5. Mooseksen kirja
29 Nämä ovat sen liiton sanat, jonka Jehova käski Mooseksen tehdä Israelin kansan kanssa Moabin maassa sen liiton lisäksi, jonka hän oli tehnyt heidän kanssaan Horebilla.+
2 Sitten Mooses kutsui koolle koko Israelin ja sanoi heille: ”Te olette nähneet kaiken, mitä Jehova teki Egyptin maassa silmienne edessä faraolle, hänen kaikille palvelijoilleen ja koko hänen maalleen,+ 3 ne suuret tuomiot,* jotka näitte omin silmin, nuo suuret ihmeteot ja ihmeet.+ 4 Jehova ei kuitenkaan tähän mennessä ole antanut teille ymmärtävää sydäntä, näkeviä silmiä eikä kuulevia korvia.+ 5 ’Kun opastin teitä 40 vuotta erämaassa,+ yllänne olevat vaatteet ja jaloissanne olevat sandaalit eivät kuluneet loppuun.+ 6 Te ette saaneet leipää syödäksenne ettekä viiniä tai muita alkoholijuomia juodaksenne, jotta ymmärtäisitte, että minä olen Jehova, teidän Jumalanne.’ 7 Lopulta tulimme tähän paikkaan, ja Hesbonin kuningas Sihon+ ja Basanin kuningas Og+ lähtivät taistelemaan meitä vastaan, mutta me löimme heidät.+ 8 Sen jälkeen otimme heidän maansa ja annoimme sen perinnöksi ruubenilaisille, gadilaisille ja manasselaisten heimon toiselle puoliskolle.+ 9 Noudattakaa siis tämän liiton sanoja ja toimikaa niiden mukaan, jotta menestyisitte kaikessa, mitä teette.+
10 Te kaikki olette tänään asettuneet Jumalanne Jehovan eteen – heimojenne päämiehet, vanhimmat, päällysmiehet, kaikki Israelin miehet, 11 lapset, vaimot+ ja leirissänne asuvat ulkomaalaiset+ puiden kerääjästä veden noutajaan. 12 Te olette täällä solmiaksenne Jumalanne Jehovan kanssa valalla vahvistettavan liiton, jonka Jumalanne Jehova tekee tänään kanssanne,+ 13 jotta hän korottaisi teidät tänään kansakseen+ ja olisi teidän Jumalanne,+ niin kuin hän on luvannut teille ja vannonut esi-isillenne Abrahamille,+ Iisakille+ ja Jaakobille.+
14 En tee tätä valalla vahvistettavaa liittoa vain teidän kanssanne, 15 vaan niiden kanssa, jotka seisovat täällä tänään kanssamme Jumalamme Jehovan edessä, ja niiden kanssa, jotka eivät ole täällä tänään joukossamme. 16 (Te tiedätte varsin hyvin, kuinka asuimme Egyptin maassa ja kuljimme matkallamme monien kansojen alueiden läpi.+ 17 Te näitte heidän keskuudessaan heidän inhottavat patsaansa ja iljettävät epäjumalansa,*+ jotka oli tehty puusta, kivestä, hopeasta ja kullasta.) 18 Huolehtikaa siitä, ettei keskuudessanne ole tänään yhtään miestä, naista, sukua eikä heimoa, joka sydämessään hylkää Jumalamme Jehovan ja alkaa palvella noiden kansojen jumalia,+ ei yhtään juurta, joka tuottaa myrkyllistä hedelmää ja josta kasvaa koiruohoa.+
19 Jos kuitenkin joku kuulee tämän valan sanat ja ajattelee sydämessään ylpeästi: ’Minulla on rauha, vaikka haluan ehdottomasti vaeltaa oman sydämeni mukaan’ – minkä vuoksi kaikki hänen elämässään* tuhoutuu – 20 Jehova ei halua antaa hänelle anteeksi,+ vaan Jehovan viha leimahtaa häntä kohtaan. Kaikki tähän kirjaan kirjoitetut kiroukset tulevat varmasti hänen osakseen,+ ja Jehova pyyhkii hänen nimensä pois taivaan alta. 21 Jehova poimii hänet erilleen kaikkien Israelin heimojen joukosta ja antaa onnettomuuden kohdata häntä kaikkien niiden kirousten mukaisesti, jotka sisältyvät tähän liittoon ja jotka on kirjoitettu tähän lain kirjaan.
22 Kun poikienne tuleva sukupolvi ja kaukaisesta maasta oleva ulkomaalainen näkevät maata kohtaavat vitsaukset, sairaudet, jotka Jehova tuo sen päälle – 23 rikin, suolan ja palon, niin että koko maa jää kylvämättä eikä se orasta eikä siitä verso mitään kasvillisuutta, kuten silloin kun Jehova hävitti Sodoman, Gomorran,+ Adman ja Sebojimin+ suuttumuksessaan ja vihassaan – 24 he ja kaikki kansat sanovat: ’Miksi Jehova on tehnyt näin tälle maalle?+ Mikä herätti tämän suuren, hehkuvan vihan?’ 25 Silloin sanotaan: ’Se johtuu siitä, että he hylkäsivät esi-isiensä Jumalan Jehovan liiton,+ jonka hän teki heidän kanssaan, kun hän toi heidät pois Egyptin maasta.+ 26 He ryhtyivät palvelemaan muita jumalia ja kumartamaan niitä, jumalia, joita he eivät olleet tunteneet ja joita hän oli kieltänyt heitä palvomasta.*+ 27 Silloin Jehova vihastui siihen maahan, niin että hän tuotti sille kaikki tähän kirjaan kirjoitetut kiroukset.+ 28 Siksi Jehova vihan, vihastuksen ja suuren suuttumuksen vallassa repäisi heidät juurineen pois heidän maastaan+ ja karkotti heidät toiseen maahan, jossa he nyt ovat.’+
29 Kätketyt asiat kuuluvat Jumalallemme Jehovalle,+ mutta paljastetut asiat kuuluvat ikuisesti meille ja jälkeläisillemme, jotta noudattaisimme kaikkia tämän lain sanoja.+