Job
16 Siihen Job sanoi:
2 ”Olen kuullut paljon tuollaista.
Olette kaikki rasittavia lohduttajia!+
3 Eikö tyhjänpäiväisille sanoille* tule loppua?
Mikä saa sinut vastaamaan tällä tavoin?
4 Osaisinhan itsekin puhua niin kuin te.
Jos olisitte minun asemassani,
voisin puhua vakuuttavasti teitä vastaan
ja pudistella päätäni teidän edessänne.+
6 Jos puhun, ei tuskani helpotu,+
ja jos lakkaan puhumasta, ei tuskani hellitä silloinkaan.
8 Sinä myös tartut minuun, ja toiset näkevät sen,
niin että laihuuteni nousee todistamaan minua vastaan.
9 Hänen vihastuksensa on repinyt minut kappaleiksi, ja hän hautoo vihamielisyyttä minua vastaan.+
Hän kiristelee minulle hampaitaan.
Vastustajani lävistää minut katseellaan.+
10 He ovat avanneet suunsa ammolleen minua vastaan,+
he ovat lyöneet pilkallisesti poskilleni.
Lukuisina he kokoontuvat minua vastaan.+
11 Jumala luovuttaa minut nuorille pojille
ja sysää minut jumalattomien käsiin.+
12 Olin vailla huolia, mutta hän murskasi minut,+
hän tarttui minua niskasta ja musersi minut.
Sitten hän otti minut maalitaulukseen.
13 Hänen jousiampujansa ympäröivät minut.+
Hän lävistää munuaiseni+ eikä tunne sääliä,
hän vuodattaa sappeni maahan.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen kuin muuriin,
hän syöksyy kimppuuni kuin soturi.
16 Kasvoni ovat punaiset itkusta,+
ja silmieni ympärillä on syvä varjo,*
17 vaikka käteni eivät ole tehneet väkivaltaa
ja rukoukseni on puhdas.
18 Oi maa, älä peitä vertani!+
Älä vaienna huutoani!
19 Nytkin minulla on todistaja taivaassa.
Hän, joka voi todistaa puolestani, on korkeuksissa.
21 Jonkun on tehtävä ratkaisu ihmisen ja Jumalan välillä
samoin kuin tehtäisiin ihmisen ja hänen lähimmäisensä välillä.+
22 Vain vähän on vuosia jäljellä,
ja minä menen pois tietä, jolta ei ole paluuta.+