Rohkaiskaa toisianne entistä enemmän

1. Miksi Paavali kehotti heprealaiskristittyjä rohkaisemaan toisiaan entistä enemmän?

MIKSI meidän pitäisi nykyään rohkaista toisiamme entistä enemmän? Apostoli Paavali kertoi syyn siihen heprealaiskristityille lähettämässään kirjeessä. Hän sanoi: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Hepr. 10:24, 25.) Vajaan viiden vuoden kuluttua Jerusalemissa asuvat juutalaiskristityt näkisivät, että Jehovan päivä oli lähellä. He havaitsisivat Jeesuksen kuvaileman merkin, jonka perusteella he tietäisivät paeta kaupungista. (Apt. 2:19, 20; Luuk. 21:20–22.) Jehovan päivä koitti vuonna 70, kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin.

2. Miksi meidän on nykyään tärkeää rohkaista toisiamme entistä enemmän?

² Tilanteemme on nykyään samankaltainen. Meillä on kaikki syyt uskoa, että ”suuri ja hyvin pelottava” Jehovan päivä on lähellä (Joel 2:11). Profeetta Sefanja sanoi: ”Jehovan suuri päivä on lähellä. Se on lähellä ja tulee hyvin kiireesti.” (Sef. 1:14.) Tämä varoitus koskee myös meidän aikaamme. Siksi Paavali kehottaa meitä ”ottamaan huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin” (Hepr. 10:24). Meidän pitäisi olla entistä kiinnostuneempia veljistämme ja sisaristamme, jotta voisimme rohkaista heitä aina kun se on tarpeen.

KETKÄ TARVITSEVAT ROHKAISUA?

3. Mitä Paavali sanoi rohkaisusta? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

³ ”Huolestuneisuus miehen sydämessä sen alas painaa, mutta hyvä sana sen ilahduttaa.” (Sananl. 12:25.) Tämä pitää paikkansa meistä kaikista. Jokainen tarvitsee välillä rohkaisua. Paavali osoitti, että ne, joiden vastuulla on rohkaista toisia, tarvitsevat rohkaisua itsekin. Hän kirjoitti Rooman kristityille: ”Kaipaan nähdä teitä voidakseni antaa teille jonkin hengellisen lahjan, jotta lujittuisitte, tai pikemminkin, että keskuudessanne kukin saisi keskinäistä rohkaisua toisen uskon välityksellä, sekä teidän että minun.” (Room. 1:11, 12.) Paavali rohkaisi paljon toisia, mutta joskus hän itsekin oli rohkaisun tarpeessa. (Lue Roomalaiskirjeen 15:30–32.)

4, 5. Keitä voimme rohkaista, ja miksi he ansaitsevat sen?

⁴ Ne jotka elävät uhrautuvaa elämää, kuten kokoaikaiset palvelijat, ansaitsevat kiitoksen. Heihin kuuluvat uskolliset tienraivaajat. Monet heistä ovat tehneet suuria uhrauksia, jotta tienraivaus olisi mahdollista. Samaa voidaan sanoa lähetystyöntekijöistä, beteliläisistä, kierrosvalvojista ja heidän vaimoistaan sekä niistä, jotka työskentelevät etäkäännöstoimistoissa. He kaikki tekevät uhrauksia voidakseen käyttää enemmän aikaa pyhään palvelukseen. Siksi meidän tulisi muistaa rohkaista heitä. Myös ne, jotka haluaisivat kovasti jatkaa kokoaikaista palvelusta mutta eivät jostain syystä pysty, arvostavat saamaansa rohkaisua.

⁵ Ketkä muut meidän on hyvä pitää mielessämme? Veljet ja sisaret, jotka pysyvät naimattomina, koska he haluavat totella käskyä mennä naimisiin ”vain Herrassa” (1. Kor. 7:39). Vaimoja rohkaisee se, että heidän aviomiehensä puhuu heille kannustavasti ja kiittää heitä heidän ahkerasta työstään (Sananl. 31:28, 31). Rohkaisua kaipaavat myös ne kristityt, jotka pysyvät kestävinä vainosta tai sairaudesta huolimatta (2. Tess. 1:3–5). Jehova ja Jeesus lohduttavat kaikkia näitä uskollisia veljiä ja sisaria. (Lue 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:16, 17.)

VANHIMMAT PYRKIVÄT OLEMAAN ROHKAISEVIA

6. Mikä tehtävä on vanhimmilla, joita kuvaillaan Jesajan 32:1, 2:ssa?

⁶ Lue Jesajan 32:1, 2. Koska elämme vaikeita aikoja, voisimme helposti lannistua ja menettää ilomme. Jeesus Kristus kuitenkin rohkaisee ja opastaa meitä voideltujen veljiensä ja muihin lampaisiin kuuluvien ”ruhtinaiden” eli seurakunnan vanhinten välityksellä. Vanhimmat eivät ole ”uskomme herroja” vaan ”työtovereita” meidän iloksemme (2. Kor. 1:24).

7, 8. Miten vanhimmat voivat kannustavien sanojen lisäksi rohkaista toisia?

⁷ Paavali on jäljittelemisen arvoinen esimerkki vanhimmille. Hän kirjoitti vainotuille Tessalonikan kristityille: ”Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” (1. Tess. 2:8.)

⁸ Pelkät rohkaisun sanat eivät aina riitä. Siksi Paavali neuvoi Efesoksen vanhimpia: ”Teidän täytyy näin vaivaa nähden auttaa niitä, jotka ovat heikkoja, ja pitää mielessä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Onnellisempaa on antaa kuin saada.’ ” (Apt. 20:35.) Paavali ei ainoastaan puhunut veljilleen rohkaisevasti, vaan hän oli myös halukas kuluttamaan heidän hyväkseen voimiaan ja kaikkea sitä, mitä hänellä oli (2. Kor. 12:15). Sen lisäksi että vanhimmat rohkaisevat ja lohduttavat veljiään sanoillaan, heidän tulisi myös osoittaa teoillaan, että he välittävät veljistään aidosti (1. Kor. 14:3).

9. Miten vanhimmat voivat antaa neuvoja rohkaisevalla tavalla?

⁹ Kun vanhimmat pyrkivät vahvistamaan toisia, heidän on joskus annettava neuvoja. Raamatusta käy ilmi, miten neuvoja voidaan antaa rohkaisevalla tavalla. Jeesus näytti tästä hyvää esimerkkiä, kun hänen täytyi kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen antaa suoria neuvoja joillekin Vähän-Aasian seurakunnille. Ennen kuin hän esitti neuvoja Efesoksen, Pergamonin ja Tyatiran seurakunnille, hän antoi niille lämmintä kiitosta (Ilm. 2:1–5, 12, 13, 18, 19). Laodikean seurakunnalle hän sanoi: ”Kaikkia niitä, joihin olen kiintynyt, minä ojennan ja kuritan. Ole sen tähden palavan innokas ja kadu.” (Ilm. 3:19.) Vanhinten on viisasta jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä, kun heidän täytyy neuvoa toisia.

EI VAIN VANHINTEN VASTUU

10. Miten me kaikki voimme vahvistaa toisiamme?

¹⁰ Toisten rohkaiseminen ei ole vain vanhinten vastuu. Paavali kehotti kaikkia kristittyjä puhumaan ”sellaista, mikä on tarpeen mukaan hyvää rakennukseksi, jotta se antaisi sitä, mikä on suotuisaa kuulijoille” (Ef. 4:29). Meidän jokaisen tulisi valppaasti panna merkille, mitä toiset tarvitsevat. Paavali neuvoi heprealaiskristittyjä: ”Ojentakaa [tai: vahvistakaa] siksi hervonneet kädet ja voimattomat polvet ja tehkää jatkuvasti suoria polkuja jaloillenne, jotta se, mikä on rampa, ei menisi sijoiltaan, vaan pikemminkin paranisi.” (Hepr. 12:12, 13.) Me kaikki, myös nuoret, voimme vahvistaa toisiamme rohkaisevilla sanoilla.

11. Millaista apua Marthe sai ollessaan masentunut?

¹¹ Sisar nimeltä Marthea kärsi masennuksesta. Hän kirjoitti: ”Yhtenä päivänä kun olin rukoillut rohkaisua, tapasin iäkkään sisaren, joka osoitti minulle rakkautta ja myötätuntoa. Se oli juuri sitä, mitä tuolloin tarvitsin. Hän myös kertoi minulle, että hänellä oli ollut samanlainen koettelemus kuin minulla oli parhaillaan. Tunsin, etten ollut ongelmani kanssa yksin.” Iäkäs sisar ei ehkä tajunnutkaan, miten paljon apua hänen sanoistaan oli Marthelle.

12, 13. Miten voimme noudattaa Filippiläiskirjeen 2:1–4:ssä olevaa neuvoa?

¹² Paavali antoi kaikille Filippin seurakunnan jäsenille seuraavan neuvon: ”Jos siis on jotakin rohkaisua Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin hengen osallisuutta, jos jotakin hellää kiintymystä ja sääliväisyyttä, niin tehkää minun iloni täydeksi siten, että olette samaa mieltä ja että teillä on sama rakkaus, että olette liittyneet yhteen sielultanne, että pidätte yhden ajatuksen mielessänne, ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte nöyrämielisesti, että toiset ovat teitä parempia, ettekä pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitanne, vaan henkilökohtaisesti kiinnostuneina myös toisten asioita.” (Fil. 2:1–4.)

¹³ Meidän kaikkien tulisi siis tähyillä tilaisuuksia auttaa toisia. Voimme rohkaista veljiämme ja sisariamme lohduttamalla heitä rakkauden hengessä, olemalla aidosti kiinnostuneita heistä ja osoittamalla heitä kohtaan hellää kiintymystä ja myötätuntoa.

JOITAKIN TAPOJA ROHKAISTA TOISIA

14. Mikä on yksi tapa rohkaista toisia?

¹⁴ Meistä on varmasti rohkaisevaa kuulla, että ne, joita olemme aikanaan auttaneet tulemaan totuuteen, palvelevat Jehovaa edelleen uskollisesti. Se oli rohkaisevaa myös apostoli Johanneksesta, sillä hän kirjoitti: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Joh. 4.) Monet tienraivaajat ovat innoissaan saadessaan tietää, että ne, joille he ovat opettaneet totuuden vuosia sitten, jatkavat uskollista palvelustaan ja ovat ehkä jopa tienraivaajia. Jos tienraivaaja tuntee joskus itsensä lannistuneeksi, voisimme muistuttaa häntä siitä, miten paljon hyvää hän on tehnyt toisille.

15. Miten voimme rohkaista niitä, jotka palvelevat Jehovaa uskollisesti?

¹⁵ Monet kierrosvalvojat ovat kertoneet, miten rohkaistuneita he ja heidän vaimonsa ovat olleet, kun he ovat vierailunsa jälkeen saaneet seurakunnasta lyhyen kiitoskirjeen tai -kortin. Myös vanhimmat, lähetystyöntekijät, tienraivaajat ja Betel-perheen jäsenet ilahtuvat siitä, että ilmaisemme arvostavamme heidän hyvää työtään ja uskollisuuttaan.

MITEN ME KAIKKI VOIMME OLLA ROHKAISUKSI?

16. Mitkä ovat yksinkertaisia tapoja rohkaista toisia?

¹⁶ Entä jos sinusta tuntuu, ettei sinusta ole antamaan rohkaisua, koska sinun ei ole helppo pukea tunteitasi sanoiksi? Todellisuudessa toisten rohkaiseminen ei ole vaikeaa. Kokeile aluksi hymyillä lämpimästi, kun tervehdit jotakuta. Jos hän ei hymyile takaisin, kaikki ei ehkä ole kunnossa ja hän saattaa kaivata kuulevaa korvaa. Voit kenties lohduttaa yksinkertaisesti kuuntelemalla häntä. (Jaak. 1:19.)

17. Millaista apua eräs nuori veli sai, kun hänellä oli vaikeaa?

¹⁷ Nuori Henri-niminen veli oli aivan alamaissa, kun useat hänen lähisukulaisensa jättivät totuuden. Heidän joukossaan oli hänen isänsä, joka oli ollut arvostettu vanhin. Henri sai rohkaisua kierrosvalvojalta, joka vei hänet kahville ja antoi hänen kertoa vapaasti tunteistaan. Henri ymmärsi, että hän voisi auttaa perheenjäseniään tulemaan jälleen totuuteen vain jos hän itse pysyisi uskollisena. Hän sai paljon lohtua, kun hän luki psalmin 46, Sefanjan 3:17:n ja Markuksen 10:29, 30:n.

18. a) Mitä kuningas Salomo kirjoitti rohkaisusta? b) Mitä Paavali ehdotti?

¹⁸ Marthen ja Henrin kokemukset todistavat, että me kaikki voimme rohkaista veljeä tai sisarta, joka kaipaa lohdutusta. Kuningas Salomo kirjoitti: ”Oi miten hyvä onkaan sana oikeaan aikaan! Silmien valoisuus saa sydämen iloitsemaan; hyvä sanoma tekee luut rasvaisiksi.” (Sananl. 15:23, 30.) Myös Vartiotornin tai verkkosivustomme artikkelien lukeminen voi piristää jotakuta, joka on alakuloinen. Paavali osoitti, että valtakunnanlaulujen laulaminen yhdessä voi olla rohkaisevaa. Hän kirjoitti: ”Opettakaa ja neuvokaa vakavasti toisianne psalmein, Jumalan ylistyksin ja hengellisin lauluin miellyttävästi, samalla kun laulatte sydämessänne Jehovalle.” (Kol. 3:16; Apt. 16:25.)

19. Miksi toisten rohkaiseminen käy entistä tärkeämmäksi, ja mitä meidän tulisi tehdä?

¹⁹ Toisten rohkaiseminen käy entistä tärkeämmäksi, koska näemme Jehovan päivän lähestyvän (Hepr. 10:25). Siksi noudatamme seuraavaa kehotusta, jonka Paavali antoi oman aikansa kristityille: ”Lohduttakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne jatkuvasti, niin kuin teettekin.” (1. Tess. 5:11.)