Psalmit
NELJÄS KIRJA
(Psalmit 90–106)
Mooseksen, tosi Jumalan miehen, rukous.+
90 Jehova, sinä olet ollut asuinpaikkamme*+ sukupolvesta sukupolveen.
2 Sinä olit olemassa jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin loit* maan ja hedelmällisen maaperän.+
Ikuisuudesta ikuisuuteen sinä olet Jumala.+
3 Sinä palautat kuolevaisen ihmisen tomuun
ja sanot: ”Palatkaa tomuun, te ihmiset.”+
4 Tuhat vuotta on sinun silmissäsi kuin eilinen päivä, kun se on mennyt,+
kuin öinen vartiohetki.
5 Sinä pyyhkäiset ihmiset pois,+ heistä tulee pelkkää unta.
Aamulla he ovat kuin ruohoa, joka alkaa vihertää.+
6 Aamulla se kukoistaa ja viheriöi,
mutta illalla se lakastuu ja kuivuu.+
7 Suuttumuksesi hävittää meidät,+
ja vihasi täyttää meidät kauhulla.
Nuo vuodet ovat kuitenkin täynnä ongelmia ja surua.
Ne kiitävät ohi, ja me lennämme pois.+
11 Kuka voi käsittää suuttumuksesi voiman?
Vihasi vimma on yhtä suuri kuin pelko,* jonka ansaitset.+
12 Opeta meitä laskemaan päivämme,+
niin että saisimme viisaan sydämen.
13 Palaathan, Jehova!+ Kuinka kauan tätä kestää?+
Sääli palvelijoitasi.+
14 Ilmaise meille aamulla runsaasti uskollista rakkauttasi,+
niin että voimme riemuita ja iloita+ kaikkina päivinämme.
15 Suo meidän iloita yhtä monta päivää kuin olet ahdistanut meitä,+
yhtä monta vuotta kuin olemme kohdanneet onnettomuuksia.+
16 Anna palvelijoidesi nähdä toimintasi
ja heidän lastensa loistokkuutesi.+
17 Osoittakoon Jumalamme Jehova meille hyvyyttään.
Anna kättemme työn menestyä,*
anna kättemme työn menestyä.+