Jumala peittää eli antaa anteeksi niiden synnit, jotka uskovat häneen. Hän ei enää ota niitä huomioon vaan pitää heitä syyttöminä heidän uskonsa perusteella. (Ps. 32:1, 2.) Abraham, Daavid ja muut kauan sitten eläneet Jehovan palvelijat olivat epätäydellisiä ja tekivät virheitä. Mutta koska heillä oli uskoa, Jehova hyväksyi heidät ja piti heitä syyttöminä, varsinkin verrattuna niihin ihmisiin, jotka eivät palvelleet häntä (Ef. 2:12). Aivan niin kuin muinoin myös nykyään usko on avainasemassa, kun rakennamme ystävyyttä Jehovan kanssa. w23.12 50:6–7

Me kaikki voimme uhrata Jehovalle käyttämällä aikaa, energiaa ja resursseja hänen valtakuntansa hyväksi. Voimme näyttää Jehovalle, että olemme hänelle kiitollisia, kun annamme parastamme hänen palveluksessaan. Paavali puhuu eri tavoista, joilla voimme palvoa Jehovaa ja joita meidän ei pitäisi koskaan unohtaa (Hepr. 10:22–25). Niihin kuuluvat se, että rukoilemme Jehovaa, puhumme toisille toivostamme, käymme seurakunnan kokouksissa ja rohkaisemme toisiamme ”sitä enemmän, mitä lähemmäs näemme – – [Jehovan] päivän tulevan”. Ilmestyskirjan lopussa enkelillä on tärkeä sanoma, jonka hän julistaa korostuksen vuoksi kaksi kertaa: ”Palvo Jumalaa!” (Ilm. 19:10; 22:9.) Muista aina, miten suuri kunnia on palvoa Jehova Jumalaa hänen hengellisessä temppelissään. w23.10 45:17–18

Meillä on tavoitteena ”rakastaa toisiamme jatkuvasti”. Jeesus kuitenkin varoitti, että ”useimpien rakkaus kylmenee” (Matt. 24:12). Hän ei tarkoittanut, että näin kävisi useimmille hänen seuraajilleen vaan että maailma heidän ympärillään muuttuisi yhä rakkaudettomammaksi. Siksi meidän on oltava varuillamme, ettei tällainen asenne tartu meihin. Miten voisimme saada selville, kuinka vahvaa rakkautemme veljiin ja sisariin on? Se miten reagoimme toisten epätäydellisyyteen, kertoo paljon rakkautemme syvyydestä (2. Kor. 8:8). Pietari kehotti: ”Ennen kaikkea rakastakaa toisianne palavasti, sillä rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Piet. 4:8.) Ei ole helppoa osoittaa rakkautta, kun toiset tekevät virheitä tai loukkaavat meitä. w23.11 47:12–13