Miten selvittää erimielisyydet rakkauden hengessä?

1, 2. Mistä ongelmista kerrotaan 1. Mooseksen kirjassa, ja miksi tämä on kiinnostavaa?

OLETKO koskaan ajatellut yhteenottoja, joita syntyi Raamatun henkilöiden välillä? Mietitäänpä vain 1. Mooseksen kirjan muutamaa ensimmäistä lukua. Kain tappaa Abelin (1. Moos. 4:3–8); Lemek surmaa kimppuunsa käyneen nuoren miehen (1. Moos. 4:23); Abrahamin (Abramin) ja Lootin paimenet riitelevät (1. Moos. 13:5–7); Hagar halveksii Saaraa (Saaraita), joka suuttuu Abrahamille (1. Moos. 16:3–6); Ismael on jokaista vastaan, ja jokaisen käsi on häntä vastaan (1. Moos. 16:12).

² Miksi tällaisia yhteenottoja mainitaan Raamatussa? Nämä esimerkit opettavat epätäydellisille ihmisille muun muassa sen, miksi heidän täytyy säilyttää rauha. Näemme myös, miten voimme onnistua tässä. Meidän on hyödyllistä lukea Raamatun kertomuksia todellisista ihmisistä, jotka kamppailivat todellisten ongelmien kanssa. Opimme, mitä heidän ponnisteluistaan oli tuloksena, ja voimme ehkä soveltaa näitä opetuksia tilanteisiin, joita kohtaamme elämässämme. Kaikki tämä tosiaan auttaa meitä harkitsemaan, mitä tehdä tai mitä välttää tekemästä samankaltaisissa tapauksissa. (Room. 15:4.)

3. Mitä aiheita tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

³ Tässä kirjoituksessa tarkastellaan sitä, miksi Jehovan palvelijoiden täytyy selvittää erimielisyydet ja miten he voivat onnistua siinä. Lisäksi kerrotaan Raamatun periaatteista, jotka auttavat heitä ratkaisemaan riitoja ja säilyttämään hyvät suhteet lähimmäisiinsä ja Jehova Jumalaan.

MIKSI JUMALAN PALVELIJOIDEN TÄYTYY SELVITTÄÄ ERIMIELISYYDET?

4. Millainen asenne on levinnyt kaikkialle maailmaan ja millaisin seurauksin?

⁴ Se että ihmisten välillä on niin paljon riitoja ja erimielisyyksiä, johtuu ensisijaisesti Saatanasta. Hän väitti Eedenissä, että jokaisen kuuluu riippumattomana Jumalasta päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa (1. Moos. 3:1–5). Tällaisen järkeilyn hedelmät ovat selvästi nähtävissä. Maailma on täynnä ihmisiä ja yhteisöjä, joissa riippumattomuuden henki synnyttää ylpeyttä, itsekeskeisyyttä ja vihamielistä kilpailua. Kaikki, jotka antavat myöten tälle hengelle, hyväksyvät itse asiassa Saatanan väitteen, että on viisasta ajaa omia etuja huolimatta siitä, miten se vaikuttaa toisiin. Tällainen itsekäs menettely synnyttää riitoja. On myös hyvä muistaa, että ”helposti suuttuva mies lietsoo riitaa, ja vihastukseen taipuvaisella on monta rikkomusta” (Sananl. 29:22).

5. Miten Jeesus opetti ihmisiä käsittelemään erimielisyyksiä?

⁵ Toisaalta Jeesus opetti ihmisiä pyrkimään rauhaan silloinkin, kun se näyttäisi olevan vastoin heidän omia etujaan. Vuorisaarnassaan Jeesus esitti erinomaisia neuvoja erimielisyyksien ja mahdollisten riitojen ratkaisemiseen. Hän esimerkiksi kehotti opetuslapsiaan olemaan lempeämielisiä ja rauhantekijöitä, juurimaan pois vihan syyt, ratkaisemaan ongelmat nopeasti ja rakastamaan vihollisiaan. (Matt. 5:5, 9, 22, 25, 44.)

6, 7. a) Miksi on tärkeää selvittää henkilökohtaiset erimielisyydet ripeästi? b) Mitä kysymyksiä kaikkien Jehovan palvojien tulisi tehdä itselleen?

⁶ Ponnistelumme Jumalan palveluksessa – rukoukset, kokouksissa käyminen, kenttäpalvelus ja muut palvontamme piirteet – ovat arvottomia, jos kieltäydymme tekemästä rauhaa toisten kanssa (Mark. 11:25). Emme voi olla Jumalan ystäviä, ellemme ole valmiita antamaan anteeksi toisten puutteita. (Lue Luukkaan 11:4; Efesolaiskirjeen 4:32.)

⁷ Kunkin kristityn täytyy ajatella huolellisesti ja rehellisesti sitä, miten hän suhtautuu anteeksi antamiseen ja rauhaisien suhteiden säilyttämiseen. Annatko toisille uskoville auliisti anteeksi? Oletko mielelläsi heidän seurassaan, vaikka he olisivat loukanneet sinua? Jehova odottaa palvelijoidensa olevan anteeksiantavaisia. Jos tunnet, että sinun täytyisi edistyä tässä suhteessa, pyydä rukouksessa Jehovalta siihen apua. Taivaallinen Isämme kuulee tällaiset nöyrät rukoukset ja vastaa niihin (1. Joh. 5:14, 15).

VOITKO SIVUUTTAA LOUKKAUKSEN?

8, 9. Mitä meidän tulisi tehdä, jos tunnemme, että meitä on loukattu?

⁸ Koska kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä, ennemmin tai myöhemmin joku sanoo tai tekee sinulle jotain loukkaavaa. Siltä ei voi välttyä. (Saarn. 7:20; Matt. 18:7.) Miten silloin reagoit? Mietitäänpä, mitä tapahtui seuraavassa tilanteessa: Kun jotkut todistajat olivat viettämässä aikaa yhdessä, muuan sisar puhutteli kahta veljeä tavalla, jota toinen näistä piti sopimattomana. Kun nämä veljet olivat kahden kesken, loukkaantunut veli alkoi arvostella sisarta siitä, mitä tämä oli sanonut. Toinen veli kuitenkin muistutti, että sisar oli palvellut Jehovaa uskollisesti vaikeissa olosuhteissa 40 vuotta eikä varmastikaan ollut tarkoittanut mitään pahaa. Hetken ajateltuaan ensimmäinen veli vastasi: ”Olet oikeassa.” Niinpä asia päätettiin vain sivuuttaa.

⁹ Mitä tämä kokemus osoittaa? On omassa vallassamme päättää, miten suhtaudumme tilanteisiin, joissa on mahdollista loukkaantua. Rakastava ihminen peittää vähäiset rikkomukset. (Lue Sananlaskujen 10:12; 1. Pietarin kirjeen 4:8.) Jehovan silmissä on ”kaunista sivuuttaa rikkomus” (Sananl. 19:11; Saarn. 7:9). Niinpä kun joku kohtelee meitä tavalla, joka vaikuttaa epäystävälliseltä tai epäkunnioittavalta, olisi ensin hyvä miettiä: Voinko sivuuttaa tämän? Täytyykö minun tosiaan tehdä tästä suuri numero?

10. a) Miten eräs sisar aluksi suhtautui arvosteluun? b) Mikä raamatullinen ajatus auttoi tätä sisarta säilyttämään sisäisen rauhansa?

¹⁰ Saattaa tuntua vaikealta sivuuttaa arvostelu. Ajatellaanpa, mitä tapahtui tienraivaajalle, josta käytämme nimeä Lucy. Hänen ajankäytöstään ja hänen kenttäpalveluksensa laadusta oli esitetty kielteisiä huomautuksia. Järkyttyneenä Lucy kysyi neuvoa kypsiltä veljiltä. Hän kertoo: ”Heidän Raamattuun perustuvat ohjeensa auttoivat minua säilyttämään oikean näkemyksen toisten mielipiteistä ja keskittämään huomioni tärkeimpään, nimittäin Jehovaan.” Lucy sai rohkaisua Matteuksen 6:1–4:stä. (Lue.) Tämä raamatunkohta palautti hänen mieleensä, että hänen tavoitteenaan tulisi olla Jehovan ilahduttaminen. Hän sanoo: ”Vaikka toiset puhuisivat tekemisistäni kielteiseen sävyyn, olen edelleen onnellinen. Tiedän, että teen parhaani saadakseni Jehovan hyväksymyksen hymyn.” Tultuaan tähän tulokseen Lucy päätti viisaasti sivuuttaa kielteiset huomautukset.

KUN ET PYSTY SIVUUTTAMAAN ASIAA

11, 12. a) Miten kristityn tulee toimia, jos hän uskoo, että hänen veljellään on jotakin häntä vastaan? b) Mitä voimme oppia siitä, miten Abraham käsitteli erään ongelman? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

¹¹ ”Me kaikki kompastumme monta kertaa.” (Jaak. 3:2.) Oletetaan, että saat tietää jonkun veljen loukkaantuneen siitä, mitä olet sanonut tai tehnyt. Miten silloin tulisi toimia? Jeesus sanoi: ”Jos – – tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa, ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” (Matt. 5:23, 24.) Puhu veljesi kanssa, kuten Jeesus neuvoi. Pidä myös mielessäsi, minkä tulisi olla tavoitteena. Tarkoitus ei ole vierittää syytä osaksi veljesi niskoille vaan myöntää oma syyllisyytesi ja tehdä rauha. Rauhan säilyttäminen uskonveljiemme kanssa on äärimmäisen tärkeää.

¹² Raamatussa kerrotaan, miten Jumalan palvelijat ovat selvittäneet rauhaisasti mahdollisia ristiriitatilanteita. Yksi esimerkki on aiemmin mainittu Abrahamin ja hänen veljenpoikansa Lootin tapaus. Molemmat miehet omistivat karjaa, ja heidän paimenensa ilmeisesti riitelivät laidunmaista. Koska Abraham halusi parantaa kiristyneitä välejä, hän antoi Lootin valita ensin, mille alueelle tämän huonekunta asettuisi. (1. Moos. 13:1, 2, 5–9.) Mikä erinomainen malli meille! Abraham pyrki rauhaan eikä etsinyt omia etujaan. Jäikö hän häviölle anteliaisuutensa vuoksi? Ei suinkaan. Heti tämän Lootiin liittyvän tapauksen jälkeen Jehova lupasi Abrahamille suuria siunauksia (1. Moos. 13:14–17). Jumala ei koskaan anna palvelijoidensa kärsiä pysyvää menetystä sen vuoksi, että he ovat toimineet jumalisten periaatteiden mukaan ja selvittäneet erimielisyydet rakkauden hengessä.^[1]

13. Miten eräs valvoja suhtautui epäystävällisiin sanoihin, ja mitä voimme oppia hänen esimerkistään?

¹³ Mietitäänpä seuraavaa nykypäivän tilannetta. Kun erään konventtiosaston uusi valvoja soitti toiselle veljelle ja kysyi, voisiko veli työskennellä osastolla, tämä esitti useita purevia huomautuksia ja katkaisi puhelun kesken. Hän kantoi kaunaa siitä, miten edellinen valvoja oli kohdellut häntä. Uusi valvoja ei loukkaantunut tästä tunteenpurkauksesta, mutta hän ei myöskään voinut sivuuttaa sitä. Tunnin kuluttua hän soitti veljelle uudelleen ja ehdotti, että he tutustuisivat toisiinsa ja selvittäisivät asian. Viikkoa myöhemmin nämä veljet tapasivat valtakunnansalilla. Rukouksen jälkeen he kävivät tunnin mittaisen keskustelun, jonka aikana veli purki sydäntään. Kuunneltuaan myötätuntoisesti valvoja otti esiin joitakin ajatuksia Raamatusta, ja veljet erosivat hyvissä väleissä. Veli osallistui konventtitöihin ja on nyt kiitollinen valvojalle siitä, että tämä kohteli häntä maltillisesti ja ystävällisesti.

TULISIKO PUHUA VANHIMMILLE?

14, 15. a) Milloin meidän tulisi soveltaa Matteuksen 18:15–17:ssä olevaa neuvoa? b) Mitkä kolme askelta Jeesus mainitsi, ja minkä tulisi olla tavoitteena niitä otettaessa?

¹⁴ Useimmat kristittyjen väliset erimielisyydet voidaan ja ne tulisi ratkaista yksityisesti asianomaisten kesken. Jeesus kuitenkin sanoi, että joissakin tilanteissa tarvittaisiin apua seurakunnalta. (Lue Matteuksen 18:15–17.) Entä jos rikkoja kieltäytyisi kuuntelemasta veljeään, todistajia ja seurakuntaa? Häntä tuli kohdella ”niin kuin kansakuntien ihmistä ja kuin veronkantajaa”. Nykyään sanoisimme, että hänet tulee erottaa seurakunnasta. Tästä jyrkästä menettelystä voidaan päätellä, että Jeesuksen mainitsema ”synti” ei ollut mikään pieni erimielisyys. Sen sijaan kyseessä oli 1) synti, joka voitiin selvittää asianosaisten kesken, ja 2) niin vakava synti, että ellei sitä selvitetty, se saattoi johtaa erottamiseen. Näihin synteihin saattaisivat kuulua jossain määrin petollinen toiminta tai toisen maineen vahingoittaminen panettelemalla. Jeesuksen kuvailemat kolme askelta soveltuvat ainoastaan tällaisiin tapauksiin. Ne eivät sovellu aviorikokseen, homoseksuaalisuuteen, luopumukseen, epäjumalanpalvelukseen eivätkä muihin törkeisiin synteihin, jotka ehdottomasti vaativat seurakunnan vanhinten huomiota.

¹⁵ Jeesus neuvoi, miten auttaa veljeä rakkauden hengessä (Matt. 18:12–14). Ensiksi asia tulisi pyrkiä selvittämään puhumatta siitä muille. Voi olla tarpeen keskustella synnintekijän kanssa useammin kuin kerran. Jos se ei tuota tulosta, puhu rikkojalle sellaisten todistajien läsnäollessa, jotka ovat väärinteon silminnäkijöitä tai voivat auttaa ratkaisemaan, onko todella toimittu väärin. Jos onnistut heidän avullaan ratkaisemaan riidan, ”olet voittanut veljesi”. Asia tulisi viedä vanhinten käsiteltäväksi vain siinä tapauksessa, että toistuvat yritykset auttaa väärintekijää ovat olleet tuloksettomia.

16. Mikä osoittaa, että Jeesuksen neuvon noudattaminen on rakkaudellista ja toimii käytännössä?

¹⁶ Tapaukset, joissa veljien täytyy ottaa kaikki Matteuksen 18:15–17:ssä kuvaillut askeleet, ovat harvinaisia. Tämä on rohkaisevaa, sillä se merkitsee, että ratkaisu yleensä löytyy ennen kuin katumaton synnintekijä jouduttaisiin poistamaan seurakunnasta. Usein väärintekijä huomaa erheensä ja korjaa asiat. Se jota vastaan on rikottu, voi katsoa parhaaksi unohtaa veljensä virheet ja antaa hänelle anteeksi. Joka tapauksessa Jeesuksen sanat osoittavat, että seurakuntaa ei tulisi vetää mukaan erimielisyyksiin liian aikaisessa vaiheessa. Vanhimmat voivat ottaa asian käsiteltäväksi vain jos kaksi ensimmäistä askelta on otettu ja jos pitävät todisteet osoittavat selvästi, että on tosiaan toimittu väärin.

17. Mistä siunauksista saamme nauttia, kun pyrimme säilyttämään rauhan toistemme kanssa?

¹⁷ Niin kauan kuin nykyinen asiainjärjestelmä jatkuu, ihmiset ovat epätäydellisiä ja loukkaavat toisiaan. Opetuslapsi Jaakob kirjoitti osuvasti: ”Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee pitämään kurissa myös koko ruumiinsa.” (Jaak. 3:2.) Voidaksemme selvittää erimielisyydet meidän täytyy vilpittömästi ”etsiä rauhaa ja pyrkiä siihen” (Ps. 34:14). Rauhantekijöinä saamme nauttia hyvästä suhteesta uskonveljiimme ja edistämme seurakunnan yksimielisyyttä (Ps. 133:1–3). Meillä on ennen kaikkea hyvä suhde Jehovaan, ”rauhan Jumalaan” (Room. 15:33). Nämä siunaukset tulevat niiden osaksi, jotka selvittävät erimielisyydet rakkauden hengessä.