Pidä välit veljiin ja sisariin läheisinä

1–2. Mitä Jehova pitää tärkeänä, ja mitä hän haluaa meidän tekevän?

HARVA asia on Jehovalle niin tärkeä kuin se, miten ihmiset kohtelevat toisiaan. Jeesus opetti, että meidän pitää rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme (Matt. 22:37–39). Tähän sisältyy se, että kohtelemme hyvin myös niitä, jotka eivät usko samalla tavalla kuin me. Jehova näyttää siinä mallia. Hän nimittäin ”antaa aurinkonsa nousta sekä pahoille että hyville ja antaa sataa sekä niille, jotka toimivat oikein, että niille, jotka eivät toimi” (Matt. 5:45).

² Jehova rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta erityisen lähellä hänen sydäntään ovat ne, jotka toimivat oikein (Joh. 14:21). Hän haluaa, että jäljittelemme häntä tässäkin asiassa. Siksi hän kehottaa meitä ”rakastamaan toisiamme palavasti” ja tuntemaan ”hellää kiintymystä” veljiin ja sisariin (1. Piet. 4:8; Room. 12:10). Tällainen rakkaus on samanlaista kuin se, jota tunnemme rakasta perheenjäsentä tai läheistä ystävää kohtaan.

3. Mitä rakkaudesta on hyvä muistaa?

³ Rakkaus on kuin viherkasvi. Sitä pitää hoitaa jatkuvasti, jotta se kasvaisi. Paavali neuvoi seurakuntaan kuuluvia: ”Osoittakaa edelleen veljellistä rakkautta.” (Hepr. 13:1.) Jehova haluaa, että rakkautemme veljiin ja sisariin kukoistaa. Tässä artikkelissa on asiaa siitä, mitä syitä meillä on syventää ystävyyssuhteitamme seurakunnassa ja miten voimme onnistua siinä.

MIKSI VAHVISTAA YSTÄVYYSSUHTEITA?

4. Miten voimme pitää yllä arvostusta veljiä ja sisaria kohtaan? (Psalmit 133:1.) (Ks. myös kuva.)

⁴ Lue psalmi 133:1. Eikö totta, että vahvat ystävyyssuhteet Jehovan palvelijoiden keskuudessa ovat jotain todella hyvää ja kaunista? Mutta tämäkin asia voisi menettää hohtonsa. Jos joku kulkee joka päivä majesteettisen puun ohi, muutaman kerran jälkeen se alkaa ehkä tuntua hänestä kovin arkiselta. Me näemme veljiä ja sisaria melko usein, ehkä monta kertaa viikossa. Mikä voisi auttaa muistamaan, miten arvokkaita ystävyytemme ja yhtenäisyytemme ovat? Rakkaus veljiin ja sisariin vahvistuu, kun muistamme ajatella, miten tärkeitä he ovat seurakunnalle ja meille.

5. Miten Jehovan palvelijoiden rakkaus voi vaikuttaa kiinnostuneisiin?

⁵ Monet, jotka tulevat kokoukseen ensimmäistä kertaa, ovat vaikuttuneita tunnelmasta, joka siellä on vastassa. Yksistään se voi vakuuttaa heidät siitä, että he ovat löytäneet totuuden. Jeesus sanoi: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:35.) Chaithra-niminen nuori nainen opiskeli yliopistossa ja tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hän tuli aluekonventtiin, ja ensimmäisen päivän jälkeen hän kommentoi raamattukurssia pitävälle sisarelle: ”Vanhempani eivät ole koskaan halanneet minua, mutta tänään konventissa minua halattiin 52 kertaa. Tunsin Jehovan rakkauden näiden ystävien kautta. Haluan kuulua tähän perheeseen.” Chaithra jatkoi tutkimista, ja hän kävi kasteella vuonna 2024. Kun kiinnostuneet näkevät hyvät tekomme ja rakkauden, jota tunnemme toisiamme kohtaan, hekin voivat haluta tulla Jehovan puolelle (Matt. 5:16).

6. Miten läheiset välit veljiin ja sisariin ovat suojaksi?

⁶ Läheiset välit seurakunnan ystäviin ovat suojaksi. Paavali neuvoi: ”Rohkaiskaa toisianne joka päivä, – – jottei kukaan teistä paadu synnin petollisuuden vuoksi.” (Hepr. 3:13.) Joskus voi käydä esimerkiksi niin, että lannistuu ja alkaa siksi ajautua hengellisessä mielessä harmaalle alueelle. Silloin Jehova voi ohjata jonkun ystävän auttamaan. (Ps. 73:2, 17, 23.) Tällainen tuki on kullanarvoista.

7. Miten rakkaus ja yhtenäisyys liittyvät toisiinsa? (Kolossalaisille 3:13, 14.)

⁷ Olemme valmiita näkemään paljon vaivaa sen hyväksi, että rakkaus välillämme pysyisi vahvana, ja tästä seuraa paljon hyvää (1. Joh. 4:11). Rakkauden ansiosta ”kestämme jatkuvasti toisiamme”, ja siksi seurakunta pysyy yhtenäisenä. (Lue Kolossalaiskirjeen 3:13, 14; Ef. 4:2–6.) Niinpä kokouksissamme on aina lämmin tunnelma, jollaista ei löydy mistään muualta.

OLKAA ENSIMMÄISINÄ OSOITTAMASSA KUNNIOITUSTA

8. Miten Jehova auttaa meitä pysymään yhtenäisenä joukkona?

⁸ Jehovan järjestön maailmanlaajuinen yhtenäisyys on suorastaan ihme. Hän auttaa meitä pysymään tiiviinä joukkona, vaikka olemme epätäydellisiä. (1. Kor. 12:25.) Hän on opettanut meidät rakastamaan toisiamme (1. Tess. 4:9). Raamatussa hän on kertonut meille tarkkaan, mitä meidän täytyy tehdä, jotta voimme pitää ystävyyssuhteet vahvoina. Meidän vastuullemme jää tutustua huolella hänen ohjeisiinsa ja toimia niiden mukaan. (Hepr. 4:12; Jaak. 1:25.) On hienoa, että veljet ja sisaret tekevätkin juuri näin.

9. Mitä Roomalaiskirjeen 12:9–13 opettaa kunnioituksen osoittamisesta?

⁹ Mitä neuvoja Raamatusta sitten löytyy ystävyyssuhteiden vahvistamiseen? Mietitään, mitä voimme oppia Paavalin sanoista Roomalaiskirjeen 12:9–13:ssa. (Lue.) Mitä hän tarkoitti neuvoessaan: ”Olkaa ensimmäisinä osoittamassa kunnioitusta toisianne kohtaan”? Meidän pitäisi itse ottaa aloite rakkauden osoittamisessa, esimerkiksi antamalla anteeksi tai olemalla vieraanvarainen ja antelias (Ef. 4:32). Ei kannata jäädä odottamaan, että ystävät tulevat sinun luoksesi. Mieti, mitä sinä voit tehdä heidän hyväkseen. Jeesus sanoi osuvasti: ”Antaminen tekee onnellisemmaksi kuin saaminen.” (Apt. 20:35.)

10. Miten voi olla ahkera, kun osoittaa kunnioitusta toisille? (Ks. myös kuva.)

¹⁰ Heti seuraavaksi Paavali kehotti: ”Olkaa ahkeria, älkää laiskoja.” Miten tämä liittyy kunnioituksen osoittamiseen? Kun ahkeralle ihmiselle annetaan jokin tehtävä, hän hoitaa sen huolellisesti ja mahdollisimman pian. Sananlaskujen 3:27, 28:ssa sanotaan: ”Älä jätä tekemättä hyvää niille, joille tulisi tehdä hyvää, jos pystyt auttamaan.” Eli siis jos huomaamme, että joku tarvitsee apua, meidän pitäisi auttaa häntä siinä, missä pystymme. Ei ole hyvä viivytellä tai ajatella, että joku muu varmaan huolehtii asiasta. (1. Joh. 3:17, 18.)

11. Mikä auttaa meitä tulemaan läheisemmiksi ystäviksi veljien ja sisarten kanssa?

¹¹ Yksi tapa osoittaa kunnioitusta toisille on se, että on nopea antamaan heille anteeksi, kun he loukkaavat meitä jotenkin. Efesolaiskirjeen 4:26:ssa sanotaan: ”Älkää antako auringon laskea ollessanne vihaisia.” Jakeessa 27 selitetään, että muussa tapauksessa voisimme ”antaa Paholaiselle tilaisuuden”. Jehova neuvoo meitä Raamatussa monen monta kertaa antamaan toisille anteeksi. Kolossalaiskirjeen 3:13:ssa kehotetaan: ”Antakaa jatkuvasti toisillenne halukkaasti anteeksi.” Virheiden ja loukkausten sivuuttaminen on yksi parhaita tapoja tulla läheisemmäksi veljien ja sisarten kanssa. Näin meidän on mahdollista säilyttää ”hengen aikaansaama yksimielisyys rauhan avulla, joka sitoo yhteen” (Ef. 4:3). Toisin sanoen rauhan ja yhtenäisyyden kannalta on äärimmäisen tärkeää antaa toisille anteeksi.

12. Miten Jehova auttaa meitä antamaan anteeksi?

¹² Jos joku on loukannut meitä, anteeksi antaminen voi tietenkin olla vaikeaa. Voimme silti onnistua siinä pyhän hengen avulla. Sen jälkeen kun Paavali oli neuvonut kristittyjä tuntemaan hellää kiintymystä ja olemaan ahkeria, hän sanoi: ”Olkaa hengestä palavia.” Tässä ”hengestä palavalla” ihmisellä tarkoitetaan sellaista, jonka pyhä henki saa tuntemaan hehkuvaa tai pursuavaa intoa. (Room. 12:11.) Pyhä henki siis antaa meille voimaa toimia oikein, esimerkiksi olla anteeksiantavia ja osoittaa toisille rakkautta. Muista pyytää Jehovalta usein pyhää henkeä (Luuk. 11:13).

”ETTE SAA JAKAUTUA ERIMIELISIKSI RYHMIKSI”

13. Mikä voisi aiheuttaa erimielisyyttä?

¹³ Seurakunnissa on laaja kirjo veljiä ja sisaria erilaisista lähtökohdista (1. Tim. 2:3, 4). Mieltymyksetkin vaihtelevat esimerkiksi pukeutumisen ja ulkoasun, terveydenhoidon ja vapaa-ajan viettämisen suhteen. Jos ei ole varovainen, näistä asioista voisi tulla erimielisyyttä (Room. 14:4; 1. Kor. 1:10). Tilannetta helpottaa se, kun emme anna sellaista vaikutelmaa, että omat mielipiteemme olisivat jotenkin parempia kuin muiden. Jehova toivoo, että osoitamme rakkautta myös tällä tavalla. (Fil. 2:3.)

14. Mikä on hyvä tavoite ja miksi?

¹⁴ Voimme parantaa seurakunnan yhteishenkeä myös sillä tavalla, että yritämme olla toisille aina rakentavaa ja virkistävää seuraa (1. Tess. 5:11). Viime aikoina monet toimettomat tai seurakunnasta poistetut ovat palanneet takaisin, ja haluamme ottaa heidät vastaan lämpimästi (2. Kor. 2:8). Eräs sisar tuli pitkästä aikaa valtakunnansalille oltuaan toimettomana kymmenen vuotta. Hän kertoo, että ystävät tulivat hymy kasvoilla kättelemään häntä. (Apt. 3:19.) Näillä pienillä teoilla oli suuri vaikutus. Sisar sanoo: ”Minusta tuntui, että Jehova näytti minulle tien takaisin onnellisuuteen.” Kun yritämme olla toisille virkistävää seuraa, voimme olla Jeesuksen mukana antamassa uutta voimaa niille, jotka ”tekevät kovasti työtä ja ovat kuormitettuja” (Matt. 11:28, 29).

15. Mitä kannattaa miettiä ennen kuin avaa suunsa? (Ks. myös kuva.)

¹⁵ Myös sillä, mitä sanomme, on paljon merkitystä. Jobin 12:11:ssä sanotaan: ”Eikö korva koettele sanoja niin kuin kieli maistaa ruoan maun?” Aivan niin kuin hyvä kokki maistaa ruokaa ennen kuin tarjoaa sitä toisille, meidän on hyvä miettiä etukäteen, miltä sanamme kuulostavat toisista (Ps. 141:3). Haluamme, että puheemme olisi myönteistä, rohkaisevaa ja ”kuulijoille hyödyllistä” (Ef. 4:29).

16. Keiden on erityisen tärkeää pitää puheensa myönteisenä?

¹⁶ Varsinkin aviomiesten ja vanhempien on tärkeää puhua myönteisesti ja rakentavasti (Kol. 3:19, 21; Tit. 2:4). Vanhinten tehtäviin kuuluu rohkaista ja lohduttaa seurakunnan ystäviä sanoillaan (Jes. 32:1, 2; Gal. 6:1). Sananlaskujen 15:23 muistuttaa, että sanoissa on voimaa: ”Miten hyvä onkaan oikeaan aikaan sanottu sana!”

RAKASTA TOISIA ”TEOIN JA TOTUUDESSA”

17. Miten sydämessämme voi kasvaa aito rakkaus veljiä ja sisaria kohtaan?

¹⁷ Johannes sanoi, että kristittyjen ”ei tule rakastaa sanoin ja puheessa vaan teoin ja totuudessa” (1. Joh. 3:18). Haluamme, että rakkaus veljiin ja sisariin tulisi syvältä sydämestämme. Mitä enemmän vietämme aikaa heidän kanssaan, sitä läheisempiä heistä tulee meille ja sitä enemmän rakastamme heitä. Kokoukset ja kenttätyö ovat parhaita tapoja hakeutua toisten seuraan. Älä myöskään unohda käydä toisten luona. Näistä asioista näkyy, että Jehova on opettanut meidät rakastamaan toisiamme (1. Tess. 4:9). Saamme itse kokea, miten ”hyvää ja kaunista on, kun veljekset asuvat sovussa keskenään” (Ps. 133:1).