Loppukeskustelu kastettavien kanssa
Yleensä kaste tapahtuu Jehovan todistajien konventissa. Kastepuheen lopussa puhuja pyytää kastettavia nousemaan ylös ja vastaamaan kuuluvalla äänellä seuraaviin kahteen kysymykseen:
1. Oletko katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle ja uskot, että hän pelastaa Jeesuksen Kristuksen välityksellä?
2. Ymmärrätkö kasteesi osoittavan, että olet Jehovan todistaja ja kuulut hänen järjestöönsä?
Vastatessaan myöntävästi näihin kysymyksiin kastettavat antavat ”julkisen julistuksen” siitä, että he uskovat lunastukseen ja että he ovat vihkiytyneet varauksetta Jehovalle (Room. 10:9, 10). Kasteelle aikovien on hyvä miettiä näitä kysymyksiä etukäteen rukouksen hengessä, jotta heidän vastauksensa olisivat sopusoinnussa heidän vakaumuksensa kanssa.
Oletko vihkiytynyt Jehovalle rukouksessa ja luvannut hänelle, että palvot vain häntä ja että hänen tahtonsa tekeminen on tärkein asia elämässäsi?
Oletko nyt täysin vakuuttunut siitä, että sinut tulisi kastaa heti kun siihen tulee tilaisuus?
Millainen on sopiva kasteasu? (1. Tim. 2:9, 10; Joh. 15:19; Fil. 1:10.)
Meidän tulee pukeutua ”hillitysti ja arvostelukykyisesti”, tavalla, joka ”sopii Jumalaa palveleville”. Kastettavat eivät siksi käyttäisi paljastavaa uima-asua tai asua, jossa on isku- tai mainoslauseita. Heidän asunsa tulee olla siisti, puhdas, hyvän maun mukainen ja tilanteeseen sopiva.
Miten kastepaikalla tulee käyttäytyä? (Luuk. 3:21, 22.)
Jeesuksen kaste on esimerkkinä kristittyjen kasteelle. Hän ymmärsi, että kaste on vakava askel, ja tämä heijastui hänen asenteestaan ja käytöksestään. Kastepaikalla ei näin ollen ole sopivaa pilailla, leikkiä, uida tai tehdä jotain muuta, mikä vähentäisi tilaisuuden vakavuutta. Uuden kristityn ei ole myöskään sopivaa esiintyä voittajan elkein. Vaikka kaste on iloinen tapahtuma, iloa pitäisi ilmaista arvokkaasti.
Miten se, että käyt säännöllisesti kokouksissa ja pysyt kiinteästi seurakunnan yhteydessä, auttaa sinua elämään Jehovalle vihkiytymisesi mukaisesti?
Miksi sinun on kasteesi jälkeen hyvin tärkeää noudattaa hyvää tutkimisohjelmaa ja osallistua säännöllisesti kenttätyöhön?
OHJEITA SEURAKUNNAN VANHIMMILLE
Kun kastamaton julistaja kertoo halustaan mennä kasteelle, häntä tulee kannustaa käymään huolellisesti läpi tämän kirjan sivuilla 185–207 oleva osio ”Kysymyksiä kasteelle aikoville”. Häntä tulee kehottaa lukemaan myös sivulta 182 alkava osio ”Kastamattomalle julistajalle”, jossa selitetään, miten hän voi valmistautua vanhinten kanssa käytäviin keskusteluihin. Siinä mainitaan, että kasteelle aikova voi keskustelujen aikana käyttää muistiinpanojaan ja pitää tätä kirjaa auki. Kenenkään muun ei kuitenkaan ole tarpeen tarkastella kysymyksiä hänen kanssaan ennen kuin hän tapaa vanhimmat.
Jos joku haluaa mennä kasteelle, hänen tulee kertoa siitä vanhimmiston koordinaattorille. Kun kasteelle haluavalla on ollut aikaa perehtyä osioon ”Kysymyksiä kasteelle aikoville”, vanhimmiston koordinaattori kysyy häneltä, onko hän vihkiytynyt Jehovalle rukouksessa tehdäkseen hänen tahtonsa. Jos henkilö on vihkiytynyt, vanhimmiston koordinaattori järjestää niin, että kaksi vanhinta käy hänen kanssaan läpi kasteelle aikoville tarkoitetut kysymykset. Kummankin osan käsittelee eri vanhin. Keskusteluja ei tarvitse lykätä siihen saakka, kun seuraavan konventin ajankohta ilmoitetaan.
Kaksi kysymysosaa voidaan tavallisesti käsitellä kahdessa noin tunnin mittaisessa jaksossa, mutta aikaa voidaan tarvittaessa käyttää enemmänkin. Kumpikin jakso tulisi aloittaa ja päättää rukouksella. Kasteelle aikovan tai vanhimman ei pitäisi kiirehtiä, kun kysymyksiä tarkastellaan. Tehtävään valittujen vanhinten tulisi asettaa nämä keskustelut aikataulussaan etusijalle.
Yleensä on parasta, että kysymyksiä tarkastellaan kaikkien kasteelle aikovien kanssa erikseen, ei ryhmänä. Kun kasteelle aikova vastaa kaikkiin kysymyksiin, vanhimmat saavat selvän kuvan siitä, miten hyvin hän ymmärtää Raamatun totuutta, eikä heille jää epäilyksiä siitä, onko hän valmis kastettavaksi vai ei. Lisäksi kasteelle haluavan on tällöin helpompi ilmaista ajatuksiaan. Avioparin kanssa voidaan pitää yhteinen keskustelu.
Kun kasteelle aikova on sisar, keskustelut tulee käydä niin, että toiset näkevät keskustelijat mutta eivät kuule, mitä he puhuvat. Jos on tarpeen ottaa mukaan joku toinen, hänen tulee olla vanhin tai avustava palvelija sen mukaan, kumpaa osaa tarkastellaan, kuten seuraavasta kappaleesta käy ilmi.
Jos seurakunnassa on hyvin vähän vanhimpia, pätevät avustavat palvelijat, jotka ovat osoittaneet hyvää arvostelukykyä ja tarkkanäköisyyttä, voivat tarkastella kasteelle aikovien kanssa 1. osan ”Kristilliset uskonkäsitykset”. Niiden, jotka tarkastelevat kasteelle aikovien kanssa 2. osan ”Kristillinen elämäntapa”, tulee kuitenkin olla vanhimpia. Jos seurakunnassa ei ole riittävästi päteviä veljiä, voidaan ottaa yhteyttä kierrosvalvojaan sen selvittämiseksi, voiko jokin lähiseurakunta olla avuksi.
Kun kasteelle aikova on alaikäinen, hänen uskovien vanhempiensa tai toisen heistä tulisi olla keskustelussa läsnä. Jos kumpikaan ei voi olla paikalla, kummassakin keskustelussa tulee olla läsnä kaksi vanhinta (tai vanhin ja avustava palvelija sen mukaan, kumpaa osaa tarkastellaan).
Vanhimmat varmistautuvat siitä, että kasteelle haluava ymmärtää kohtuullisesti Raamatun perusopetukset. Lisäksi he haluavat selvittää, arvostaako hän totuutta ja kunnioittaako hän Jehovan järjestöä. Ellei hän ymmärrä Raamatun perusopetuksia, vanhimmat huolehtivat siitä, että hän saa apua, jotta hän voisi pätevöityä kastettavaksi jolloinkin myöhemmin. Toiset saattavat tarvita lisää aikaa osoittaakseen, että he ymmärtävät, miten tärkeää kenttäpalvelus on, tai mukautuakseen paremmin teokraattisiin järjestelyihin. Vanhimmat voivat harkita, mikä olisi paras tapa jakaa kumpikin tunnin mittainen jakso, niin että he pystyvät näkemään, onko henkilö valmis kastettavaksi. Vaikka joihinkin kysymyksiin voidaan käyttää enemmän aikaa kuin toisiin, kaikki kysymykset tulee käydä läpi.
Vanhimmat, joille kysymysten tarkastelu on annettu tehtäväksi, kokoontuvat toisen keskustelun jälkeen ja päättävät, voidaanko henkilö kastaa vai ei. He ottavat huomioon kunkin yksilön taustan, kyvyt ja olosuhteet. Tärkeää on se, että henkilö on asettunut sydämestään Jehovan puolelle ja että hän on ymmärtänyt Raamatun perustotuudet. Vanhinten huomaavaisen avun ansiosta kastettavat voivat olla riittävän päteviä jatkamaan tärkeää työtään hyvän uutisen julistajina.
Sen jälkeen toinen vanhimmista tai he molemmat tapaavat hänet ja kertovat hänelle, onko hän pätevä kastettavaksi. Jos hän on, he keskustelevat hänen kanssaan aineistosta, joka on sivuilla 51–53 otsikon ”Loppukeskustelu kastettavien kanssa” alla. Jos kasteelle aikova ei ole vielä tutkinut loppuun kirjoja Mitä Raamattu opettaa? ja ”Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa”, vanhimmat kannustavat häntä tekemään niin kasteen jälkeen. Ilmoittakaa hänelle, että kastepäivä merkitään hänen Julistajakorttiinsa. Muistuttakaa häntä, että vanhimmat keräävät tarvittavat henkilökohtaiset tiedot, jotta järjestö voi huolehtia Jehovan todistajien maailmanlaajuisesta uskonnollisesta toiminnasta ja jotta hän voi osallistua seurakunnan toimintaan ja saada hengellistä tukea. Lisäksi uusia julistajia tulee muistuttaa siitä, että kaikkia näiden henkilökohtaisia tietoja käsitellään Jehovan todistajien maailmanlaajuisen tietosuojakäytännön mukaisesti. Tietosuojakäytännöstä kerrotaan jw.org-sivustolla. Keskustelun tarvitsee kestää korkeintaan kymmenen minuuttia.
Kun julistajan kasteesta on kulunut vuosi, kaksi vanhinta tapaa hänet, jotta he voivat antaa hänelle rohkaisua ja hyödyllisiä ehdotuksia. Toisen vanhimmista tulee olla sen kenttäpalvelusryhmän valvoja, johon julistaja kuuluu. Jos kastettu on alaikäinen, hänen uskovien vanhempiensa tai toisen heistä tulisi olla keskustelussa läsnä. Keskustelun tulee olla hengeltään lämmin ja rohkaiseva. Vanhimmat keskustelevat hänen hengellisestä edistymisestään ja esittävät käytännöllisiä ehdotuksia siitä, miten hän voisi edelleen pitää kiinni hyvistä hengellisistä tottumuksista, joihin kuuluvat henkilökohtainen tutkiminen ja päivittäinen Raamatun lukeminen, viikoittainen perheen yhteinen palvonta, uskollinen kokouksissa käyminen ja niissä osallistuminen sekä viikoittainen kenttäpalvelus (Ef. 5:15, 16). Jos hän ei ole tutkinut loppuun kirjoja Mitä Raamattu opettaa? ja ”Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa”, vanhimmat järjestävät niin, että joku auttaa häntä siinä. Vanhinten tulee antaa runsaasti lämmintä kiitosta. Tavallisesti riittää, että neuvoja ja ehdotuksia annetaan vain yhdestä tai kahdesta asiasta.