Joosef koettelee veljiään

JOOSEF haluaa tietää, ovatko hänen kymmenen vanhempaa veljeään vielä halpamaisia ja ilkeitä. Siksi hän sanoo: ’Te olette vakoojia. Te olette tulleet vakoilemaan, missä maamme on heikko.’

’Ei, emme ole’, he sanovat. ’Olemme rehellisiä miehiä. Olemme kaikki veljiä. Meitä on kaksitoista. Mutta yhtä veljeä ei enää ole, ja nuorin on kotona isämme kanssa.’

Joosef ei ole uskovinaan heitä. Hän pitää yhden veljen, Simeonin, vankilassa ja antaa toisille ruokaa ja luvan mennä kotiin. Mutta hän sanoo heille: ’Kun tulette takaisin, teidän on tuotava nuorin veljenne mukananne.’

Kun veljet palaavat kotiin Kanaaniin, he kertovat isälleen Jaakobille kaiken, mitä tapahtui. Jaakob on hyvin murheellinen. ’Joosefia ei ole enää’, hän huudahtaa, ’ja nyt ei ole Simeoniakaan. En anna teidän viedä nuorinta poikaani Benjaminia.’ Mutta kun heidän ruokansa alkaa loppua, Jaakobin on pakko antaa heidän viedä Benjamin Egyptiin, jotta he saisivat lisää ruokaa.

Nyt Joosef näkee veljiensä tulevan. Hän on hyvin onnellinen nähdessään nuoremman veljensä Benjaminin. Kukaan heistä ei tietenkään tiedä, että tämä tärkeä mies on Joosef. Joosef tekee nyt jotakin koetellakseen kymmentä velipuoltaan.

Hän käskee palvelijoittensa täyttää heidän säkkinsä ruokatavaralla. Mutta heidän tietämättään hän myös kätkee arvokkaan hopeamaljan Benjaminin säkkiin. Kun he kaikki ovat lähteneet ja kulkeneet jonkin matkaa, Joosef lähettää palvelijansa heidän peräänsä. Kun he saavuttavat heidät, palvelijat sanovat: ’Miksi olette varastaneet isäntämme hopeamaljan?’

’Emme me ole varastaneet hänen maljaansa’, sanovat kaikki veljet. ’Jos löydätte maljan keneltä tahansa meiltä, niin hänet tapettakoon.’

Palvelijat tutkivat kaikki säkit, ja he löytävät maljan Benjaminin säkistä, kuten näet kuvasta. Palvelijat sanovat: ’Muut saavat mennä, mutta Benjaminin täytyy tulla meidän mukaamme.’ Mitä nuo kymmenen velipuolta tekevät nyt?

He palaavat kaikki Benjaminin mukana Joosefin taloon. Joosef sanoo veljilleen: ’Te kaikki saatte palata kotiin, mutta Benjaminin täytyy jäädä tänne minun orjakseni.’

Juuda ryhtyy nyt puhumaan ja sanoo: ’Jos minä menen kotiin ilman poikaa, isäni kuolee, koska hän rakastaa tätä niin paljon. Pidä siis minut orjanasi ja anna pojan palata kotiinsa.’

Joosef näkee, että hänen veljensä ovat muuttuneet. He eivät ole enää halpamaisia eivätkä ilkeitä. Katsotaanpa, mitä Joosef nyt tekee.