1. Mooseksen kirja
8 Sen jälkeen Jumala muisti+ Nooaa ja kaikkia villieläimiä ja kaikkia kotieläimiä, jotka olivat hänen kanssaan arkissa,+ ja Jumala pani tuulen* puhaltamaan yli maan, ja vedet alkoivat laskeutua.+ 2 Ja vesisyvyyden* lähteet+ sekä taivaiden sulkuportit*+ sulkeutuivat, ja siten rankkasade taivaista lakkasi. 3 Ja vedet alkoivat väistyä maan päältä, väistymistään väistyä*, ja sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vesiä oli vähemmän.+ 4 Ja seitsemännessä kuussa*, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, arkki+ pysähtyi Araratin+ vuorille. 5 Ja vedet vähenivät vähenemistään* kymmenenteen kuuhun* saakka. Kymmenennessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä, tulivat vuorten huiput näkyviin.+
6 Niin tapahtui, että neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan,+ jonka hän oli tehnyt. 7 Sen jälkeen hän lähetti ulos korpin,+ ja se lenteli ulkona*, lähtien ja palaten, kunnes vedet kuivuivat maan päältä.
8 Myöhemmin hän lähetti luotaan kyyhkysen+ nähdäkseen, olivatko vedet alentuneet maan pinnalta. 9 Eikä kyyhkynen löytänyt jalalleen lepopaikkaa, ja niin se palasi hänen luokseen arkkiin, koska vedet olivat vielä koko maan pinnalla.+ Silloin hän ojensi kätensä ja otti sen ja toi sen luokseen arkkiin. 10 Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää, ja taas hän lähetti kyyhkysen arkista. 11 Myöhemmin kyyhkynen tuli hänen luokseen illan suussa, ja katso, sen nokassa oli vasta nyhtäisty oliivipuun lehti,+ ja niin Nooa sai tietää, että vedet olivat alentuneet maan päältä.+ 12 Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää. Sitten hän lähetti kyyhkysen ulos, mutta se ei enää palannut hänen luokseen.+
13 Ja kuudentenasadantenayhdentenä vuonna,+ ensimmäisessä kuussa*, kuukauden ensimmäisenä päivänä, ilmeni että vedet olivat kuivuneet maan päältä, ja Nooa ryhtyi poistamaan arkin kattoa ja katseli, ja katso, maan pinta oli kuivunut.+ 14 Ja toisessa kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä, maa oli täysin kuiva.+
15 Jumala puhui nyt Nooalle sanoen: 16 ”Lähde arkista, sinä ja vaimosi ja poikasi ja poikiesi vaimot sinun kanssasi.+ 17 Vie mukanasi ulos kaikki elolliset, jotka ovat kanssasi kaikenlaisesta lihasta,+ lentävistä luomuksista+ ja kotieläimistä+ ja kaikista muista liikkuvista eläimistä, jotka liikkuvat maan päällä,+ koska niitä on oltava maassa vilisemällä ja niiden täytyy olla hedelmällisiä ja lisääntyä maan päällä.”+
18 Silloin Nooa lähti ja myös hänen poikansa+ ja vaimonsa ja poikiensa vaimot hänen kanssaan. 19 Kaikki elolliset, kaikki liikkuvat eläimet ja kaikki lentävät luomukset, kaikki, mikä liikkuu maan päällä, lähtivät arkista suvuittain.+ 20 Sitten Nooa rakensi alttarin+ Jehovalle ja otti kaikkia puhtaita eläimiä+ ja kaikkia puhtaita lentäviä luomuksia+ ja uhrasi polttouhreja alttarilla.+ 21 Ja Jehova tunsi rauhoittavaa* tuoksua,+ ja niin Jehova sanoi sydämessään:+ ”Koskaan enää en kiroa maata+ ihmisen takia, koska ihmisen sydämen taipumus+ on paha hänen nuoruudestaan lähtien,+ enkä koskaan enää lyö kaikkea elollista niin kuin olen tehnyt.+ 22 Sillä koskaan enää, kaikkina päivinä joina maa pysyy*, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei kylmyys eikä kuumuus, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.”+