Jesaja
63 Kuka on tuo, joka tulee Edomista,+ hehkuvan värisissä vaatteissa Bosrasta,+ tuo, joka on kunniakas puvussaan, joka marssii voimansa runsaudessa?
”Minä, joka puhun vanhurskaudessa,+ joka uhkun voimaa pelastaakseni.”+
2 Miksi pukusi on punainen ja vaatteesi ovat kuin viinikuurnan polkijalla?+
3 ”Viinikaukalon olen polkenut yksin,+ kun kansoista ei ketään* ollut kanssani. Ja minä poljin niitä suuttumuksessani+ ja tallasin niitä vihastuksessani.+ Ja niiden purskuavaa verta roiskui vaatteilleni,+ ja olen tahrannut koko pukuni. 4 Sillä kostonpäivä on sydämessäni,+ ja tullut on lunastettujeni vuosi. 5 Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja aloin hämmästellä, mutta kukaan ei tarjonnut tukea.+ Niinpä käsivarteni hankki minulle pelastuksen,+ ja minua tuki vihastukseni.+ 6 Ja minä tallasin kansoja suuttumuksessani ja juovutin niitä* vihastuksellani+ ja vuodatin maahan niiden purskuavaa verta.”+
7 Jehovan rakkaudellisia huomaavaisuuksia* minä mainitsen,+ Jehovan ylistyksiä, kaiken sen mukaisesti mitä Jehova on meille tehnyt,+ myös sen runsaan hyvyyden Israelin huonetta kohtaan,+ jota hän on sille ilmaissut armonosoitustensa mukaan+ ja rakkaudellisten huomaavaisuuksiensa runsauden mukaan. 8 Ja hän sanoi vielä: ”Totisesti he ovat minun kansaani,+ poikia, jotka eivät osoittaudu petollisiksi.”+ Heille hänestä siten tuli Pelastaja.+ 9 Koko heidän ahdinkonsa ajan oli ahdistavaa hänelläkin.*+ Ja hänen oma henkilökohtainen sanansaattajansa* pelasti heidät.+ Rakkaudessaan ja säälissään hän heidät lunasti,+ ja hän nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.+
10 He kuitenkin kapinoivat+ ja pahoittivat hänen pyhän henkensä.+ Hän muuttui nyt heidän vihollisekseen;+ hän itse soti heitä vastaan.+ 11 Silloin muisteltiin* muinaisia päiviä, hänen palvelijaansa Moosesta*: ”Missä on Hän, joka toi heidät ylös merestä+ katraansa paimenten* kanssa?+ Missä on Hän, joka pani häneen pyhän henkensä,+ 12 Hän, joka antoi kauniin käsivartensa+ kulkea Mooseksen oikealla puolella, joka jakoi vedet heidän edestään+ tehdäkseen itselleen ajan hämärään asti kestävän nimen,+ 13 joka pani heidät kulkemaan läpi kuohuvien vesien*, niin että he, kuin hevonen erämaassa, eivät kompastuneet?+ 14 Niin kuin eläinkin menee alas laaksotasangolle, niin saattoi Jehovan henki heidät lepäämään.”+
Niin sinä johdit kansaasi tehdäksesi itsellesi kauniin nimen.+
15 Katsele taivaasta+ ja katso ylhäisestä pyhyyden ja kauneuden asuinsijastasi.+ Missä ovat palava intosi+ ja koko väkevyytesi, sisustesi kuohunta+ ja armonosoituksesi?+ Minulta ne ovat sulkeutuneet.*+ 16 Sinähän olet meidän Isämme;+ vaikka ei Abraham meistä ehkä tiennyt eikä Israelkaan meitä ehkä tunne, olet sinä, oi Jehova, meidän Isämme. Meidän Lunastajamme* kaukaisista ajoista on sinun nimesi.+ 17 Miksi sinä, oi Jehova, annat meidän harhautua teiltäsi? Miksi paadutat sydämemme sinua pelkäämästä?+ Palaa takaisin palvelijoittesi tähden, perintöomaisuutesi heimojen tähden.+ 18 Vähän aikaa pyhällä kansallasi+ oli omaisuus. Meidän vastustajamme ovat tallanneet pyhäkkösi.+ 19 Meistä on kauan sitten tullut kuin sellaisia, joita et ole hallinnut, joita ei ollut otettu sinun nimiisi.+