Pari vuotta sen jälkeen, kun babylonialaiset olivat tuhonneet Jerusalemin, kuningas Nebukadnessar näki pelottavan unen suuresta kuvapatsaasta. Hän uhkasi tappaa kaikki Babylonin viisaat – myös Danielin – jos he eivät pystyisi kertomaan, minkä unen hän oli nähnyt ja mitä se tarkoitti. (Dan. 2:3–5.) Danielin piti toimia nopeasti, koska kyse oli elämästä ja kuolemasta. Hän ”meni kuninkaan luo ja pyysi häntä antamaan aikaa, jotta hän voisi selittää unen kuninkaalle” (Dan. 2:16). Se vaati rohkeutta ja uskoa. Raamatussa ei kerrota, että Daniel olisi aikaisemmin selittänyt unia. Hän pyysi ystäviään ”rukoilemaan taivaan Jumalalta armoa tämän salaisuuden suhteen” (Dan. 2:18). Jehova vastasi rukouksiin ja auttoi Danielia selittämään unen kuninkaalle. Daniel ja hänen ystävänsä saivat elää. w23.08 33:4

Pidä mielessä, mitä hyötyä kärsivällisyydestä on. Kärsivällisyys auttaa meitä olemaan onnellisempia ja levollisempia ja siten edistää henkistä ja fyysistä hyvinvointiamme. Jos olemme kärsivällisiä muita kohtaan, pysymme paremmissa väleissä heidän kanssaan. Se tekee myös seurakunnasta yhtenäisemmän. Kärsivällisyys estää meitä sanomasta tai tekemästä mitään sellaista, mikä pahentaisi räjähdysherkkiä tilanteita entisestään (Ps. 37:8, alav.; Sananl. 14:29). Kaikkein tärkeintä on tietysti se, että jäljittelemme Jehovaa ja pääsemme entistä lähemmäs häntä. Kärsivällisyys on tosiaan ihailtava ja hyödyllinen ominaisuus. Vaikka sen osoittaminen ei ole aina helppoa, voimme onnistua siinä Jehovan avulla. Kun odotamme kärsivällisesti uutta maailmaa, Jehova on meihin tyytyväinen. Raamatussa luvataan: ”Jehovan silmät katselevat niitä, jotka pelkäävät häntä ja odottavat hänen uskollista rakkauttaan.” (Ps. 33:18.) Pukeudu siis kärsivällisyyteen! w23.08 35:7, 16–17

Joku voi väittää, että hänellä on uskoa, mutta toimiiko hän sen mukaisesti? (Jaak. 2:1–5, 9.) Jaakob puhui ihmisestä, joka huomaa, että jollakin veljellä tai sisarella ei ole vaatteita eikä tarpeeksi ruokaa, mutta ei anna hänelle käytännön apua. Tällaisesta uskosta, joka ei näy teoista, ei ole mitään hyötyä. (Jaak. 2:14–16.) Jaakob mainitsi Rahabin hyvänä esimerkkinä siitä, miten usko näkyy tekoina (Jaak. 2:25, 26). Kuulemansa perusteella Rahab ymmärsi, että Jehova oli israelilaisten puolella (Joos. 2:9–11). Niinpä hän suojeli kahta israelilaisvakoojaa, jotka olivat hengenvaarassa. Vaikka Rahab ei ollut täydellinen eikä hän ollut noudattanut Mooseksen lakia, hän sai Jehovan hyväksynnän aivan niin kuin Abraham. Aito usko sai hänet toimimaan oikein. w23.12 50:12–13