Rohkaise mielesi – Jehova auttaa sinua

1. Mikä lohduttaa meitä, kun tunnemme olevamme yksin tai ahdistavassa tilanteessa? (Ps. 118:5–7.)

ONKO sinusta joskus tuntunut siltä, että olet aivan yksin jossain vaikeassa tilanteessa etkä saa mistään apua? Monilla on ollut samanlaisia tunteita, myös muinoin eläneillä Jehovan uskollisilla palvelijoilla. (1. Kun. 19:14.) Jos joudut kokemaan jotain tällaista, muista Jehovan lupaus: ”En koskaan jätä sinua enkä koskaan hylkää sinua.” Voit siksi sanoa luottavaisin mielin: ”Jehova auttaa minua, en pelkää.” (Hepr. 13:5, 6.) Apostoli Paavali kirjoitti nämä sanat Juudean kristityille noin vuonna 61, ja ne tuovat mieleen tunteet, jotka heijastuvat psalmista 118:5–7. (Lue.)

2. Mitä käsittelemme tässä kirjoituksessa ja miksi?

² Psalmistan tavoin Paavali tiesi omasta kokemuksestaan, että Jehova auttoi häntä. Esimerkiksi runsaat kaksi vuotta ennen kuin hän kirjoitti kirjeensä heprealaisille, hän teki vaarallisen merimatkan, jolla hän joutui myrskyn kouriin (Apt. 27:4, 15, 20). Tuolla matkalla ja sitä edeltävien tapahtumien aikana Jehova auttoi Paavalia monin eri tavoin. Käsittelemme nyt kolmea tapaa: Jehova auttoi häntä Jeesuksen ja enkelien, vallanpitäjien ja viranomaisten sekä toisten kristittyjen välityksellä. Näiden Paavalin elämänvaiheiden miettiminen vahvistaa luottamustamme siihen, että lupauksensa mukaisesti Jumala vastaa meidänkin avunpyyntöihimme.

JEESUKSEN JA ENKELIEN APU

3. Mitä Paavali ehkä mietti ja miksi?

³ Paavali tarvitsi apua. Noin vuonna 56 väkijoukko raahasi hänet Jerusalemin temppelin ulkopuolelle ja yritti tappaa hänet. Kun hän seuraavana päivänä oli sanhedrinin edessä, viholliset melkein repivät hänet kappaleiksi. (Apt. 21:30–32; 22:30; 23:6–10.) Siinä vaiheessa Paavali ehkä mietti, kuinka kauan hän vielä kestäisi väkivaltaista kohtelua.

4. Miten Jehova auttoi Paavalia Jeesuksen välityksellä?

⁴ Miten Paavalia autettiin? Seuraavana yönä ”Herra”, Jeesus, seisoi Paavalin vieressä ja sanoi: ”Ole rohkealla mielellä! Olet todistanut minusta perusteellisesti Jerusalemissa, ja samalla tavalla sinun täytyy todistaa myös Roomassa.” (Apt. 23:11.) Tämä rohkaisu tuli juuri oikeaan aikaan. Jeesus puhui arvostavasti siitä työstä, jota Paavali oli tehnyt Jerusalemissa, ja lupasi, että Paavali pääsisi perille Roomaan, jossa hän voisi jatkaa todistamista. Kuultuaan nämä rauhoittavat sanat Paavali varmasti tunsi olonsa yhtä turvalliseksi kuin lapsi isänsä sylissä.

5. Miten Jehova auttoi Paavalia enkelin välityksellä? (Ks. kansikuva.)

⁵ Mitä muita vastoinkäymisiä Paavali kohtasi? Noin kaksi vuotta Jerusalemin tapahtumien jälkeen hän oli purjehtimassa Italiaan, kun puhkesi niin ankara myrsky, että laivan miehistö ja matkustajat luulivat hukkuvansa. Paavali ei kuitenkaan pelännyt. Hän kertoi laivassa oleville: ”Viime yönä vieressäni seisoi sen Jumalan enkeli, jolle kuulun ja jota palvelen, ja sanoi: ’Älä pelkää, Paavali. Sinun täytyy seisoa keisarin edessä, ja sinun vuoksesi Jumala pelastaa kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.’” Jehova lähetti enkelin esittämään Paavalille saman rauhoittavan lupauksen, jonka hän oli aiemmin antanut Jeesuksen kautta. Paavali pääsikin perille Roomaan. (Apt. 27:20–25; 28:16.)

6. Mikä Jeesuksen lupaus antaa meille voimaa ja millaisissa tilanteissa?

⁶ Miten meitä autetaan? Jeesus tukee meitä aivan niin kuin hän tuki Paavaliakin. Hän esimerkiksi lupasi kaikille seuraajilleen: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä tämän aikakauden päättymiseen asti.” (Matt. 28:20.) Nämä Jeesuksen sanat antavat meille voimaa. Millaisissa tilanteissa? Joskus elämässä on vaikeita päiviä. Kun meiltä kuolee joku läheinen, tuska ei mene ohi muutamassa päivässä vaan jatkuu todennäköisesti vuosia. Myös vanhuus tuo mukanaan raskaita päiviä. Toiset joutuvat kestämään päiviä, jolloin masennus valtaa mielen. Saamme silti voimaa mennä eteenpäin, koska tiedämme, että Jeesus on kanssamme ”joka päivä”, myös elämämme synkimpinä päivinä. (Matt. 11:28–30.)

7. Miten Jehova auttaa meitä nykyään Ilmestyksen 14:6:n mukaan?

⁷ Raamatussa vakuutetaan, että Jehova auttaa meitä enkeliensä välityksellä (Hepr. 1:7, 14). He esimerkiksi tukevat ja ohjaavat meitä, kun saarnaamme ”valtakunnan hyvää uutista” ”jokaiselle kansakunnalle, heimolle, kieliryhmälle ja kansalle” (Matt. 24:13, 14; lue Ilmestyksen 14:6).

VALLANPITÄJIEN JA VIRANOMAISTEN APU

8. Miten Jehova auttoi Paavalia roomalaisen komentajan välityksellä?

⁸ Miten Paavalia autettiin? Vuonna 56 Jeesus lupasi Paavalille, että tämä pääsisi perille Roomaan. Jotkut Jerusalemin juutalaiset kuitenkin aikoivat asettua väijytykseen ja tappaa hänet. Roomalainen komentaja Claudius Lysias sai kuulla suunnitelmasta, ja hän suojeli Paavalia. Claudius lähetti nopeasti Paavalin sotilassaattueessa Kesareaan, jonne oli noin 100 kilometrin matka Jerusalemista. Kesareassa käskynhaltija Felix ”käski pitää häntä vartioituna Herodeksen palatsissa”. Murhanhimoiset juutalaiset eivät päässeet Paavaliin käsiksi. (Apt. 23:12–35.)

9. Miten käskynhaltija Festus auttoi Paavalia?

⁹ Kaksi vuotta myöhemmin Paavali oli edelleen vangittuna Kesareassa. Käskynhaltija Felixin seuraajaksi oli tullut Festus. Juutalaiset pyysivät Festusta lähettämään Paavalin Jerusalemiin oikeuden eteen, mutta hän ei suostunut pyyntöön. Hän ehkä tiesi, että juutalaiset ”suunnittelivat väijytystä surmatakseen hänet [Paavalin] tien varrella”. (Apt. 24:27–25:5.)

10. Miten Festus reagoi, kun Paavali vetosi keisariin?

¹⁰ Myöhemmin Paavalin oikeudenkäynti pidettiin Kesareassa. Koska Festus ”halusi saavuttaa juutalaisten suosion”, hän kysyi Paavalilta: ”Haluatko mennä ylös Jerusalemiin, jotta nämä asiat käsiteltäisiin siellä minun edessäni?” Paavali tiesi, että hänet luultavasti tapettaisiin Jerusalemissa. Hän tiesi myös, kuinka hän voisi säilyä hengissä, päästä Roomaan ja jatkaa palvelusta. Siksi hän sanoi: ”Vetoan keisariin!” Keskusteltuaan neuvonantajiensa kanssa Festus sanoi Paavalille: ”Keisariin olet vedonnut, keisarin eteen sinä menet.” Festuksen päätös pelasti Paavalin vihollisten käsistä. Jonkin ajan kuluttua Paavali olisi Roomassa – kaukana juutalaisista, jotka yrittivät tappaa hänet. (Apt. 25:6–12.)

11. Mitä Jesajan rohkaisevia sanoja Paavali saattoi mietiskellä?

¹¹ Odottaessaan lähtöä Italiaan Paavali saattoi hyvinkin mietiskellä varoitusta, jonka profeetta Jesaja esitti pyhän hengen ohjauksessa Jehovan vastustajille: ”Tehkää suunnitelma, mutta se raukeaa! Sanokaa, mitä haluatte, mutta se ei toteudu, sillä Jumala on kanssamme!” (Jes. 8:10.) Paavali tiesi, että Jumala auttaisi häntä, ja se varmasti vahvisti häntä edessä oleviin koettelemuksiin.

12. a) Miten Julius kohteli Paavalia? b) Mitä Paavali todennäköisesti tajusi?

¹² Vuonna 58 Paavali lähti laivalla kohti Italiaa. Koska hän oli vanki, hänet luovutettiin roomalaisen upseerin Juliuksen valvontaan. Siitä lähtien Juliuksella oli valta tehdä Paavalin elämästä joko kurjaa tai siedettävää. Miten hän käytti valtaansa? Kun he lähtöä seuraavana päivänä laskivat maihin, ”Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja antoi hänen mennä ystäviensä luo”. Myöhemmin Julius jopa pelasti Paavalin hengen. Kun sotilaat halusivat tappaa kaikki laivalla olevat vangit, hän esti heidän aikeensa, koska hän ”oli päättänyt pelastaa Paavalin”. Todennäköisesti Paavali näki ystävällisen upseerin toiminnassa Jehovan ohjauksen. (Apt. 27:1–3, 42–44.)

13. Miten Jehova voi ohjata niitä, jotka käyttävät valtaa?

¹³ Miten meitä autetaan? Jehova voi pyhän henkensä avulla saada vallanpitäjät ja viranomaiset toimimaan hänen haluamallaan tavalla silloin kun se palvelee hänen tarkoitustaan. Kuningas Salomo kirjoitti: ”Kuninkaan sydän on kuin vesivirta Jehovan kädessä. Hän ohjaa sen, minne haluaa.” (Sananl. 21:1.) Mitä tämä tarkoittaa? Ihmiset voivat kaivaa kanavan johtaakseen vettä, minne haluavat. Vastaavasti Jehova voi voimakkaan henkensä avulla ohjata vallanpitäjien ajatuksia suuntaan, joka sopii hänen tarkoitukseensa. Tällöin he päätyvät ratkaisuihin, jotka hyödyttävät Jumalan kansaa. (Vrt. Esra 7:21, 25, 26.)

14. Keiden puolesta voimme rukoilla Apostolien tekojen 12:5:n mukaisesti?

¹⁴ Mitä me voimme tehdä? Voimme rukoilla ”kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta”, kun heidän on tehtävä kristittyjen elämään ja palvelukseen vaikuttavia päätöksiä (1. Tim. 2:1, 2, alav.; Neh. 1:11). Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tavoin mekin rukoilemme lakkaamatta Jumalaa niiden veljiemme ja sisartemme puolesta, jotka ovat vankilassa. (Lue Apostolien tekojen 12:5; Hepr. 13:3.) Lisäksi voimme sisällyttää rukouksiimme heitä valvovat vanginvartijat. Voimme pyytää, että Jehova vaikuttaisi vartijoiden ajatteluun niin että he Juliuksen tavoin kohtelisivat vangittuja veljiä ja sisaria ”ihmisystävällisesti” (Apt. 27:3, alav.).

TOISTEN KRISTITTYJEN APU

15–16. Miten Jehova auttoi Paavalia Luukkaan ja Aristarkoksen välityksellä?

¹⁵ Miten Paavalia autettiin? Kun Paavali oli matkalla Roomaan, Jehova auttoi häntä monta kertaa toisten kristittyjen välityksellä. Katsotaanpa joitain esimerkkejä.

¹⁶ Kaksi Paavalin uskollista ystävää, Luukas ja Aristarkos, päätti lähteä hänen kanssaan Roomaan.b He olivat valmiita vaarantamaan henkensä voidakseen olla Paavalin tukena, vaikka Jeesus ei nähtävästi ollut luvannut kummallekaan heistä, että he pääsisivät perille Roomaan. Vasta myöhemmin myrskyävällä merellä he saivat tietää, että he säilyisivät hengissä. Niinpä kun Luukas ja Aristarkos astuivat laivaan Kesareassa, Paavali varmasti kiitti sydämestään Jehovaa siitä, että hän antoi nämä kaksi rohkeaa ystävää hänen avukseen. (Apt. 27:1, 2, 20–25.)

17. Miten Jehova auttoi Paavalia toisten kristittyjen välityksellä?

¹⁷ Toiset kristityt auttoivat Paavalia monta kertaa matkan aikana. Esimerkiksi Sidonin satamakaupungissa Julius antoi Paavalin ”mennä ystäviensä luo, niin että he voisivat huolehtia hänestä”. Myöhemmin Puteolissa Paavali ja hänen matkakumppaninsa ”tapasivat veljiä”, jotka pyysivät heitä ”jäämään luokseen seitsemäksi päiväksi”. Noiden kaupunkien kristityt huolehtivat heistä, ja Paavali epäilemättä kertoi rohkaisevia kokemuksia ja toi näin isännilleen paljon iloa (vrt. Apt. 15:2, 3). Näiden virkistävien tapaamisten jälkeen Paavali ja hänen kaksi ystäväänsä jatkoivat matkaa. (Apt. 27:3; 28:13, 14.)

18. Mistä Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkaisua?

¹⁸ Kävellessään kohti Roomaa Paavali on voinut miettiä sitä, mitä hän kirjoitti kolme vuotta aiemmin sikäläiselle seurakunnalle: ”Olen monta vuotta halunnut tulla luoksenne.” (Room. 15:23.) Hän ei olisi voinut kuvitellakaan, että hän tulisi sinne vankina. Hänestä oli varmasti rohkaisevaa nähdä, että Rooman veljet olivat tulleet vastaan ja odottivat häntä matkan varrella. ”Kun Paavali näki heidät, hän kiitti Jumalaa ja rohkaistui.” (Apt. 28:15.) Paavali siis kiitti noista veljistä Jumalaa. Hän selvästikin ymmärsi, että Jehova auttoi häntä jälleen toisten kristittyjen välityksellä.

19. Miten Jehova voi 1. Pietarin kirjeen 4:10:n mukaan auttaa toisia meidän välityksellämme?

¹⁹ Mitä me voimme tehdä? Onko omassa seurakunnassasi veljiä tai sisaria, jotka ovat ahdistavassa tilanteessa? He ovat ehkä sairaita, heiltä on kuollut joku läheinen, tai heillä on muuten vaikea elämäntilanne. Jos saamme tietää jonkun tarvitsevan apua, voimme rukoilla, että Jehova auttaisi meitä sanomaan tai tekemään hänelle jotain ystävällistä. Huomaavaiset sanat ja teot voivat olla juuri sitä, mitä hän tarvitsee. (Lue 1. Pietarin kirjeen 4:10.)c Ne voivat palauttaa hänen luottamuksensa siihen, että Jehova on luvannut hänellekin: ”En koskaan jätä sinua enkä koskaan hylkää sinua.” Eikö tuntuisi hyvältä, jos onnistuisimme auttamaan jotain ystävää tällä tavoin?

20. Miksi voimme sanoa luottavaisina: ”Jehova auttaa minua”?

²⁰ Paavalin ja hänen ystäviensä tavoin mekin kohtaamme elämässä myrskyisiä aikoja. Tiedämme kuitenkin, ettei meidän tarvitse pelätä, koska Jehova on kanssamme. Hän auttaa meitä Jeesuksen ja enkelien välityksellä. Hän voi auttaa meitä myös vallanpitäjien ja viranomaisten välityksellä, kun se sopii hänen tarkoitukseensa. Lisäksi hän voi pyhän henkensä avulla sytyttää palvelijoissaan halun auttaa hengellisiä veljiään ja sisariaan, mistä meillä monilla on omakohtaisia kokemuksia. Voimme siksi Paavalin tavoin sanoa luottavaisina: ”Jehova auttaa minua, en pelkää. Mitä voi ihminen tehdä minulle?” (Hepr. 13:6.)