle. Eunukki arvosti syvästi sitä, mitä Jehova ja Jeesus olivat tehneet hänen hyväkseen, ja se sai hänet menemään viipymättä kasteelle. (Apt. 8:34–38.) Kun vihkiydymme Jehovalle ja käymme tämän etiopialaisen miehen tavoin kasteella, annamme selvän viestin: Arvostamme sitä, mitä Jehova ja Jeesus ovat tehneet hyväksemme. Lisäksi luotamme Jehovaan ja tunnustamme, että hänellä on oikeus asettaa hyvän ja pahan normit. w19.03 10:1–2

Jehovan palvelijoista puhuttaessa nuhteettomuus merkitsee sitä, että rakastaa Jehova Jumalaa koko sydämestään ja on täysin omistautunut hänelle. Tällaiset nuhteettomat ihmiset pitävät hänen tahtonsa etusijalla kaikissa ratkaisuissaan. Raamatussa yksi ”nuhteettomuutta” vastaavan sanan perusmerkityksistä on ’ehyt’, ’virheetön’ tai ’kokonainen’. Esimerkiksi kun eläimiä uhrattiin Jehovalle, niiden piti olla virheettömiä (3. Moos. 22:21, 22). Jehovan palvelijat eivät saaneet uhrata sellaista eläintä, jolta puuttui jalka, korva tai silmä tai joka oli sairauden runtelema. Jehovalle oli tärkeää, että eläin oli virheetön ja kokonainen. (Mal. 1:6–9.) Tämä Jehovan näkemys on hyvin ymmärrettävä. Jos ostat vaikkapa kirjan, et varmasti halua, että siitä puuttuu sivuja. Tai jos hankit työkalun, et valitse sellaista, joka on jotenkin viallinen. Haluat ehyen, virheettömän ja kokonaisen tuotteen. Jehova odottaa samaa, kun on kyse rakkaudestamme ja uskollisuudestamme häntä kohtaan. Sen täytyy olla ehyttä, virheetöntä ja kokonaista. w19.02 6:3

Sydämen suojelemiseksi meidän täytyy tehdä muutakin kuin vain torjua se, millä olisi meihin huono vaikutus. Meidän täytyy avata sydämemme sille, mikä on hyvää. Muinaisissa muurein ympäröidyissä kaupungeissa portinvartija sulki portit pysäyttääkseen vihollisen hyökkäyksen. Välillä hän kuitenkin avasi portit, jotta kaupunkiin voitiin tuoda ruokaa ja muita tarvikkeita. Jos portit eivät olisi koskaan olleet auki, kaupungin asukkaat olisivat nälkiintyneet. Vastaavasti meidän täytyy avata säännöllisesti sydämemme Jumalan ajatuksille. Raamattu sisältää Jehovan ajatuksia, joten joka kerta kun luemme sitä, annamme niiden vaikuttaa ajatteluumme, tunteisiimme ja tekoihimme. Miten voimme parhaiten hyötyä Raamatun lukemisesta? Rukous on avainasemassa, jotta voisimme ymmärtää Jumalan sanassa olevia ihmeellisiä asioita. (Ps. 119:18.) Meidän on tärkeää myös miettiä lukemaamme. Kun rukoilemme, luemme ja mietiskelemme, Raamatun sanat painuvat syvälle sydämeemme ja opimme rakastamaan Jehovan ajatuksia. (Sananl. 4:20–22.) w19.01 3:14–15

Jehova tietää, että meillä on erilaiset kyvyt ja olosuhteet, ja hän arvostaa syvästi niitä uhreja, jotka pystymme hänelle antamaan. Ajattelehan, millaisia uhreja hän otti vastaan israelilaisilta. Jotkut heistä pystyivät uhraamaan lampaan tai vuohen, mutta köyhä israelilainen saattoi uhrata ”kaksi turturikyyhkyä tai kaksi kyyhkysenpoikaa”. Jos hänellä ei ollut varaa kahteen lintuun, Jehova hyväksyi ”kymmenesosan eefaa hienoja jauhoja”. (3. Moos. 5:7, 11.) Jauho oli halvempaa, mutta Jehova arvosti tuota uhria, kunhan jauhot olivat ”hienoja”. Jumalamme on yhtä huomaavainen nykyään. Kun vastaamme kokouksessa, hän ei odota meidän olevan yhtä kaunopuheisia kuin Apollos tai yhtä vakuuttavia kuin Paavali (Apt. 18:24; 26:28). Hän ymmärtää rajoituksemme ja haluaa vain, että annamme parhaamme. Muistatko lesken, joka lahjoitti kaksi pientä kolikkoa? Jehova arvosti häntä, koska hän antoi sen, minkä pystyi. (Luuk. 21:1–4.) w19.01 2:3–5

Jeesuksen seuraajina osaamme odottaa, että meitä vihataan. Jeesus ennusti, että viimeisinä päivinä hänen opetuslapsiaan vainottaisiin ankarasti. (Matt. 24:9; Joh. 15:20.) Jesajan profetiassa varoitetaan, että vihollisemme eivät ainoastaan vihaa meitä vaan myös käyttävät monenlaisia aseita meitä vastaan. Niitä ovat olleet salakavala juonittelu, räikeät valheet ja julma vaino. (Matt. 5:11.) Jehova ei estä vihollisiamme käyttämästä tällaisia aseita ja taistelemasta meitä vastaan (Ef. 6:12; Ilm. 12:17). Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla peloissamme. Jehova sanoi, että kaikki meitä vastaan käytettävät aseet ovat tehottomia. (Jes. 54:17.) Aivan kuten seinä suojaa tuhoisalta rankkasateelta, Jehova suojelee meitä tyrannimaisten vastustajiemme hyökkäyksiltä (Jes. 25:4, 5). Viholliset eivät onnistu tuottamaan meille mitään pysyvää vahinkoa (Jes. 65:17). Kaikki Jumalan kansan viholliset kohtaavat loppunsa ja tuhoutuvat (Jes. 41:11, 12). w19.01 1:13–16

Nuoret, Jehova rakastaa vapautta, ja hän on istuttanut tämän rakkauden myös sinuun. Hän kuitenkin haluaa, että käytät vapauttasi vastuuntuntoisesti. Tämä on sinulle suojaksi. Ehkä tunnet ihmisiä, jotka katselevat pornografiaa, viettävät moraalitonta elämää, harrastavat riskialttiita urheilulajeja tai käyttävät huumeita tai liikaa alkoholia. He saattavat kyllä kokea hetkellistä nautintoa tai jännitystä. Mutta usein sen hinta on kova: he voivat saada jonkin taudin tai riippuvuuden tai jopa kuolla (Gal. 6:7, 8). Heidän ”vapautensa” on julmaa itsepetosta (Tit. 3:3). Toisaalta miten monen ihmisen tiedät sairastuneen siksi, että hän on noudattanut Raamatun normeja? Jehovan totteleminen on hyväksi terveydellemme ja tekee meistä vapaita (Ps. 19:7–11). Lisäksi kun käytät vapauttasi viisaasti – Jumalan asettamien täydellisten lakien ja periaatteiden rajoissa – osoitat Jumalalle ja vanhemmillesi, että sinulle voidaan antaa enemmän vapautta (Room. 8:21). w18.12 3:16–17

Aadamin synti muutti tilannetta. Ihmiset alkoivat kuolla, ja tämä muutos vaikutti avioliittoon. Apostoli Paavali osoitti tämän selittäessään sitä, etteivät kristityt ole Mooseksen lain alaisuudessa. Hän sanoi, että kuolema päättää avioliiton ja leski on vapaa avioitumaan uudelleen. (Room. 7:1–3.) Laissa, jonka Jumala antoi Israelin kansalle, oli avioliittoa koskevia yksityiskohtia. Se salli moniavioisuuden, jota oli esiintynyt jo ennen kuin Jumala antoi tämän lain. Moniavioisuutta kuitenkin säädeltiin, mikä suojeli väärinkäytöksiltä. Esimerkiksi jos israelilaismies otti vaimokseen orjatytön ja meni myöhemmin naimisiin toisen naisen kanssa, hänen piti entiseen tapaan huolehtia ensimmäisen vaimonsa ruoasta ja vaatteista ja täyttää aviollinen velvollisuutensa. Jumala odotti, että mies suojeli häntä ja huolehti hänestä. (2. Moos. 21:9, 10.) Vaikka emme ole Mooseksen lain alaisuudessa, voimme nähdä siitä, miten arvokas asia avioliitto on Jehovan silmissä. Tämä varmasti auttaa meitäkin kunnioittamaan avioliittoa. w18.12 2:3, 5–6

Kerrottuaan rukouksessa huolistaan Habakuk jätti asian Jehovan käsiin. Habakukia saattoi jännittää, miten Jehova reagoisi. Jehova oli empaattinen ja kuunteli palvelijansa epätoivoista tuskan ja surun vuodatusta. Hän ymmärsi Habakukia eikä moittinut häntä. Sen sijaan hän kertoi, mikä odottaisi uskottomia juutalaisia lähitulevaisuudessa. Habakuk saattoi hyvinkin olla ensimmäinen ihminen, jolle Jehova paljasti, että hän rankaisisi kansaansa sen pahoista teoista hyvin pian. Jehova kertoi olevansa valmis toimimaan. Ei kuluisi kauaakaan, kun hän tulisi rankaisemaan väkivaltaisia ja pahoja Juudan asukkaita kaldealaisten eli babylonialaisten välityksellä. Ilmauksella ”teidän päivinänne” Jehova osoitti, että tuomio koittaisi varmasti Habakukin tai hänen aikalaistensa elinaikana. Habakuk oli odottanut aivan toisenlaista vastausta. Jehovan sanat merkitsivät sitä, että Juudan asukkaiden kärsimys lisääntyisi entisestään. w18.11 3:7–8

Miten suhtaudut ihmisiin, jotka eivät ole vielä oppineet totuutta? Apostoli Paavali kertoi synagogissa hyvää uutista juutalaisille, jotka tiesivät jo jonkin verran Jumalasta. Hän saarnasi kuitenkin myös sellaisille, jotka palvoivat vääriä jumalia. Paavalin ensimmäisellä lähetysmatkalla lykaonialaiset erehtyivät luulemaan häntä ja Barnabasta jonkinlaisiksi supersankareiksi. He ajattelivat, että nämä miehet olivat epäjumalat Zeus ja Hermes ihmishahmoissa. Oliko Paavalilla ja Barnabaalla houkutus paistatella julkisuuden valokeilassa? Tuntuiko heistä, että tämä oli virkistävä katkos kaiken sen vainon jälkeen, jota he olivat kokeneet kahdessa edellisessä kaupungissa? Järkeilivätkö he, että julkisuus auttaisi heitä levittämään hyvää uutista? Ei sinne päinkään! He repäisivät vaatteensa, ryntäsivät ihmisjoukon keskelle ja huusivat: ”Miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, ja meillä on samat vajavaisuudet kuin teillä.” (Apt. 14:8–15.) w18.09 1:8–9

Voidaksemme omaksua totuuden ja elää Raamatun normien mukaan meidän täytyy olla halukkaita muuttamaan ajatteluamme ja käytöstämme. Pietari kirjoitti näistä muutoksista seuraavasti: ”Tottelevaisina lapsina älkää enää muovautuko niiden halujen mukaan, joita teillä ennen oli tietämättömyydessänne, vaan – – tulkaa tekin kaikessa käytöksessänne pyhiksi.” (1. Piet. 1:14, 15.) Turmeltuneen Korintin kaupungin asukkaille totuuden ostaminen merkitsi sitä, että heidän täytyi tehdä suuria muutoksia elämäntavassaan. Monet ovat nykyäänkin luopuneet sellaisesta käytöksestä, joka ei miellytä Jumalaa. Pietari muistutti oman aikansa kristittyjä: ”Riittää, että kuluneen ajan olette toteuttaneet kansakuntien tahtoa kulkiessanne irstaissa teoissa, himoissa, liiallisessa viininkäytössä, mässäilyissä, juomingeissa ja lainvastaisessa epäjumalanpalveluksessa.” (1. Piet. 4:3.) w18.11 1:13

Mistä tiedämme, keillä on ”oikean asenteen vuoksi mahdollisuus saada ikuinen elämä”? Samoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla myös nykyään ainoa tapa löytää tällaisia ihmisiä on antaa todistusta. Meidän täytyy siis noudattaa seuraavaa Jeesuksen neuvoa: ”Mihin kaupunkiin tai kylään menettekin, etsikää, kuka siinä on arvollinen.” (Matt. 10:11.) Emme odota, että vilpilliset ja ylpeät ihmiset, jotka eivät ole lainkaan kiinnostuneita hengellisistä asioista, ottaisivat hyvän uutisen vastaan. Etsimme rehellisiä, nöyriä ihmisiä, jotka tuntevat totuuden nälkää. Ihmisten etsintää voidaan verrata siihen, mitä Jeesus ehkä teki ollessaan puuseppänä. Hänen täytyi aluksi etsiä juuri oikeanlaista puuta esimerkiksi huonekalujen, ovien tai ikeiden tekoon. Kun hän oli löytänyt sopivan materiaalin, hän otti esiin työvälineensä, hyödynsi taitojaan ja valmisti tarvittavan esineen. Meidän täytyy toimia samaan tapaan, kun pyrimme tekemään vilpittömistä ihmisistä opetuslapsia (Matt. 28:19, 20). w18.10 2:3–4

Evankelista Filippos on erinomainen esimerkki kristitystä, joka keskittyi palvelukseensa muuttuvista olosuhteista huolimatta. Filippos huolehti uudesta palvelustehtävästään Jerusalemissa. (Apt. 6:1–6.) Sitten kaikki muuttui. Stefanoksen marttyyrikuoleman jälkeen Jerusalemissa puhkesi ankara vaino. Vaino sai Jeesuksen seuraajat hajaantumaan eri alueille. Filippos ei voinut vain jäädä seisomaan toimettomana, vaan hän lähti saarnaamaan Samarian kaupunkiin, missä suurin osa ihmisistä ei ollut kuullut hyvää uutista. (Matt. 10:5; Apt. 8:1.) Filippos oli valmis menemään mihin tahansa, minne Jumalan henki ohjasi häntä. Niinpä Jehova lähetti hänet saarnaamaan uusille alueille. Monet juutalaiset halveksivat samarialaisia ja kohtelivat heitä huonosti. Filippos kuitenkin suhtautui samarialaisiin puolueettomasti, mikä ilmeisesti vetosi heihin. Ei ihme, että ”ihmisjoukot kiinnittivät yksimielisesti huomiota siihen, mitä Filippos sanoi” (Apt. 8:6–8). Filippos keskittyi edelleen palvelukseensa, ja Jehova siunasi häntä ja hänen perhettään runsaasti. (Apt. 21:8, 9.) w18.10 4:14–16

Kerran kun Jeesus oli Dekapoliin seudulla, ihmiset toivat hänen luokseen ”kuuron ja puhevikaisen miehen” ja Jeesus paransi hänet (Mark. 7:31–35). Ennen sitä Jeesus kuitenkin ”otti hänet ihmisjoukosta erilleen”. Miksi? Vammaisuutensa vuoksi mies saattoi tuntea olonsa epämukavaksi ihmisten keskellä. Jeesus tajusi tämän ja ehkä juuri siksi paransi hänet rauhallisessa paikassa, jossa ei ollut muita ihmisiä. Me emme tietenkään pysty tekemään ihmeitä, mutta me voimme – ja meidän tulisi – ajatella toisten Jehovan palvelijoiden tunteita ja tarpeita ja olla huomaavaisia heitä kohtaan. Jeesus ymmärsi, miltä kuurosta miehestä tuntui, ja kohteli häntä hienotunteisesti. Samoin meidän tulisi olla huomaavaisia iäkkäitä ja heikkokuntoisia kohtaan. Kristillisen seurakunnan tärkein tunnuspiirre on rakkaus, ei tehokkuus (Joh. 13:34, 35). Rakkaus saa meidät näkemään erityistä vaivaa, jotta voimme auttaa iäkkäitä ja vammaisia veljiä ja sisaria pääsemään kokouksiin ja osallistumaan kenttäpalvelukseen. Olemme valmiita auttamaan, vaikka he eivät voisi tehdä kovin paljoa (Matt. 13:23). w18.09 5:7–8

Jehova pitää jokaista palvelijaansa erittäin arvokkaana, ja niin pitää Jeesuskin, joka kuoli heidän kaikkien puolesta (Gal. 2:20). Rakastamme syvästi veljiämme ja sisariamme. Haluamme kohdella heitä hellävaraisesti ja huomaavaisesti. ”Pyrimme siihen, mikä edistää rauhaa ja mikä on rakentavaa toisillemme.” (Room. 14:19.) Odotamme hartaasti tulevaa paratiisimaata, jossa meillä ei ole mitään syytä tuntea masennusta. Kun tuo aika koittaa, ei ole enää sairauksia, sotia, kuolemaa, vainoa, perheongelmia eikä pettymyksiä. Tuhatvuotiskauden päätyttyä kaikki ihmiset ovat täydellisiä. Jehova Jumala ottaa maallisiksi pojikseen ne, jotka läpäisevät loppukoetuksen. He saavat nauttia ”Jumalan lasten loistoisasta vapaudesta” (Room. 8:21). Vahvista siis edelleen veljiäsi ja sisariasi osoittamalla rakkautta heitä kohtaan. Näin voimme yhdessä saavuttaa Jumalan lupaaman suurenmoisen palkinnon. w18.09 2:10, 18

Jumalan sanan tutkimiseen sisältyy enemmän kuin aineiston pintapuolinen lukeminen ja tutkistelukysymyksiin liittyvien vastausten alleviivaaminen. Kun tutkimme, pysähdymme miettimään, mitä aineisto kertoo Jehovasta sekä hänen toiminta- ja ajattelutavastaan. Yritämme ymmärtää, miksi hän käskee tekemään jotain tai karttamaan jotain. Mietimme myös, mitä muutoksia meidän täytyy tehdä elämässämme ja ajattelussamme. Ei ehkä ole mahdollista pohtia kaikkia näitä näkökulmia aina kun tutkimme. Meidän on kuitenkin hyödyllistä käyttää lukemamme miettimiseen aikaa, ehkäpä puolet tutkimisajasta. (1. Tim. 4:15.) Kun mietimme säännöllisesti Jumalan sanaa, ”koettelemalla toteamme”, että Jehovan näkemys asioista on täydellinen – me vakuutumme siitä. Opimme ymmärtämään hänen näkökulmaansa ja hyväksymme sen. Näin ”muutumme mielemme uudistamisen avulla” ja omaksumme uuden ajattelutavan. (Room. 12:2.) Vähitellen Jehovan ajatuksista tulee omiamme. w18.11 5:5–6

Ensimmäisellä vuosisadalla Paavali sanoi itseään ja läheisiä kumppaneitaan ”Jumalan työtovereiksi”, koska he istuttivat ja kastelivat valtakunnan totuuden siemeniä (1. Kor. 3:6). Mekin voimme nykyään olla ”Jumalan työtovereita”, kun käytämme anteliaasti aikaa, energiaa ja muita resursseja Jumalalta saamaamme saarnaamistyöhön. Se on suuri kunnia! Se että käytämme anteliaasti aikaamme ja voimiamme hyvän uutisen kertomiseen ja opetuslasten tekemiseen, tuo meille vertaansa vailla olevaa iloa. Tätä mieltä ovat monet veljet ja sisaret, jotka ovat johtaneet edistyviä raamattukursseja. On mahtavaa nähdä, miten tutkisteluoppilas oivaltaa Raamatun totuuksia, saa lisää uskoa, tekee muutoksia elämässään ja alkaa kertoa oppimastaan toisille. Myös Jeesus oli erittäin iloinen, kun ne 70 opetuslasta, jotka hän oli lähettänyt kentälle, ”palasivat iloiten” saatuaan palveluksessa hyviä tuloksia (Luuk. 10:17–21). w18.08 3:11–12

Olemme vaarallisilla vesillä, jos alamme luottaa liiaksi omaan ymmärrykseemme. Meistä saattaisi tuntua, että ymmärrämme tilanteen täysin, vaikkemme tietäisi kaikkia tosiasioita. Tilanteen arvioiminen voi olla vaikeaa myös silloin, jos meillä on vaikeuksia tulla toimeen jonkun veljen tai sisaren kanssa. Jos jokin erimielisyyttä aiheuttanut asia pyörii mielessämme, voisimme alkaa suhtautua häneen epäluuloisesti. Jos sitten kuulemme hänestä kerrottavan jotain kielteistä, haluamme ehkä uskoa siihen. Mitä opimme tästä? Kielteisten tunteiden hautominen voi johtaa siihen, että tuomitsemme veljemme väärin perustein (1. Tim. 6:4, 5). Arvostelukykymme voisi hämärtyä, mikäli antaisimme kateuden ja epäluuloisuuden juurtua sydämeemme. Älä koskaan unohda, että Jehova haluaa meidän rakastavan veljiämme ja antavan heille sydämestämme anteeksi (Kol. 3:12–14). w18.08 1:15, 18

Koska Jehova on luonut ihmiset, me kaikki olemme Jehovan omaisuutta (Ps. 100:3; Ilm. 4:11). Läpi ihmiskunnan historian Jumala on kuitenkin valinnut omakseen joitakin ihmisryhmiä erikoismerkityksessä. Esimerkiksi psalmissa 135 sanotaan, että muinaisessa Israelissa eläneet uskolliset Jehovan palvelijat olivat hänen ”erikoisomaisuuttaan” (Ps. 135:4). Hoosean kirjassa ennustettiin, että myös jotkut ei-israelilaiset tulisivat Jehovan kansaksi (Hoos. 2:23). Hoosean ennustus täyttyi, kun Jehova alkoi valita ei-juutalaisia tuleviksi Kristuksen hallitsijatovereiksi (Apt. 10:45; Room. 9:23–26). Pyhällä hengellä voidelluilla kristityillä on toivo elää taivaassa, ja heistä muodostuu ”pyhä kansakunta”, joka on aivan poikkeuksellisella tavalla Jehovan ”erikoisomaisuutta” (1. Piet. 2:9, 10). Useimmilla uskollisilla kristityillä on nykyään toivo elää ikuisesti maan päällä, ja Jehova kutsuu heitäkin ”kansakseen” ja ”valituikseen” (Jes. 65:22). w18.07 4:1–2

Aidot kristityt jäljittelevät Jeesusta, joka oli täydellinen esimerkki siitä, miten ihminen voi olla antelias (Matt. 20:28). Meidän on hyvä kysyä itseltämme: voisinko seurata Jeesuksen mallia vielä tarkemmin? (1. Piet. 2:21.) Jehova on mielissään, kun jäljittelemme hänen ja Jeesuksen täydellistä esimerkkiä olemalla kiinnostuneita toisten hyvinvoinnista ja etsimällä tapoja olla muille avuksi. Jeesus korosti tämän asian tärkeyttä kertomalla vertauksen lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta. Vertauksellaan hän opetti, että hänen seuraajiensa tulee tehdä parhaansa auttaakseen toisia, myös niitä, joilla on erilainen tausta. (Luuk. 10:29–37.) Muistatko, mikä sai Jeesuksen kertomaan tämän vertauksen? Juutalaismies kysyi häneltä: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Jeesuksen vastauksesta käy ilmi, että meidän täytyy samarialaisen miehen tavoin olla anteliaita, jotta voisimme miellyttää Jumalaa. w18.08 3:5–6

Palkittiinko Maria siitä, että hän huolehti uskollisesti Jumalan pojan kasvattamisesta? Kyllä. Jumala huolehti siitä, että hänen tekonsa ja sanansa kirjoitettiin muistiin Raamattuun. Ilmeisesti Marian ei ollut mahdollista kulkea Jeesuksen mukana hänen kolme- ja puolivuotisen palveluksensa aikana. Ehkä hän oli tuolloin leski ja joutui pysymään Nasaretissa. Vaikka hän jäikin paitsi monista hienoista kokemuksista, hän oli kuitenkin Jeesuksen luona hänen kuolemansa aikaan (Joh. 19:26). Myöhemmin Maria oli Jerusalemissa opetuslasten kanssa ennen helluntaita, jolloin pyhä henki vuodatettiin (Apt. 1:13, 14). Todennäköisesti hänet voideltiin, kuten muutkin paikalla olleet. Siinä tapauksessa hän sai mahdollisuuden olla ikuisesti taivaassa Jeesuksen kanssa. Miten suurenmoinen palkinto hänen uskollisesta palveluksestaan! w18.07 1:11, 14

Maanpäällisen palveluksensa aikana Jeesus opetti seuraajilleen periaatteiden avulla, että asenteilla ja teoilla on seurauksensa. Hän opetti esimerkiksi, että kaunan kantaminen voi johtaa väkivaltaan ja moraalittomat ajatukset voivat johtaa aviorikokseen (Matt. 5:21, 22, 27, 28). Kun annamme Jehovan periaatteiden ohjata meitä, omastatunnostamme tulee luotettava opas ja pystymme tekemään ratkaisuja, jotka tuovat kunniaa hänelle. Kaksi kristittyä, joilla molemmilla on Raamatun avulla valmennettu omatunto, voi joissakin asioissa tehdä erilaisen ratkaisun. Otetaan esimerkiksi alkoholi. Raamatussa ei tuomita kohtuullista alkoholinkäyttöä. Siinä kuitenkin kielletään runsas alkoholinkäyttö ja itsensä juominen humalaan (Sananl. 20:1; 1. Tim. 3:8). Tarkoittaako tämä sitä, että jos kristitty käyttää alkoholia kohtuullisesti, hänen ei tarvitse harkita mitään muita seikkoja? Ei suinkaan. Kristityn täytyy oman omantuntonsa lisäksi ottaa huomioon myös toisten omatunto. w18.06 3:10–11

Jeesus varoitti opetuslapsiaan painokkaasti, että heidän tuli pysyä erossa fariseusten, saddukeusten ja Herodeksen puoluelaisten hapatteesta eli heidän levittämistään opetuksista (Matt. 16:6, 12). On kiinnostavaa, että tämä keskustelu käytiin vain vähän sen jälkeen kun ihmiset olivat halunneet tehdä Jeesuksesta kuninkaan. Uskonnon ja politiikan sekoittaminen johtaa helposti väkivaltaan. Jeesus opetti opetuslapsilleen, että heidän piti pysyä tällaisissa tilanteissa puolueettomina. Tämä oli yksi syy, jonka vuoksi ylipapit ja fariseukset suunnittelivat tappaa Jeesuksen. He näkivät hänet poliittisena ja uskonnollisena kilpailijana, joka vaaransi heidän asemansa. ”Jos annamme hänen olla tällä tavoin, niin kohta kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä paikkamme että kansakuntamme”, he sanoivat (Joh. 11:48). Niinpä ylimmäinen pappi Kaifas oli etunenässä punomassa juonta Jeesuksen surmaamiseksi (Joh. 11:49–53; 18:14). w18.06 1:12–13

Yksi Saatanan käyttämä tehokas syötti on uteliaisuus okkultismia kohtaan. Nykyään hän pyrkii herättämään kiinnostusta demoneihin paitsi väärän uskonnon myös viihdeteollisuuden välityksellä. Elokuvat, video- ja tietokonepelit ja muut viihteen muodot saavat spiritismin näyttämään kiehtovalta. Miten voimme välttää tämän ansan? Emme voi odottaa, että Jumalan järjestö laatisi luettelon siitä, mikä viihde on hyväksyttävää ja mikä ei. Meidän jokaisen on valmennettava omaatuntoamme, jotta osaisimme tehdä Jumalan normien mukaisia viisaita valintoja (Hepr. 5:14). Se on mahdollista, jos noudatamme päiväntekstijakeessa olevaa Paavalin neuvoa. Meidän tulisi kysyä itseltämme: Toiminko sen mukaan, mitä opetan toisille? Mitä raamatuntutkisteluoppilaani tai muut kiinnostuneet ajattelisivat, jos he näkisivät, millaista viihdettä valitsen? Mitä paremmin puheemme ja tekomme käyvät yksiin, sitä epätodennäköisemmin lankeamme Saatanan ansoihin. (1. Joh. 3:18.) w18.05 3:13

Miten voimme jäljitellä Paavalia? Ensinnäkin haluamme kovasti löytää ihmisiä, joilla on ”oikea asenne ikuisen elämän saamiseksi”. Toiseksi rukoilemme Jehovalta, että hän avaisi vilpittömien ihmisten sydämen. (Apt. 13:48; 16:14.) Silvana on palvellut tienraivaajana lähes 30 vuotta, ja hän sanoo: ”Ennen kuin menen alueellani johonkin taloon, rukoilen Jehovaa ja pyydän, että hän antaisi minulle myönteisen asenteen.” Rukoilemme Jumalalta myös sitä, että enkelit ohjaisivat meidät vastaanottavaisten ihmisten luo (Matt. 10:11–13; Ilm. 14:6). Yli 30 vuotta tienraivaajana toiminut Robert sanoo: ”On jännittävää työskennellä yhdessä enkelien kanssa, jotka tietävät, mitä alueen ihmisten elämässä tapahtuu.” Kolmanneksi yritämme nähdä ihmisissä hyvää ja ymmärrämme, että heissä on potentiaalia. Carl-niminen vanhin toteaa: ”Etsin mitä tahansa pieniä merkkejä siitä, että ihminen on vilpitön. Niitä voivat olla hymy, ystävällinen katse tai aito ja rehellinen kysymys.” Jos mekin toimimme näin, voimme Paavalin tavoin kantaa hedelmää kestävinä. w18.05 1:13, 15

Meistä on varmasti rohkaisevaa kuulla, että ne, joita olemme aikanaan auttaneet tulemaan totuuteen, palvelevat Jehovaa edelleen uskollisesti. Se oli rohkaisevaa myös apostoli Johanneksesta, sillä hän kirjoitti: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Joh. 4.) Monet tienraivaajat ovat innoissaan saadessaan tietää, että ne, joille he ovat opettaneet totuuden vuosia sitten, jatkavat uskollista palvelustaan ja ovat ehkä jopa tienraivaajia. Jos tienraivaaja tuntee joskus itsensä lannistuneeksi, voisimme muistuttaa häntä siitä, miten paljon hyvää hän on tehnyt toisille. Monet kierrosvalvojat ovat kertoneet, miten rohkaistuneita he ja heidän vaimonsa ovat olleet, kun he ovat vierailunsa jälkeen saaneet seurakunnasta lyhyen kiitoskirjeen tai -kortin. Myös vanhimmat, lähetystyöntekijät, tienraivaajat ja Betel-perheen jäsenet ilahtuvat siitä, että ilmaisemme arvostavamme heidän hyvää työtään ja uskollisuuttaan. w18.04 4:14–15

Salomo ei noudattanut tätä lakia. Hänellä oli lopulta 700 vaimoa ja 300 sivuvaimoa (1. Kun. 11:3). Monet hänen vaimoistaan olivat ei-israelilaisia ja palvoivat vääriä jumalia. Salomo rikkoi siis myös sitä Jumalan lakia, jossa kiellettiin menemästä naimisiin ulkomaalaisten naisten kanssa (5. Moos. 7:3, 4). Salomo luopui vähitellen Jehovan lakien noudattamisesta ja syyllistyi lopulta erittäin vakaviin väärintekoihin. Salomo rakensi alttarin jumalatar Astoretille ja sen lisäksi vielä ainakin yhden alttarin, joka oli omistettu epäjumala Kemosille. Niiden ääressä hän harjoitti epäjumalanpalvontaa yhdessä vaimojensa kanssa. Hän vieläpä pystytti nämä alttarit aivan Jerusalemin edessä sijaitsevalle vuorelle – sen kaupungin edustalle, jonne hän oli rakentanut Jehovan temppelin! (1. Kun. 11:5–8; 2. Kun. 23:13.) Ehkäpä Salomo petti itseään ajattelemalla, että Jehova kyllä sivuuttaisi hänen tottelemattomuutensa, kunhan hän uhraisi edelleen myös temppelissä. Jehova ei kuitenkaan koskaan katso väärintekemistä läpi sormien. w18.07 3:7–9

Millaisia ”palavia nuolia” Saatana voi käyttää hyökätessään sinua vastaan? Niitä ovat esimerkiksi Jehovaa koskevat valheet. Saatana voi uskotella, että Jehova ei ole kiinnostunut sinusta eikä voi rakastaa sinua. 19-vuotias Ida kamppailee arvottomuudentunteita vastaan. Hän sanoo: ”Minusta on usein tuntunut, että Jehova ei ole lähellä minua eikä halua olla ystäväni.” Miten Ida taistelee tällaisia ajatuksia vastaan? Hän sanoo: ”Kokoukset vahvistavat uskoani aivan valtavasti. Ennen vain istuin paikallani enkä koskaan vastannut, koska ajattelin, ettei kukaan halua kuunnella minua. Mutta nyt valmistaudun kokouksiin ja yritän vastata kaksi tai kolme kertaa.” Idan kokemuksesta opimme jotain tärkeää: sotilaalle annettu kirjaimellinen kilpi oli vakiokokoinen, mutta uskon kilpemme voi kutistua tai kasvaa. Se riippuu meistä itsestämme. (Matt. 14:31; 2. Tess. 1:3.) Meidän on erittäin tärkeää kasvattaa uskoamme, jotta se suojelisi meitä suuren kilven tavoin! w18.05 4:12–14

Raamatun kertomuksessa mainitun vanginvartijan asenne muuttui ja hän pyysi apua vasta sen jälkeen, kun maanjäristys oli iskenyt (Apt. 16:25–34). Samoin nykyään jotkut sellaiset, jotka eivät ole aiemmin kuunnelleet Raamatun sanomaa, saattavat suhtautua siihen myönteisesti ja etsiä apua sen jälkeen, kun heidän maailmansa on järkkynyt jonkin mullistavan tapahtuman vuoksi. He ovat ehkä järkyttyneitä siksi, että ovat yllättäen menettäneet pitkäaikaisen työpaikkansa. Toiset ovat ehkä neuvottomia, kun heillä on todettu vakava sairaus tai heiltä on kuollut läheinen ihminen. He voivat pohtia elämän tarkoitusta koskevia kysymyksiä, jotka he ovat aiemmin sivuuttaneet. He voivat jopa miettiä: ”Mitä minun täytyy tehdä, että pelastuisin?” Ehkä he haluavat ensimmäistä kertaa elämässään kuunnella toivon sanomaamme. Kun siis jatkamme uskollisesti saarnaamistyötä, voimme olla antamassa lohdutusta silloin, kun ihmiset ovat valmiita ottamaan sitä vastaan (Jes. 61:1). w18.05 2:10–12

Tämän maailman jumala on sokaissut valtaosan ihmisistä, eivätkä he siksi tiedä olevansa väärän uskonnon, kauppamaailman ja poliittisen järjestelmän orjia (2. Kor. 4:4). Jeesuksen esimerkin mukaisesti mekin opetamme ihmisiä tuntemaan Jehovan, vapauden Jumalan, ja autamme heitä palvelemaan häntä (Matt. 28:19, 20). Tehtävä ei ole helppo. Joissakin maissa ihmisistä on tullut entistä välinpitämättömämpiä ja osasta jopa vihamielisiä. Mutta koska olemme saaneet tämän arvokkaan tehtävän, meidän tulisi kysyä itseltämme: voisinko käyttää vapauttani siten, että tekisin enemmän valtakunnan työssä? On rohkaisevaa nähdä, että monet ovat tajunneet meidän elävän lähellä tämän pahan maailman loppua ja päättäneet yksinkertaistaa elämäänsä voidakseen aloittaa kokoaikaisen palveluksen. (1. Kor. 9:19, 23.) Jotkut heistä palvelevat kotiseurakuntansa alueella, kun taas toiset ovat muuttaneet apua tarvitseviin seurakuntiin. On todella hienoa, että ystävät ovat käyttäneet viisaasti vapauttaan palvella Jehovaa! (Ps. 110:3.) w18.04 2:13–14