Joulukuu

Meidän voi olla joskus vaikea ymmärtää jotain, mitä Raamatussa sanotaan. Tai Jehova ei ehkä vastaa rukouksiimme tavalla, jolla toivoisimme. Tämä voi synnyttää meissä epäilyksiä. Jos sivuutamme ne, ne voivat heikentää uskoamme ja vahingoittaa suhdettamme Jehovaan (Jaak. 1:7, 8). Ne voisivat jopa saada meidät menettämään toivomme hyvästä tulevaisuudesta. Paavali vertasi toivoamme ankkuriin (Hepr. 6:19). Ankkuri pitää laivan vakaana myrskyssä ja estää sitä ajautumasta karille. Ankkurista on kuitenkin hyötyä vain, jos sen ketju ei katkea. Samoin kuin ruoste heikentää ankkuriketjua, selvittämättömät epäilykset heikentävät uskoa. Kun ihminen, jolla on epäilyksiä, joutuu koettelemuksiin, hän voi menettää uskonsa siihen, että Jehova täyttää lupauksensa. Jos menetämme uskomme, menetämme myös toivomme. Tällainen ihminen ei todennäköisesti tunne lainkaan iloa. w21.02 8:14–15

Abraham oli todennäköisesti yli 70-vuotias, kun hän ja hänen perheensä lähtivät Urista (1. Moos. 11:31–12:4). Hän asui teltoissa ja vaelsi Kanaanin maassa yli 100 vuotta, kunnes hän kuoli 175-vuotiaana (1. Moos. 25:7). Abraham ei kuitenkaan nähnyt, miten Jehova täytti lupauksensa ja antoi tuon maan hänen jälkeläisilleen. Hän ei myöskään elänyt niin kauan, että olisi nähnyt, kun ”kaupunki” eli Jumalan valtakunta perustettiin. Siitä huolimatta Abrahamista sanotaan, että hän ”kuoli vanhana ja tyytyväisenä” (1. Moos. 25:8). Kaikista kohtaamistaan haasteista huolimatta Abraham säilytti lujan uskon ja odotti Jehovaa. Hän kesti, koska Jehova suojeli häntä ja piti häntä ystävänään koko hänen elämänsä ajan. (1. Moos. 15:1; Jes. 41:8; Jaak. 2:22.) Abrahamin tavoin mekin odotamme ”kaupunkia, jolla on lujat perustukset” (Hepr. 11:10). Meidän ei kuitenkaan tarvitse odottaa sen rakentamista. Jumalan valtakunta perustettiin vuonna 1914, ja se hallitsee jo taivaassa (Ilm. 12:7–10). Meidän on silti odotettava, että se ottaa maapallon asiat kokonaan hallintaansa. w20.08 31:11–12

Voidaksemme kuunnella toisia tarkkaan meidän täytyy olla nöyriä ja kärsivällisiä. Se on vaivan arvoista ainakin kolmesta syystä. Ensiksikin vältymme todennäköisemmin tekemästä vääriä päätelmiä ihmisistä. Toiseksi alamme ymmärtää paremmin veljiemme tunteita ja vaikuttimia, ja se auttaa meitä olemaan empaattisempia. Kolmanneksi voimme auttaa toisia oppimaan jotain itsestään. Joskus emme oikein ymmärrä omiakaan tunteitamme ennen kuin puemme ne sanoiksi. Joidenkin veljien ja sisarten on vaikea puhua tunteistaan taustansa, kulttuurinsa tai luonteensa vuoksi. Voi kestää jonkin aikaa ennen kuin veli tai sisar tuntee voivansa puhua meille, mutta vasta kun hän tekee niin, voimme oppia ymmärtämään hänen tunteitaan. Jos jäljittelemme Jehovaa ja olemme kärsivällisiä, voimme voittaa hänen luottamuksensa. Kun hän sitten on valmis kertomaan tunteistaan, meidän tulisi kuunnella tarkkaan. w20.04 16:6–7

Kalat viihtyvät yleensä sellaisissa vesissä, joissa olosuhteet ovat niille sopivat ja joissa on niille paljon ravintoa. Merkitystä on myös sillä, mihin aikaan kalastaja tekee työtään. Eräällä Tyynenmeren saarella asuva veli pyysi lähetystyöntekijää mukaansa kalastamaan. Lähetystyöntekijä sanoi: ”Tavataan yhdeksältä huomisaamuna.” Veli vastasi: ”Ei silloin kannata mennä. Kalaan mennään silloin kun on oikea aika kaloille, ei silloin kun on oikea aika meille.” Ensimmäisellä vuosisadalla ihmisten kalastajat menivät sinne, missä ”kalat” olivat, ja silloin kun nämä todennäköisesti olivat siellä. Jeesuksen seuraajat saarnasivat esimerkiksi temppelissä, synagogissa, toreilla ja talosta taloon (Apt. 5:42; 17:17; 18:4). Meidänkin on hyvä olla selvillä siitä, millaisia tapoja alueellamme asuvilla ihmisillä on. Meidän täytyy olla joustavia ja kertoa hyvää uutista sellaisessa paikassa ja sellaiseen aikaan, että todennäköisesti tapaamme ihmisiä (1. Kor. 9:19–23). w20.09 36:8–9

Yksi tapa, jolla meistä voi tulla Jeesuksen ystäviä, on se, että tuemme kristillisessä seurakunnassa tehtäviä järjestelyjä. Lujitamme suhdettamme Jeesukseen, seurakunnan päähän, kun olemme yhteistyössä niiden kanssa, jotka on nimitetty huolehtimaan meistä. (Ef. 4:16.) Nykyään esimerkiksi pyritään käyttämään valtakunnansaleja mahdollisimman tehokkaasti, ja siksi seurakuntia on yhdistetty. Näin on voitu säästää huomattavasti Jehovan työhön lahjoitettuja varoja. Toisaalta joidenkin julistajien on täytynyt sopeutua uusiin olosuhteisiin. He ovat voineet palvella jossain seurakunnassa vuosikausia, ja heistä on voinut tulla hyvin läheisiä siihen kuuluvien veljien ja sisarten kanssa. Nyt heitä on kuitenkin pyydetty palvelemaan toisessa seurakunnassa. Jeesus on varmasti hyvin iloinen nähdessään, että nämä uskolliset opetuslapset mukautuvat uusiin järjestelyihin. w20.04 17:14

Pohjoisen kuningas ja etelän kuningas taistelevat edelleen maailmanherruudesta. Tämä näkyi esimerkiksi silloin, kun Neuvostoliitto ja sen liittolaiset saivat toisen maailmansodan jälkeen vaikutusvaltaa suuressa osassa Eurooppaa. Etelän kuningas reagoi pohjoisen kuninkaan toimintaan muodostamalla kansainvälisen sotilasliiton, Naton. Pohjoisen kuninkaan ja etelän kuninkaan välillä on yhä käynnissä kallis kilpavarustelu. Nämä kuninkaat ovat taistelleet toisiaan vastaan Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan kapinoissa ja niin sanotuissa sijaissodissa, joissa ne ovat tukeneet toistensa vihollisia. Viime vuosina Venäjä ja sen liittolaiset ovat ulottaneet vaikutusvaltansa eri puolille maailmaa. Ne ovat myös käyneet kybersotaa etelän kuningasta vastaan. Pohjoisen kuningas ja etelän kuningas ovat syyttäneet toisiaan pyrkimyksistä vahingoittaa toistensa taloutta ja poliittista järjestelmää haittaohjelmien välityksellä. Danielin ennustuksen mukaisesti pohjoisen kuningas jatkaa hyökkäystään myös Jumalan kansaa vastaan (Dan. 11:41). w20.05 20:5–6

”Voiko nainen unohtaa lapsensa, jota hän imettää?” Jehova esitti tämän kysymyksen profeetta Jesajan päivinä. Sitten hän sanoi kansalleen: ”Vaikka nämä naiset unohtaisivat, minä en koskaan unohda sinua.” (Jes. 49:15.) Jehova ei useinkaan vertaa itseään äitiin, mutta tässä tilanteessa hän teki niin. Hän valaisi äidin ja lapsen suhteella sitä, miten syvästi hän on kiintynyt palvelijoihinsa. Monet äidit ovat samaa mieltä kuin sisar nimeltä Jasmin, joka sanoo: ”Imettävän äidin ja lapsen välille syntyy aivan erityinen side, joka kestää läpi elämän.” Jehova huomaa, kun yksikin hänen lapsistaan lakkaa olemasta seurakunnan yhteydessä ja osallistumasta saarnaamistyöhön. Monet toimettomaksi jääneet veljet ja sisaret tulevat takaisin seurakuntaan, ja he ovat erittäin tervetulleita. Jehova haluaa heidän palaavan, ja niin haluamme mekin (1. Piet. 2:25). w20.06 25:1–3

Kaikkia aarteita ei voi nähdä. Todellisuudessa arvokkaimmat aarteet ovat näkymättömiä. Jeesus puhui vuorisaarnassaan aarteista, joita kerätään taivaaseen ja jotka ovat paljon arvokkaampia kuin mikään aineellinen. Lisäksi hän sanoi: ”Siellä, missä on aarteesi, on myös sydämesi.” (Matt. 6:19–21.) Sydämemme saa meidät tavoittelemaan asioita, joita pidämme suuressa arvossa. Keräämme ”aarteita taivaaseen”, kun hankimme itsellemme hyvän nimen eli maineen Jumalan silmissä. Tällaisia aarteita ei Jeesuksen mukaan voida koskaan tuhota tai varastaa. Apostoli Paavali kehottaa meitä ”pitämään katseemme – – näkymättömässä” (2. Kor. 4:17, 18). Nämä näkymättömät asiat ovat aarteita, joihin sisältyy kaikki se hyvä, mitä saadaan Jumalan uudessa maailmassa. Osoitammeko arvostavamme näitä näkymättömiä aarteita? w20.05 22:1–2

Se mitä Mooses opetti israelilaisille, vahvisti heidän uskoaan ja virkisti heitä niin kuin lempeä sade ravitsee ja virkistää kasveja. Miten me voisimme opettaa ihmisiä samalla tavalla? Ollessamme ovelta ovelle -työssä tai todistaessamme julkisesti voimme näyttää ihmisille Raamatusta Jumalan nimen Jehova. Voimme esitellä heille julkaisuissamme, videoissamme ja verkkosivustollamme olevaa aineistoa, joka tuo kunniaa Jehovalle. Pyrimme tilaisuuden tullen puhumaan Jumalasta ja hänen ominaisuuksistaan myös töissä, koulussa tai matkoilla. Kun kerromme tapaamillemme ihmisille, mikä on Jehovan tarkoitus maan ja ihmisten suhteen, he ehkä näkevät hänet aivan uudessa valossa. Kertomalla totuuden rakastavasta Isästämme voimme omalta osaltamme pyhittää hänen nimensä. Kumoamme häntä häpäisevät valheet, joita ihmisille on opetettu. Se mitä opetamme, vahvistaa heidän uskoaan ja virkistää heitä enemmän kuin mikään muu (Jes. 65:13, 14). w20.06 24:8–9

Mitä ominaisuuksia tarvitsemme voidaksemme auttaa niitä, jotka haluavat palata Jehovan luo? Jeesuksen vertaus pojasta, joka oli lähtenyt omille teilleen, opettaa meille jotain tärkeää. (Luuk. 15:17–24.) Poika tuli lopulta järkiinsä ja päätti palata kotiin. Isä juoksi poikaa vastaan, halasi häntä lämpimästi ja vakuutti pojalle rakastavansa häntä. Pojalla oli huono omatunto, eikä hän tuntenut olevansa sen arvoinen, että häntä kutsuttaisiin pojaksi. Isä suhtautui empaattisesti poikaansa, joka kertoi hänelle tunteistaan. Sitten hän osoitti käytännössä, että poika oli tervetullut kotiin rakkaana perheenjäsenenä. Todisteeksi tästä isä järjesti katuvalle pojalleen juhlat ja antoi hänelle hienot vaatteet. Jehova on kuin vertauksen isä. Hän rakastaa toimettomia veljiämme ja sisariamme ja haluaa heidän palaavan luokseen. Voimme auttaa heitä palaamaan, kun jäljittelemme Jehovaa. Se kysyy meiltä kärsivällisyyttä, empatiaa ja rakkautta. w20.06 26:8–9

Jeesus sanoi, että jotkut ottaisivat totuuden ”iloiten vastaan” mutta heidän uskonsa ei kestäisi koettelemuksia (Matt. 13:3–6, 20, 21). He eivät ole ehkä ymmärtäneet, ettei Jeesuksen seuraaminen ole aina helppoa (Matt. 16:24). Tai he ovat saattaneet ajatella, että Jumala siunaa palvelijoitaan niin ettei heillä ole koskaan mitään vaikeuksia. Nykyisessä epätäydellisessä maailmassa kaikki kuitenkin kohtaavat haasteita. Olosuhteet voivat muuttua, ja se saattaa varjostaa iloamme jonkin aikaa. (Ps. 6:6; Saarn. 9:11.) Useimmat veljemme ja sisaremme ovat vakuuttuneita siitä, että heillä on totuus. Mistä se näkyy? Heidän uskonsa ei horju, vaikka joku toinen kristitty loukkaisi heitä tai alkaisi toimia epäkristillisellä tavalla (Ps. 119:165). Jokainen koettelemus vahvistaa heidän uskoaan, ei heikennä sitä (Jaak. 1:2–4). Meidän täytyy rakentaa tällainen vahva usko. w20.07 28:1, 4–5

Ennen kuin alat lukea Raamattua, pyydä, että Jehova auttaisi sinua ymmärtämään, miten voit hyötyä lukemastasi. Jos esimerkiksi etsit neuvoja johonkin ongelmaan, rukoile, että hän auttaisi sinua löytämään Sanastaan tilanteeseen sopivia periaatteita. (Fil. 4:6, 7.) Jehova on antanut meille hämmästyttävän lahjan – mielikuvituksen. Raamatun kertomukset voivat herätä eloon, kun kuvittelet olevasi tapahtumapaikalla päähenkilön tilanteessa. Mitä hän näkee, ja miltä hänestä tuntuu? Seuraavaksi mietiskele. Pohdi tarkkaan lukemaasi ja sitä, miten se soveltuu sinun tilanteeseesi. Näin voit yhdistää ajatukset toisiinsa ja ymmärtää asiaa syvällisemmin. Raamatun lukeminen mietiskelemättä on kuin vain katselisi pöydällä olevia palapelin paloja. Mietiskely auttaa näkemään koko kuvan. w21.03 11:3–5

Apostoli Paavali olisi voinut takertua menneeseen ja ajatella, että jos hän olisi tehnyt erilaisia valintoja, häntä ei ehkä olisi pidätetty. Hän olisi voinut loukkaantua niihin Aasian piirikunnassa oleviin miehiin, jotka olivat jättäneet hänet, ja hän olisi voinut alkaa epäillä muitakin ystäviään. Paavalille ei kuitenkaan käynyt näin. Vaikka hän oli kuolemanvaarassa, hän ei unohtanut sitä, mikä oli tärkeintä: kunnian tuottaminen Jehovalle. Hän mietti edelleen, miten voisi rohkaista toisia. Hän turvautui Jehovaan rukoilemalla säännöllisesti. Paavali ei jäänyt pyörittelemään mielessään sitä, että jotkut olivat hylänneet hänet, vaan hän oli kiitollinen uskollisille ystävilleen siitä, että he auttoivat häntä käytännön asioissa. Lisäksi hän tutki edelleen Jumalan sanaa. (2. Tim. 3:16, 17; 4:13.) Mikä tärkeintä hän oli täysin varma siitä, että Jehova ja Jeesus rakastivat häntä. w21.03 11:17–18

Jolloinkin 100-luvulla tosi kristilliseen seurakuntaan alkoi tulla yhä enemmän valekristittyjä, jotka opettivat pakanallisia oppeja ja hämärsivät vähitellen Jumalan sanan totuuden. Siitä lähtien aina 1800-luvun lopulle saakka maan päällä ei ollut järjestäytynyttä Jumalan palvelijoiden ryhmää. Rikkakasvien kaltaiset valekristityt kukoistivat, ja siksi aitojen kristittyjen tunnistaminen oli vaikeaa (Matt. 13:36–43). Miksi tällä asialla on merkitystä? Se osoittaa, että Danielin 11. luvussa mainituilla pohjoisen kuninkaalla ja etelän kuninkaalla ei voida tarkoittaa hallitsijoita tai valtakuntia, jotka olivat vallassa jolloinkin 100-luvun ja 1800-luvun loppupuolen välisenä aikana. Tuolloin ei ollut järjestäytynyttä Jumalan kansaa, jota vastaan nuo kuninkaat olisivat voineet hyökätä. Pohjoisen kuningas ja etelän kuningas ilmaantuisivat uudelleen 1800-luvun lopulla. w20.05 19:5

Joel ennustaa, että heinäsirkat tuhoavat Israelin maan ahmimalla kaiken eteensä tulevan (Joel 1:4). Tämä profetia on vuosien ajan ymmärretty siten, että saarnaamistyötä tekevät Jehovan palvelijat ovat kuin heinäsirkkaparvi, jota ei voi pysäyttää. Ajateltiin, että saarnaamistyö vaikuttaa tuhoisasti ”maahan” eli ihmisiin, joita uskonnolliset johtajat pitävät otteessaan. Kun tätä profetiaa tarkastellaan tekstiyhteydessään, huomataan kuitenkin, että sen täytyy tarkoittaa jotain muuta. Huomaa, mitä Jehova sanoo heinäsirkoista: ”Minä ajan pohjoisesta tulevan [heinäsirkat] kauas luotanne.” (Joel 2:20.) Jos heinäsirkat tarkoittaisivat Jehovan todistajia, jotka tottelevat Jeesuksen käskyä saarnata ja tehdä opetuslapsia, miksi Jehova sanoisi ajavansa ne pois? (Hes. 33:7–9; Matt. 28:19, 20.) Jehova ei selvästikään aja pois uskollisia palvelijoitaan vaan jonkin tai jonkun, joka uhkaa heitä. w20.04 14:3–5

Miten meidän tulisi toimia, jos meistä tuntuu, että Jehova ei vastaa rukouksiimme heti? Jaakob sanoi, että meidän tulisi ”pyytää – – jatkuvasti Jumalalta”. Kun pyydämme Jehovalta viisautta, hän ei ärsyynny eikä moiti meitä vaan antaa sitä meille anteliaasti (Ps. 25:12, 13). Hän näkee koettelemuksemme, osoittaa myötätuntoa ja auttaa meitä mielellään. Se on suuri ilonaihe. Miten Jehova sitten antaa meille viisautta? Sanansa välityksellä. (Sananl. 2:6.) Jotta saisimme tuota viisautta, meidän täytyy tutkia Raamattua ja Raamattuun perustuvia julkaisuja. Pelkkä tiedon hankkiminen ei kuitenkaan riitä. Meidän täytyy myös soveltaa Raamatun viisaita neuvoja. Jaakob kirjoitti: ”Toimikaa Jumalan sanan mukaan älkääkä pelkästään kuunnelko sitä.” (Jaak. 1:22.) Jumalan neuvojen noudattaminen auttaa meitä rakentamaan rauhaa, olemaan järkeviä ja osoittamaan armoa (Jaak. 3:17). Näiden ominaisuuksien avulla voimme kestää mitä tahansa vaikeuksia iloa menettämättä. w21.02 8:10–11

Raamattukurssioppilas edistyy todennäköisemmin kohti kastetta, jos hän saa apua toisilta seurakuntaan kuuluvilta. Jokainen julistaja voi auttaa uusia tulemaan osaksi seurakuntaa. Eräs tienraivaaja toteaa: ”On sanottu, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Mielestäni sama pitää paikkansa myös opetuslasten tekemisestä. Tavallisesti tarvitaan koko seurakuntaa, jotta joku oppisi totuuden.” Niin perheenjäsenet, ystävät kuin opettajatkin auttavat lasta kasvamaan kypsäksi aikuiseksi. He rohkaisevat lasta ja opettavat hänelle tärkeitä asioita. Samoin julistajat voivat neuvoa ja rohkaista raamattukurssioppilaita, näyttää heille hyvää esimerkkiä ja auttaa heitä edistymään kohti kastetta. (Sananl. 15:22.) Miksi raamattukurssia johtavan julistajan pitäisi olla iloinen siitä, että toiset seurakuntaan kuuluvat haluavat auttaa oppilasta? Koska monet voivat myötävaikuttaa siihen, että oppilas edistyy hengellisesti. w21.03 10:1–3

Kaikkien kristittyjen, sekä nuorten että vanhojen, täytyy varoa elämästä kaksoiselämää. Apostoli Johannes sanoi, ettemme voi vaeltaa totuudessa ja elää samanaikaisesti moraalitonta elämää (1. Joh. 1:6). Jos haluamme Jehovan hyväksyvän meidät nyt ja tulevaisuudessa, meidän täytyy muistaa, että hän näkee kaiken, mitä teemme. Todellisuudessa mikään synti ei ole salainen, koska Jehova on joka tapauksessa selvillä siitä (Hepr. 4:13). Emme saa omaksua maailman näkemystä synnistä. Johanneksen päivinä luopiot väittivät, että vaikka joku harjoittaisi tahallaan syntiä, hänellä voisi olla hyvä suhde Jumalaan. Monilla ihmisillä on nykyään samanlainen käsitys. He sanovat uskovansa Jumalaan mutta eivät hyväksy hänen näkemystään oikeasta ja väärästä, varsinkaan kun on kyse seksuaalimoraalista. Jehovan normien mukaan jotkin asiat ovat syntiä, mutta heidän mielestään kyseessä on henkilökohtainen valinta tai vaihtoehtoinen elämäntapa. w20.07 30:7–8

Puhutko sinä tarvittaessa hengellisten sisartesi puolesta? Ajatellaan seuraavanlaista tilannetta: Joitain julistajia häiritsee se, että uskonnollisesti jakautuneessa kodissa elävä sisar tulee usein myöhässä kokouksiin ja lähtee heti niiden päätyttyä. He huomaavat myös, että sisar tuo vain harvoin lapset mukanaan kokoukseen. Niinpä he kritisoivat häntä ja sanovat, että hän antaa liikaa periksi ei-uskovalle miehelleen. Todellisuudessa sisar kuitenkin tekee sen, minkä voi. Hän ei pysty täysin päättämään omasta aikataulustaan, eikä hänellä myöskään ole oikeutta tehdä lapsia koskevia päätöksiä yksin. Voit saada kielteisen puheen loppumaan kiittämällä sisarta ja kiinnittämällä toisten huomion siihen, että hän tekee parhaansa. Vanhimmat tietävät, että Jehova on kiinnostunut siitä, miten sisaria kohdellaan (Jaak. 1:27). He jäljittelevät sen vuoksi Jeesuksen järkevyyttä eivätkä tee sääntöjä silloin kun olisi parempi joustaa (Matt. 15:22–28). Sisaret tuntevat, että heistä välitetään, kun vanhimmat ottavat aloitteen heidän auttamisekseen. w20.09 39:17–19

Profeetta Daniel etsi aina nöyrästi opastusta Jumalalta. Kun Jehova auttoi Danielia selittämään Nebukadnessarin unen, Daniel ei lukenut selitystä omaksi ansiokseen vaan antoi vaatimattomasti kaiken kunnian Jehovalle (Dan. 2:26–28). Mitä opimme tästä? Jos meitä kiitetään pitämistämme puheista tai jos saamme hyviä tuloksia kenttätyössä, meidän pitäisi muistaa, että kaikki kunnia kuuluu Jehovalle. Meidän tulisi tunnustaa vaatimattomasti, ettemme voisi saada aikaan mitään tällaista ilman Jehovan apua. (Fil. 4:13.) Silloin jäljittelemme myös Jeesusta. Hän luotti täysin Jehovaan (Joh. 5:19, 30). Hän ei koskaan yrittänyt riistää taivaalliselle Isälleen kuuluvaa valtaa. Filippiläiskirjeen 2:6:ssa sanotaan, että Jeesus ”ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen”. Hän ymmärsi omat rajoituksensa, kunnioitti Isänsä valtaa ja alistui siihen. w20.08 32:12–13

Jotkut uskolliset Jehovan palvelijat kohtaavat elämän tiellä ongelmia, joita toiset eivät voi nähdä eivätkä täysin ymmärtää. Jos et olosuhteidesi vuoksi pysty tekemään Jehovan palveluksessa niin paljon kuin haluaisit ja tunnet itsesi väärin ymmärretyksi, Mefibosetin esimerkki voi rohkaista sinua (2. Sam. 4:4). Hänellä oli terveysongelmia, ja kuningas Daavid kohteli häntä epäoikeudenmukaisesti. Vaikeasta tilanteestaan huolimatta hän ei alkanut ajatella negatiivisesti vaan oli kiitollinen siitä, mikä hänen elämässään oli hyvin. Hän arvosti sitä, että Daavid oli aikaisemmin kohdellut häntä ystävällisesti (2. Sam. 9:6–10). Kun sitten Daavid oli häntä kohtaan epäoikeudenmukainen, hän näki asiat laajemmasta perspektiivistä. Hän ei katkeroitunut Daavidin virheestä eikä syyttänyt Jehovaa siitä, mitä Daavid teki. Mefiboset keskittyi siihen, miten hän pystyi tukemaan Jehovan asettamaa kuningasta. (2. Sam. 16:1–4; 19:24–30.) Jehova huolehti siitä, että Mefibosetin erinomainen esimerkki kirjoitettiin Raamattuun meidän hyödyksemme (Room. 15:4). w20.04 18:3, 18–19

Jotkut seurakuntaan kuuluvat on ehkä nimitetty lähetystyöntekijöiksi, erikoistienraivaajiksi tai vakituisiksi tienraivaajiksi. He tekevät saarnaamis- ja opetustyötä koko ajallaan. Usein näillä kokoaikaisilla evankelistoilla on vain vähän aineellista, mutta he ovat saaneet Jehovalta antoisan elämän ja paljon siunauksia. (Mark. 10:29, 30.) Nämä veljet ja sisaret ovat meille rakkaita, ja olemme kiitollisia siitä, että he kuuluvat seurakuntaan. Nimitetyt veljet ja kokoaikaisessa palveluksessa olevat eivät tietenkään ole ainoita, joilla on paikka seurakunnassa. Jokainen hyvän uutisen julistaja on tärkeä Jumalalle ja seurakunnalle (Room. 10:15; 1. Kor. 3:6–8). Yksi seurakunnan tärkeimmistä tavoitteista on tehdä Herramme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia (Matt. 28:19, 20; 1. Tim. 2:4). Kaikki seurakuntaan kuuluvat, sekä kastetut että kastamattomat julistajat, pyrkivät asettamaan tämän työn etusijalle elämässään (Matt. 24:14). w20.08 34:7–8

Kuten tämän päivän teksti osoittaa, Jeesus tukee meitä, kun kohtaamme koettelemuksia. Itse asiassa Jeesuksen sanat antavat meille voimaa. Millaisissa tilanteissa? Joskus elämässä on vaikeita päiviä. Kun meiltä kuolee joku läheinen, tuska ei mene ohi muutamassa päivässä vaan jatkuu todennäköisesti vuosia. Myös vanhuus tuo mukanaan raskaita päiviä. Toiset joutuvat kestämään päiviä, jolloin masennus valtaa mielen. Saamme silti voimaa mennä eteenpäin, koska tiedämme, että Jeesus on kanssamme ”joka päivä”, myös elämämme synkimpinä päivinä. (Matt. 11:28–30.) Raamatussa vakuutetaan, että Jehova auttaa meitä enkeliensä välityksellä (Hepr. 1:7, 14). He esimerkiksi tukevat ja ohjaavat meitä, kun saarnaamme ”valtakunnan hyvää uutista” ”jokaiselle kansakunnalle, heimolle, kieliryhmälle ja kansalle” (Matt. 24:13, 14; Ilm. 14:6). w20.11 46:6–7

Haluamme oppilaan ymmärtävän, että opetus tulee Jumalan sanasta (1. Tess. 2:13). Miten voimme auttaa häntä siinä? Kannusta oppilasta puhumaan oppimistaan asioista. Sen sijaan että aina selittäisit raamatunkohtia hänelle, pyydä häntä välillä selittämään niitä sinulle. Auta häntä näkemään, miten Raamatun neuvot soveltuvat hänen elämäänsä. Esitä johdattelevia tai mielipidettä koskevia kysymyksiä, jotka saavat hänet kertomaan ajatuksiaan lukemistaan raamatunkohdista (Luuk. 10:25–28). Kysy esimerkiksi, miten raamatunkohta on auttanut häntä ymmärtämään paremmin jotain Jehovan ominaisuutta. Miten Raamatun opetus, josta olette juuri keskustelleet, voi hyödyttää häntä? Mitä hän ajattelee siitä, mitä on juuri oppinut? Tärkeintä ei ole se, miten paljon oppilas tietää, vaan se, rakastaako hän oppimaansa ja toimiiko hän sen mukaan. Anna Raamatun opettaa oppilasta. Vaatii nöyryyttä tunnustaa, että omassa opetustaidossa on parantamisen varaa. w20.10 42:5–6

Voimme olla varmoja siitä, että saarnaamistyö saadaan päätökseen juuri oikeaan aikaan. Nooan päivinä Jehova osoitti, että hän tekee asiat aina parhaalla mahdollisella hetkellä. Hän oli päättänyt noin 120 vuotta etukäteen, milloin vedenpaisumus alkaisi. Kymmeniä vuosia myöhemmin Jehova käski Nooaa rakentamaan arkin. Nooa teki ahkerasti työtä ehkä noin 40–50 vuoden ajan ennen vedenpaisumusta. Vaikka ihmiset eivät kuunnelleet hänen varoitussanomaansa, hän jatkoi saarnaamista, kunnes Jehova sanoi, että oli aika astua arkkiin. Sitten juuri oikealla hetkellä ”Jehova sulki oven”. (1. Moos. 6:3; 7:1, 2, 16.) Jehova ilmoittaa meille pian, että saarnaamistyö on tehty. Hän ”sulkee oven” Saatanan maailmalta ja vie meidät uuteen maailmaan, jossa kaikki tottelevat häntä. Ennen sitä meidän on viisasta jäljitellä Nooaa ja muita, jotka eivät ole antaneet kätensä levätä. Keskitymme työhömme, olemme kärsivällisiä ja säilytämme lujan uskon Jehovaan ja hänen lupauksiinsa. w20.09 37:18–19

Jollei olisi selvää, kenellä on johtoasema, Jehovan perheessä vallitsisi epäjärjestys ja se olisi onneton. Ei tiedettäisi, kuka tekee lopulliset päätökset ja kuka on vastuussa niiden toteuttamisesta. Jos tämä Jumalan järjestely kerran on kaikkien parhaaksi, miksi monista naisista tuntuu, että heitä sorretaan? Se johtuu siitä, että monet miehet sivuuttavat perhettä koskevat Jehovan normit ja noudattavat sen sijaan paikallisia tapoja ja perinteitä. He voivat myös kohdella vaimoaan huonosti itsekkäistä syistä. Mies voi yrittää pönkittää itsetuntoaan tai todistaa muille, että hän on ”tosi mies”. Hän saattaa järkeillä, ettei hän voi pakottaa vaimoaan rakastamaan häntä mutta voi kyllä saada vaimon pelkäämään. Pelon avulla hän voi sitten pyrkiä hallitsemaan vaimoaan. Jos mies ajattelee ja toimii tällä tavalla, hän ei kunnioita vaimoaan niin kuin pitäisi vaan vastustaa Jehovan ohjeita. (Ef. 5:25, 28.) w21.02 5:6–7

Kun meillä on paineita, saamme huojennusta rukoilemalla Jehovaa. Hän voi vastata rukouksiimme antamalla meille ”Jumalan rauhan, joka ylittää kaiken [inhimillisen] käsityskyvyn” (Fil. 4:6, 7). Jehova voi voimakkaan pyhän henkensä avulla tyynnyttää mieltämme (Gal. 5:22). Kun rukoilet Jehovaa, kerro hänelle syvimmistä tunteistasi. Ole yksityiskohtainen. Kerro hänelle, mikä ongelmasi on ja miltä se sinusta tuntuu. Jos ongelmaan on olemassa ratkaisu, pyydä häneltä viisautta sen löytämiseen ja voimaa sen toteuttamiseen. Jos toisaalta et pysty tekemään mitään ongelman ratkaisemiseksi, pyydä Jehovalta apua, ettet murehtisi liikaa. Mitä yksityiskohtaisempia rukouksesi ovat, sitä selvemmin tunnistat Jehovan vastaukset. Älä luovuta, vaikka vastaus ei tulisikaan heti. Jehova haluaa, että rukoilet häntä hellittämättömästi (Luuk. 11:8–10). w21.01 1:6–7

Seurakunnissa on paljon aviopareja ja perheitä, mutta niihin kuuluu myös monia veljiä ja sisaria, jotka eivät ole naimisissa. Miten meidän tulisi suhtautua heihin? Mietitään, millainen näkemys Jeesuksella oli naimattomuudesta. Maanpäällisen palveluksensa aikana hän ei mennyt naimisiin, vaan hän keskittyi täysin saamaansa tehtävään. Jeesus ei koskaan opettanut, että kristittyjen pitäisi mennä naimisiin tai pysyä naimattomana. Hän sanoi kuitenkin, että jotkut heistä päättäisivät olla menemättä naimisiin (ks. Matteus 19:12, tutkimisviite). Jeesus kunnioitti niitä, jotka eivät olleet naimisissa. Hän ei pitänyt naimattomia muita huonompina eikä ajatellut, että heidän elämästään puuttui jotain. Jeesuksen tavoin myöskään Paavali ei mennyt palveluksensa aikana naimisiin. Hän ei koskaan opettanut, että kristityn olisi väärin avioitua, vaan tunnusti sen olevan henkilökohtainen ratkaisu. w20.08 35:7–8

Apostoli Johannes eli pitkän ja vaiheikkaan elämän. Hänellä oli monenlaisia haasteita, jotka olisivat voineet heikentää hänen uskoaan. Hän pyrki kuitenkin aina noudattamaan Jeesuksen käskyjä – myös käskyä rakastaa veljiä ja sisaria. Siksi Johannes oli varma siitä, että Jehova ja Jeesus rakastivat häntä ja että he antaisivat hänelle voimaa kestää minkä tahansa koettelemuksen. (Joh. 14:15–17; 15:10.) Saatana ja hänen maailmansa eivät voineet tukahduttaa Johanneksen rakkautta ja estää häntä ilmaisemasta sitä. Johanneksen tavoin mekin elämme maailmassa, jota hallitsee rakkaudeton jumala, Saatana. (1. Joh. 3:1, 10.) Hän haluaa, että lakkaisimme rakastamasta toisiamme, mutta hän ei onnistu siinä, jos emme anna hänelle tilaisuutta. Päätä rakastaa veljiäsi ja sisariasi. Ilmaise se sanoillasi ja todista se teoillasi. Silloin saat kuulua Jehovan perheeseen ja elää elämisen arvoista elämää. (1. Joh. 4:7.) w21.01 2:18–19

Elämä tässä Saatanan hallitsemassa maailmassa voi olla vaikeaa ja tuntua joskus aivan ylivoimaiselta (2. Tim. 3:1). Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla huolissamme tai peloissamme. Jehova tietää, mitä joudumme kestämään. Jos olemme vaarassa kaatua, hän lupaa pitää meistä kiinni vahvalla oikealla kädellään. (Jes. 41:10, 13.) Luotamme siihen, että hän tukee meitä ja että voimme saada Raamatusta voimaa mistä tahansa haasteesta selviytymiseen. Järjestömme videot ja kuunnelmat sekä artikkelisarja ”Jäljittele heidän uskoaan” herättävät Raamatun tapahtumat eloon. Ennen kuin katsot, kuuntelet tai luet näitä kertomuksia, pyydä Jehovalta, että hän auttaisi sinua löytämään niistä hyödyllisiä kohtia. Kuvittele itsesi päähenkilön asemaan. Mietiskele, miten nämä Jehovan palvelijat toimivat ja miten Jehova auttoi heitä selviytymään vaikeista tilanteista. Sovella sitten oppimaasi omaan tilanteeseesi. Kiitä Jehovaa siitä, että hän auttaa sinua, ja osoita kiitollisuutesi pyrkimällä rohkaisemaan ja tukemaan toisia. w21.03 11:22–23

Jos sinä ja puolisosi harkitsette lasten hankkimista, voisitte kysyä itseltänne: olemmeko nöyriä, hengellisiä ihmisiä, jotka Jehova valitsisi pitämään huolta kallisarvoisesta uudesta elämästä? (Ps. 127:4.) Jos jo olet isä tai äiti, voisit kysyä itseltäsi: Opetanko lapsiani arvostamaan kovaa työtä? (Saarn. 3:12, 13.) Yritänkö parhaani mukaan suojella heitä fyysisiltä ja moraalisilta vaaroilta? (Sananl. 22:3.) Et voi varjella lapsiasi kaikilta vaikeuksilta. Rakastavana vanhempana voit kuitenkin vähitellen valmistaa heitä elämässä eteen tuleviin haasteisiin, kun opetat heitä etsimään neuvoja Jumalan sanasta (Sananl. 2:1–6). Jos esimerkiksi joku sukulainen lakkaa palvelemasta Jehovaa, auta Raamatun avulla lapsia ymmärtämään, miksi on niin tärkeää pysyä uskollisena Jehovalle (Ps. 31:23). Tai jos joku läheinen ihminen kuolee, näytä lapsille, miten Raamattu auttaa selviytymään surusta ja saamaan mielenrauhan (2. Kor. 1:3, 4; 2. Tim. 3:16). w20.10 44:7