1. JAKSO
Luoja antaa ihmiselle paratiisikodin
Jumala luo fyysisen maailmankaikkeuden ja maapallolle elämää. Hän luo täydellisen miehen ja naisen, asettaa heidät kauniiseen puutarhaan ja antaa heille käskyjä, joita tulee totella.
”ALUSSA Jumala loi taivaat ja maan.” (1. Mooseksen kirja 1:1.) Nämä ovat ehkä kuuluisimmat koskaan kirjoitetut alkusanat. Tällä yksinkertaisella, majesteettisella lauseella esitellään Persoona, joka on Pyhän Raamatun keskeisin hahmo: kaikkivaltias Jumala, Jehova. Raamatun ensimmäinen jae paljastaa, että Jumala on suunnattoman maailmankaikkeuden ja näin ollen myös maapallon Luoja. Seuraavissa jakeissa selitetään, miten hän teki maapallosta asuttavan ja saattoi olemassaoloon kaikki luonnon ihmeet toisiaan seuranneina pitkinä ajanjaksoina, joita kutsutaan kuvaannollisesti päiviksi.
Suurenmoisin maallisista luomuksista oli ihminen. Hänet tehtiin Jumalan kuvaksi, eli hän pystyi ilmaisemaan rakkautta, viisautta ja muita Luojansa ominaisuuksia. Jumala teki ihmisen maan tomusta, antoi hänelle nimen Aadam ja pani hänet paratiisiin, Eedenin puutarhaan, jonka hän itse oli istuttanut ja jonne hän oli pannut kasvamaan kauniita, runsaasti hedelmää kantavia puita.
Jumala näki ihmisen tarvitsevan puolisoa, joten hän otti yhden Aadamin kylkiluista, teki siitä naisen ja antoi hänet Aadamille vaimoksi. Nainen sai myöhemmin nimen Eeva. Mies ilmaisi ihastuksensa runollisesti sanoen: ”Tämä on vihdoinkin luu minun luistani ja liha minun lihastani.” Jumala selitti: ”Sen vuoksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi.” (1. Mooseksen kirja 2:22–24; 3:20.)
Jumala antoi ensimmäiselle ihmisparille kaksi käskyä. Ensinnäkin ihmisten oli viljeltävä maata, huolehdittava maapallosta ja täytettävä se lopulta jälkeläisillään. Toiseksi tuossa suuressa puutarhassa oli yksi puu, ”hyvän ja pahan tiedon puu”, jonka hedelmää he eivät saisi syödä (1. Mooseksen kirja 2:17). Tottelemattomuus johtaisi kuolemaan. Näiden käskyjen välityksellä Jumala antoi ihmisille mahdollisuuden osoittaa, että he tunnustivat hänet Hallitsijakseen, ja ilmaista myös rakkautensa ja kiitollisuutensa häntä kohtaan. Heillä oli kaikki syyt mukautua hänen huomaavaiseen hallintoonsa. Lisäksi ihmiset olivat täydellisiä, vailla vikoja. Raamattu sanookin: ”Jumala katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää.” (1. Mooseksen kirja 1:31.)