Alaviite

a Me kaikki olemme epätäydellisiä, ja siksi voimme sanoa tai tehdä jotain, mikä loukkaa veljiämme ja sisariamme. Mitä teemme, kun näin käy? Yritämmekö heti korjata välit? Pyydämmekö mahdollisimman pian anteeksi? Vai ajattelemmeko, että jos joku loukkaantuu, se on hänen ongelmansa? Entä loukkaannummeko itse herkästi siitä, mitä toiset sanovat tai tekevät? Puolustelemmeko reaktiotamme sanomalla, että tällaisia me vain olemme emmekä voi sille mitään? Vai ymmärrämmekö, että jos loukkaannumme herkästi, meillä on heikkous, joka meidän täytyy voittaa?